Suomalainen urheilu oli pitkään jakautunut porvarilliseen ja työväenurheiluun, ja toiseen maailmansotaan asti työväenurheilijoille ainut keino päästä olympialaisiin oli loikata porvarillisen seuran edustajaksi. Tämän jälkeenkin politikointi vaikutti esimerkiksi kaksinkertaisen painin olympiamitalistin Kelpo Gröndahlin uraan.
Suomen Työväen Urheiluliitto eli TUL perustettiin sisällissodan jälkeen 1919 vastapuoleksi porvarilliselle Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitolle (sittemmin Valtakunnallinen Urheiluliitto) SVUL:lle.
– TUL katsoi pitkään, että porvarilliset olympialaiset edustavat rappio- tai lompakkourheilua, johon ei tullut osallistua. TUL:n urheilijat kävivät työläisurheilijoiden omissa olympialaisissa, kertoo liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen Jyväskylän yliopistosta.
Vakaumuksellinen kommunisti ei loikannut
Sota lähensi osapuolia ja 1940 SVUL ja TUL solmivat ensi kertaa yhteistyösopimuksen, joka eri vaiheiden jälkeen uusittiin 1947. Näin työväenurheilijatkin pääsivät mukaan Lontoon olympialaisiin 1948.
– Urheilijoita oli aiemmin ostettu SVUL:n puolelle muun muassa lupauksilla työpaikoista. Gröndahl oli vakaumuksellinen TUL:n mies ja kommunisti, jolle porvariseuraan loikkaaminen ei olisi tullut kyseeseen, Itkonen sanoo.
Lontoossa Gröndahl ylsi 87 kilon sarjassa hopealle. Kahta vuotta myöhemmin hän ei silti päässyt MM-kilpailuihin, koska SVUL oli irtisanonut yhteistyösopimuksen. Lopulta uusi, Helsingin olympialaisiin asti ulottunut sopimus saatiin aikaan.
– TUL:n kanta olympialaisista muuttui, koska sen halusi maan johtavaksi urheilujärjestöksi, mikä vaati kilpailumenestystä. Lisäksi Neuvostoliittokin osallistui ensi kertaa olympialaisiin Helsingissä 1952.
Gröndahlin matkaa olympiamolskille haittasivat silti TUL:n sisäiset kiistat. Demarivetoisessa liitossa kommunisteja ei katsottu hyvällä, eikä painin mitalitoivoon panostettu. Hän ei osallistunut TUL:n olympialeiritykseen poliittisten erimielisyyksien takia – tai sitten perheellisellä satamavalvojalla ei ollut varaa olla pois töistä leirin ajan. Tästä huolimatta hän paini kotikisoissa olympiakultaa.
Kekkonen puuttui peliin
Politiikka oli läsnä Gröndahlin uralla tämän jälkeenkin. Vuonna 1953 hän paini MM-kilpailuissa hopealle, mutta osallistuminen kansainvälisten Nuorisofestivaalien painikisoihin muiden kommunistiurheilijoiden kanssa Bukarestissa toi miehelle kilpailukiellon kotimaassa. Samana vuonna Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kunnallisvaaliehdokkuus maksoi hänelle vielä työpaikan.
Lajiliittojen kiistatkin jatkuivat. Vuonna 1955 Gröndahl jätti MM-kilpailut väliin, koska se olisi vaatinut muodollisesti siirtymistä SVUL:n riveihin kisojen ajaksi. Vielä 1960 vastaavaa käytäntöä ajettiin TUL:n olympiaedustajille. Lopulta tilanteeseen puuttui jo presidentti Urho Kekkonenkin ja Tokiosta 1964 alkaen liittotausta ei enää vaikuttanut olympialaisiin pääsyyn.
Gröndahl päätti painiuransa Melbournen olympiakarsintoihin 1956, mutta jatkoi politiikan parissa ja istui SKDL:n kansanedustajana vuosina 1962–69.
