Lokakuun 6. päivänä harkovalaiset vapaaehtoistyöntekijät Zoya Shkurko ja Dmytro Podturkin huokaisivat helpotuksesta. Sodan takia kodittomiksi joutuneita tai hylättyjä eläimiä oli saatu vihdoin evakuoitua Bakhmutista taisteluiden, tykistötulen ja pommitusten keskeltä Dniproon.

Helpottuneisuuden tunne sai pelastajat itkemään liikutuksesta, kun täyteen kuormatut autot nytkähtivät liikkeelle.

Ukrainan joukkojen vastahyökkäyksessä taistelujen keskelle joutunut pikkukaupunki Bakhmut Donetskin piirikunnassa on tärkeä liikennesolmu, ja tästä syystä se on yksi sotatoimien polttopisteistä.

Koirat ja kissat saatiin suojaan juuri ennen venäläisten Wagner-palkkasotilaiden hyökkäystä, joka pakotti ukrainalaiset taistelijat pysähtymään ja osin perääntymään. Koirat jouduttiin evakuoimaan kovassa kiireessä, rakettien ja tykistön kranaattien sataessa lähistölle.

Shelter Friends Ukraine -järjestön vapaaehtoistyöntekijät tekevät työtään kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Heille oli tullut tieto tilapäiseen suojaan sijoitetusta kahdeksasta koiranpennusta Bakhmutissa.

Työntekijät lähtivät pakettiautolla pelastamaan pentuja, vaikka alue oli venäläisten kiivaan tykistö- ja rakettitulen alla. Auto pysähtyi ukrainalaissotilaiden tiesulkuun. Nämä kielsivät vapaaehtoispartiota jatkamasta matkaa alueella liikkuvien vihollisten ja jatkuvan tulituksen vuoksi.

Pelastajat kääntyivät takaisin, mutta kun he olivat päässeet ukrainalaisjoukkojen katseen ulottumattomiin, he pysäköivät autonsa ja jatkoivat matkaa jalan.

Valitettavasti avustuspartio saapui paikalle liian myöhään. Tilapäissuoja oli saanut osuman ja kahdeksasta pennusta vain kaksi oli enää hengissä. Ne otettiin mukaan ja vietiin autossa turvallisemmalle alueelle.

– Parempi edes kaksi kahdeksasta kuin ei yhtään, summasi Zoya Shurko.

Ukrainalaiset mediat ovat kertoneet paljon tarinoita Venäjän armeijan sotakoirista, jotka on pakotilanteessa jätetty heitteille ja otettu Ukrainan armeijan palvelukseen. Yksi kuuluisimmista on Max, belgianpaimenkoira malinois, jonka ukrainalaissotilaat saivat Mykolayvista rouvalta nimeltä Valentyna Dowbush.

– Venäläiset pakenivat, eivätkä ottaneet koiraa mukaansa. Se juoksenteli täällä ja hyppäsi meidän pihallemme. Vein sille paistinpannussa ruokaa ja se päätti jäädä meille. Meillä on saksanpaimenkoira Seema, johon se ystävystyi, Valentyna-rouva kertoo.

Valentynan sattumalta saama koira alkoi kiinnostaa naapureita ja siitä tehtiin monta ostotarjousta. Korkein tarjous paikallisissa hryvnioissa (UAH) vastasi 500 euron suuruista summaa, yli kuukauden keskipalkkaa Ukrainassa.

Rouva kieltäytyi tarjouksista ja lahjoitti koiran ukrainalaisille sotilaille. Paikalle kutsuttiin sotakoiraohjaajia, jotka tutkivat koiran. Ilmeni, että se oli koulutettu etsimään aseita ja räjähteitä. Koiralta löytyi myös alkuperäinen Venäjän armeijan koirien kaulapanta, jossa oli koiran sarjanumero ja nimi ”Bucks”.

– Päätimme kuitenkin ristiä sen Maxiksi, kertoo koiranohjaaja-taistelija, joka käyttää sodassa kutsunimeä Riddick.

– Pieni ongelma oli se, että koira oli koulutettu venäjän kielellä. Nyt me uudelleenkoulutamme sitä tottelemaan ukrainankielisiä komentosanoja. Se on saanut myös lisäkoulutusta ja osaa nyt etsiä miinoja, nauraa Riddick.

Sodan seurauksena Ukrainassa on jätetty heitteille satoja tuhansia eläimiä. Kasakoiden jälkeläisinä ukrainalaiset ovat perinteisesti olleet eläinrakasta kansaa. Vaikka maassa on runsaasti eläinten auttamiseen omistautuneita järjestöjä ja paljon apua tarjolla, toiminnan tehoa laskee koordinoinnin puute eri järjestöjen kesken.

– Meillä oli jo ennen sotaa ongelmia hylättyjen koirien ja kissojen kanssa, kertoo vuonna 2016 perustetun UAnimals-järjestön vuonna 2016 perustanut kansalaisaktivisti Oleksandr Todorchuk.

– Nyt, kun on sota, maasta on paennut jo yli kolme miljoonaa ihmistä. Monille on tullut niin kiire, että he eivät ole voineet ottaa lemmikkejään mukaan. Toisaalta, on ollut myös epävarmaa, saako uuteen sijoituspaikkaan edes tuoda eläimiä ja niitä on hylätty siitäkin syystä.

– Sotatoimien paikat muuttuvat koko ajan, ja tämä tekee muuten adoptointihalukkaat ihmiset epävarmoiksi siitä, voivatko he tarjota eläimille turvaa ja pysyvää suojaa ja siksi monet eivät uskalla ottaa eläimiä vastaan, vaikka haluaisivatkin.

Vuonna 2014 perustettu kansainvälinen eläinsuojelun kattojärjestö IFAW – International Fund for Animal Welfare tekee yhteistyötä ukrainalaisten paikallisjärjestöjen kanssa. Se tilastoi toimintaa ja kertoo, että Venäjän helmikuussa aloittaman hyökkäyksen jälkeen maassa on pelastettu lähes 50 000 hylättyä eläintä. Suurin osa on kissoja ja koiria, mutta mukana on myös eläintarhojen tiikereitä ja karhuja.

Venäjän armeijan huolto on heikkoa, ja se vaikuttaa myös miehitettyjen alueiden eläimiin. Huhtikuussa 2022 Kiovaa lähellä olevasta Borodiankasta löydettiin eläinsuojasta yli 350 koiraa nääntyneinä ruoan ja nesteen puutteessa.

Ukrainalaiset sotilaat, jotka vapauttivat taajaman, itkivät katsellessaan lukittujen häkkien ovien taakse menehtyneitä eläimiä. Alue oli ollut kolme kuukautta venäläisten hallussa, ja joko nämä eivät olleet välittäneet eläinten hyvinvoinnista tai heillä ei ollut mahdollisuutta ruokkia koiria. Ukrainan pieneläinlääkärien yhdistys kertoi pelastaneensa samalta alueelta noin 250 koiraa vastaavalta kohtalolta.

Venäjän armeijan huollon tragediasta kertoo sekin, että monin paikoin sotilaat ovat jääneet ilman ruokaa ja muuta huoltoa. Se on johtanut miehitetyillä alueilla alueelle jääneiden paikallisten asukkaiden ja talojen ryöstelyyn. Ryöstöjen yhteydessä asukkaita on myös murhattu.

Ukrainalaiset ovat tavanneet myös venäläisten hylkäämiltä majoitusalueilta koirien ja muiden eläinten jäänteitä, jotka ovat paljastaneet miehittäjien syöneen hylättyjä lemmikkieläimiä, kun kaikki muu syötäväksi kelpaava on loppunut.

Miehitetyille alueille vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan jääneet eläinsuojelijat ovat joutuneet koville piilotellessaan suojattejaan ja etsiessään niille ruokaa samalla, kun ovat joutuneet varjelemaan omaa henkeään hyökkääjiltä.

Hostomelin taajamassa Kiovan lähellä 77-vuotias entinen yliopiston matematiikan professori Asya Serpinska perusti oman eläinsuojansa 20 vuotta sitten. Hän päätti jäädä vapaaehtoisesti.

– Tykkituli alkoi, kun tulin suojan portille. Kuulin, kun kauhistuneet eläimet vikisivät ja ulvoivat, kertoi ukrainalaisleski amerikkalaisjulkaisun videohaastattelussa.

Kolmen kollegansa avulla hän piti kuukausikaupalla hengissä 700 koiraa, sata kissaa ja muutaman erikoisemmankin eläimen. Tiimi pelasti myös karanneen leijonan.

– Miksi he eivät siellä Borodiankassa avanneet edes häkkien ovia? Se olisi ollut niin helppoa. Me avasimme täällä kaikkien häkkien ovet, että eläimet pääsisivät edes kulkemaan vapaasti ja etsimään syötävää ja juotavaa.

Jo lapsuudestaan saakka eläinrakas rouva menetti oman lemmikkinsä julmalla tavalla. Suojan alueelle tunkeutui venäläisiä joukkoja, ja osa koirista syöksyi suojelemaan hoitajiaan.

Asya-rouvan pikkuruinen Gina-koira oli ensimmäisten joukossa ja sotilaat ampuivat sen pihalle. Kun kauhistunut Asya alkoi sättiä ampujia, näiden reaktio oli erikoinen:

– Mitäs tuli haukkumaan.

Suurin osa eläimistä saatiin pelastettua.

Aina ei onni potki auttajiakaan. Animal Rescue Kharkiv -järjestön vajaasta 30 vapaaehtoistyöntekijästä osa menetti henkensä pelastaessaan harkovalaisen Feldmanin luonnonpuiston eläimiä. Turvaan saatiin vesipuhveleita, susi, 16 koiraa, kymmenen vuohta ja kanoja.

Operaatiossa sai surmansa viisi työntekijää. Yksi heistä oli vasta 14-vuotias poika.