Paasikiven mukaan tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Faktoja on hyvä tarkistaa myös maahanmuuttajat ja oppiminen -keskustelussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema sivistyskatsaus 2023 -raportti on herättänyt keskustelua. Raportti käsittelee ministeriön hallinnonalan kehitystä sekä kansainvälistä vertailua. Oppimistulosten ohella on nähtävissä heikentyvää kehitystä myös esimerkiksi kirjastojen käytössä ja nuorten fyysisessä kunnossa. Huolta herättää myös työikäisen väestön koulutustason nousun hidastuminen.

Erityistä mielenkiintoa näyttää kuitenkin herättäneen lähinnä opetukseen ja oppimistulosten laskuun liittyvä ongelma, joka joidenkin mukaan on maahanmuuton muodostama ongelma. Erityisesti vaalivuonna maahanmuutto on kätevä syntipukki populisteille ja sitä voi syyttää vähän kaikesta. Ratkaisuja se ei kuitenkaan tarjoa, korkeintaan lisää vastakkainasettelua. Samalla oppijoiden ja opettajien tarvitsema tuki ja resurssit unohtuvat keskustelussa – ja usein myös päätöksenteossa.

Yhtenä ongelmana keskustelussa on nostettu esiin Suomi toisena kielenä – eli S2-opetusta. S2-opetuksessa ovat ne oppijat, joiden äidinkieli ei ole yksi kotimaisista. Vieraskielikategoria ei erottele oppijoita sen mukaan, onko hän syntynyt Suomessa vai muuttanut tänne vuosi sitten.

Katsotaanpa. Suomessa asui Tilastokeskuksen tietojen vuoden 2021 loppuun mennessä 485 000 vieraskielistä henkilöä, 8,3 prosenttia koko väestöstä.

Vieraskielisiksi siis lasketaan kaikki, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Suomessa puhutaan kymmeniä, ellei satoja vieraita kieliä.

Työikäisiä – 15–65-vuotiaita – vieraskielisistä oli 75 prosenttia. Varhaiskasvatus- ja peruskouluikäisten määrä olisi siis alle 25 prosenttia, joista Suomessa syntyneitä on vielä 67 prosenttia. Lukujen valossa voidaan siis tode­ta, että maahanmuuttajavanhempien lasten osuus kouluikäisistä on edelleen hyvin pieni ja näiden oppimistulosten vaikutus kokonaistulokseen tulisi suhteuttaa siihen.

Entä se S2-opetus? Opetushallituksen sivuilta löytyvät perusteet, joista voidaan tarkastella, millaisia tavoitteita eri oppiaineille on asetettu opetussuunnitelmassa. Esimerkiksi ”Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitoja ja ohjata heitä kiinnostumaan kielestä, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista ja tulemaan tietoiseksi itsestään viestijöinä ja kielenkäyttäjinä”, kun taas ”Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän erityisenä tehtävänä on tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen.”

Peruskouluamme käyvät siis oppijat, jotka ohjataan vieraskielisyyden perusteella S2-opetukseen. Se ei tähtää samaan kuin äidinkielen opetus. Näin ollen S2-opetuksessa on tarjolla heikompaa kieliopetusta. Monelle suomi on ainut akateeminen kieli, jota he opinnoissaan käyttävät ja tulevat käyttämään. Miksi tämä ei näy opetuksessa?

Olisi suoranainen ihme, jos kaikki tämä ei näkyisi S2-oppilaiden tuloksissa, erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen osalta.

Juttua muokattu 13.4.2023 kello 12:08: Tekstistä sai ensin kuvan, että työikäisistä 75 prosenttia on vieraskielisiä. Oikea muoto on, että vieraskielisistä 75 prosenttia on työikäisiä.