Nyt se taas alkaa! Pitkän talven jälkeen linnut palaavat ja täyttävät maan.

Ensin muutto on varovaisen tunnustelevaa: mustavaris puun latvassa, muutama töyhtöhyyppä ihmettelemässä lumista peltoa ja harmaalokkien kalkatusta merenrannalla.

Takapakkiakin saattaa tulla. Pohjoisvirtauksen tuoma takatalvi voi ajaa rohkeimmat tiedustelijat takaisin Suomenlahden eteläpuolelle.

Ennen pitkää aurinko kuitenkin lämmittää yhä enemmän, lumet sulavat yhä pohjoisempaa ja lintujen pesimämaastot paljastuvat talvisen kuoren alta.

Silloin linnut eivät enää odota, vaan vyöryvät pelloille, niityille ja metsiin ja ottavat ilon irti. Kiurut laulavat kuin viimeistä päivää, kurjet aloittavat soidintanssinsa ja laulujoutsenen uljas trumpetti soi saloilla.

Tätä seuraavalle ihmiselle tulee lohdullinen olo. Kevät tuli sittenkin. Kesä on vain henkäyksen päässä.

Eräs ystäväni kertoi, että lintuharrastuksen myötä hänen kesänsä piteni kahdella kuukaudella. Aiemmin alkupisteenä oli juhannuksena alkava kesäloma, nyt huhtikuun lopussa alkava lintujen kevätrynnistys.

Jonkinlaista vertaistukea siivekkäät ystävämme selvästi talvesta selvinneelle ihmiselle tarjoavat. Kukkuloilla ja niemennokissa tapaa hymyileviä, naamansa silmien ympäriltä päivettäneitä kiikaroijia. Samat tutut ilmestyvät samoihin paikkoihin, joissa viimeksi syksyllä tapasimme.

Ulkoilma pistää veren ja ajatukset kiertämään. Jos muuttoa on, sitä voi ihailla. Jos ei, voi vain olla. Jotkut kutsuisivat sitä meditaatioksi.

Minne huhti–toukokuussa sitten kannattaa mennä muuttolintuja havaitakseen? Oikeastaan minne vain, kunhan pitää silmät ja korvat auki. Lintuja on kaikkialla, myös kaupungeissa, ja ne löytää usein äänen perusteella.

Kävelin kerran kauniina kevätpäivänä Bulevardilla aivan Helsingin ydinkeskustassa ja havahduin ääneen, joka vei ajatukseni Etelä-Eurooppaan. Pysähdyin ja kuulin raitiovaunun kolinan takaa mustaleppälinnun laulun. Pienellä etsinnällä harvinainen muuttaja löytyi jugendtalon katolta tv-antennilta laulamasta.

Jos muuttolintuja haluaa nähdä paljon ja monipuolisesti, kannattaa suunnistaa esimerkiksi johonkin allaolevan listan kohteista. Ne ovat takuuvarmoja paikkoja, ja läsnä on aina kokeneita harrastajia, joilta voi kysellä määritysapua.

Harrastuksen voi aloittaa lähiympäristössään hakeutumalla hyvään havainnointipaikkaan. Sellaisia ovat lintutornien ohella kukkulat, joilta on hyvä näkyvyys etenkin eteläisiin ilmansuuntiin sekä laajat peltoaukeat. Aukeiltakin näkee esteettömästi kauas ja lisäksi alku­keväästä tulvapellot saattavat olla ainoita sulapaikkoja ja kerätä siksi runsaasti muutolla levähtäviä vesilintuja.

Myös pitkät niemennokat ja vesistöjen väliin jäävät kapeat kannakset ovat hyviä paikkoja, koska monet linnut välttelevät isojen vesien ylityksiä. Suuret linnut kuten kotkat, haukat ja kurjet käyttävät lisäksi hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, joita syntyy keväällä vain kiinteän maan yläpuolelle.

Parhaat havaintopaikat ovat rannikoilla. Arktisten lintujen muutto eli arktika kulkee Suomenlahden rannikkoa pitkin ja monet pohjoiseen matkaavat pesijät seuraavat Pohjanlahden rannikkoa. Toukokuinen arktika Virolahdella on monelle lintuharrastajalle kevään kruunu, jonka jälkeen ehtii levähtää hetken.

Kunnes syysmuuttokausi alkaa – kesäkuussa.

Oulun, Limingan ja Lumijoen kuntien alueella sijaitseva Liminganlahti on kansainvälisesti tunnettu ja arvokas lintuvesi. Lahdella on lintutornin lisäksi luontokeskus ravintoloineen ja majoituspalveluineen.

liminganlahti.fi

Porissa hiekkadyynien naapurissa sijaitsevat lieterannat ovat erinomainen paikka nähdä kahlaajalintuja. Alueella on useita lintutorneja, joihin pääsee maan prameimpia pitkospuita pitkin. Vedenkorkeus kannattaa tarkistaa ennen lähtöä, sillä yli 20 sentin korkeudella lietteet ovat veden alla ja kahlaajat yleensä vähissä.

Turun lähellä Mynämäen kunnassa sijaitseva Mietoistenlahti työntyy pitkulaisena syvälle sisämaahan ja kerää sen vuoksi paljon muuttolintuja. Lintutornin ohella muuttoa voi tarkkailla Silakkarin kalliolta, jossa perheen pienimmätkin voivat temmeltää huoletta muiden kaukoputkia täristämättä.

Kirkkonummen kunnassa etelään työntyvä Porkkalanniemi on Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Etäisyys Viroon on pienimmillään vain 36 kilometriä. Niemenkärki suorastaan imee mereltä saapuvia lintuja, ja paikka on myös läntisimpiä pisteitä nähdä Suomenlahden kevätarktikaa.

Aivan Helsingin keskustan tuntumassa sijaitseva Vanhankaupunginlahti on laatu-saavutettavuussuhteeltaan ylivoimainen. Alueen ympärillä asuu toista miljoonaa ihmistä, jotka pääsevät retkelle lahdelle vaikka metrolla tai muilla julkisilla. Jäiden sulettua lahti kuhisee vesilintuja, petolintumuutto on mojovaa ja arktikakin lipuu sopivalla etelätuulella suoraan yli.

Suomen kaakkoisin piste kerää huikeimman potin kevätarktikassa. Seudun yli muuttaa toukokuussa miljoonia arktisia vesilintuja, hanhia, kahlaajia ja kuikkalintuja matkalla Pohjois-Venäjälle. Hyvänä päivänä on mahdollista nähdä satojatuhansia lintuja, jolloin taivas on kirjaimellisesti mustana.

arktikavirolahti.fi

Parikkalan Siikalahti on maan parhaita lintujärviä. Virolahdelta koilliseen muuttava kevätarktika kulkee sopivalla tuulella suoraan alueen yli. Paikka kerää paljon muutolla levähtäjiä ja on kuulu yölaulajista ja petolinnuista.

Lähteet: Kevätmuutto (Minerva), Uudenmaan linnusto (Tringa ry), Pääkaupunkiseudun parhaat lintupaikat (Nemo), Bird­life.fi, Luontoportti.com, Wikipedia.org.