Raakel Lignellin kirjan Älä sano että rakastat (Siltala) ensimmäinen luku lyö lukijasta ilmat pihalle. Sananmukaisesti.

Nuori nainen, vasta aikuistumisen kynnyksellä, makaa julmasti pahoinpideltynä, silmät umpeen muurautuneena Beninissä, Afrikassa.

Hän on puolessavälissä raskautta, ei saa yhteyttä kotiin Suomeen, ei tiedä, miten pääsisi takaisin kotiin Mikkeliin. Hän ei tiedä, miten kertoa uskovaisille vanhemmilleen tilanteestaan. Hän ajattelee, ettei selviä hengissä kokemastaan.

Vain reilua puolta vuotta aiemmin hän on ollut vapaa ja huoleton viulunsoiton opiskelija Berliinissä. Hän tapaa afrikkalaisen, lentäjäksi esittäytyvän komean miehen, johon rakastuu. Päätä pahkaa kuten nuoret rakastuvat, eikä rakastumista estä edes tieto miehen Ranskassa asuvasta lapsesta.

Me tunnistamme Raakel ”Raxu” Lignellin monesta. Hän on viulisti ja juontaja, kantaaottavista kolumneistaan ja blogeistaan tuttu. Hänen kirjansa ensimmäinen luku ja koko tarina eivät ole fiktiota.

Raxu koki sen kaiken itse: väkivaltaisen, valheiden, väärien lupausten täyttämän lyhyen seurustelusuhteen, jossa olisi voinut käydä paljon huonommin kuin kävi.

Emme istu kauhistelemassa hänen kokemaansa, mutta rohkeudesta me puhumme, puhumme melkein kolmenkymmenen vuoden takaisesta häpeän ja syyllisyyden taakasta vapautumisesta. Ja siitä, miksi Raxu haluaa kertoa julkisesti kokemansa ja miten hänen miehensä, näyttelijä Nicke Lignell sen kokee.

– Kirjan valmistuttua tunsin, miten minun ei tarvitse hävetä kokemaani. Kirjoittaminen puhdisti minut kolmen vuosikymmenen takaisesta taakasta, enkä tuntenut vihaa, ehkä lähinnä raivoa nuoren itseni vuoksi. Se, että tulin huijatuksi, tapahtui salakavalasti. Olin jo raskaana, hormonaalisessa tunnekuohussa. Kaikki kesti vain puolitoista vuotta. Se on lyhyt aika, mutta helvetin monta tuntia.

Vieressä istuu Nicke.

Pitkin yhteistä elämänmatkaa asia on koskettanut Nickeä. Tapahtunut koskee hänen rakastamaansa puolisoa, heidän yhteisten lastensa äitiä.

– Kun Raxu kertoi siitä, hän ei pidätellyt kokemuksensa eri sävyjä. Ei noin rajua tarinaa voi purkaa kerralla, mutta ei sitä voi aikapommin lailla pidätelläkään. Se olisi ollut huijaamista. Kun on tutustumassa ja rakastumassa uuteen ihmiseen, ei kaikkeen pysty heti paneutumaan. Raxu ei halunnut, että tapahtuneesta tulee välillemme mörkö, henkinen uhka.

Nicke sanoo, ettei parisuhde voi olla terapiaa, eikä puoliso ole toisen terapeutti.

– Luettuani kirjan ensimmäisen version sanoin Raxulle, että se on paljas ja rohkea tarina. Tavallaan myös loukkaannuin sen paljastavuudesta, niin lähelle tuli se, että tyyppi, joka aiheutti niin paljon pahaa, antoi myös hyvää. Kaikesta jäi meille kaunista ja hienoa, esikoistyttäremme.

Raxu sanoi, ettei kirjaa tarvitse julkaista, jos Nicke niin ajattelee. Nicke tunsi kuitenkin niin suurta kunnioitusta hänen rohkeudestaan, ettei mieleen olisi tullut estää sen julkaisemista.

Päivitetty 13.5.2020 – Julkaistu 12.9.2019