Kukaan ei ole niin sopeutuvainen kuin nainen. Länsimaisten naisten asiat ovat nyt hyvin, mutta aikoinaan nainen oli orjan asemassa, ja niin on vieläkin monissa Afrikan maissa.

Lisääntymiskysymys on määrännyt naisen elämää aina, eikä mihinkään katoa se tosiasia, että nainen kantaa, synnyttää ja imettää. Siksi kulut pitäisi jakaa kesken naisten ja miesten välillä.

Luontoon kuuluva, täysin luonnollinen asia on oma äitiyteni. En ole koskaan tehnyt siitä mitään pyhimysmäistä asiaa.

Historia osoittaa, että kaikki on tapahtunut ennenkin ja kaikki toistuu aina uudelleen. Silti emme opi mitään, ja ihmisluonto on samankaltainen aikakaudesta toiseen. Historiaan tutustuminen lisää suhteellisuudentajua.

Olen työskennellyt viisikymmentä vuotta kirjailijana ja tiedän, ettei työpäivää saa lopettaa koskaan luvun loppuun. Kirjoittaminen lähtee seuraavana aamuna helpommin liikkeelle, jos edessä on vaikka kesken jäänyt lause. Kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, se on jopa pitkäjänteisempää kuin maanviljely.

Teen aina ennakkoon tarkan suunnitelman ennen kuin alan kirjoittaa. Suunnittelen henkilöt, piirrän kartat ja mietin tarkkaan esineet, huonekalut ja kirjan miljöön. Suunnitteluvaihe on usein pidempi kuin kirjoittamisvaihe, ja monissa asioissa pitää nukkua yön yli ennen kuin tekee päätöksiä.

Inspiraatio ei tule taivaasta, vaan siitä, että on perehtynyt huolellisesti aiheeseen.

Yrittäjyydessä kaiken a ja o on, ettei pidä ajatella, mitä itse haluaa vaan mitä asiakas haluaa. Yrittäjyys on ollut kova koulu, ja olen joutunut Amanita-kustantamossamme tutustumaan itselleni täysin vieraisiin aiheisiin. Sellainen on muun muassa teos Suomenhevonen, arjen sankari, joka ilmestyy tänä kesänä.

Olemme asuneet maalla neljäkymmentä vuotta, ja täällä eletään ihmisen mittaista elämää. Sosiaalisuus toteutuu maalla hyvin. Yhteisö ja hyvät naapurit ovat tärkeitä, ja hyvä naapuruus pitää maksaa sillä, että on itse hyvä naapuri. Esimerkiksi Tapani-myrsky vuonna 2011 osoitti, kuinka tärkeää on keskinäinen apu.

Paras ystäväni ja tukeni on mieheni Kai Linnilä, emmekä olisi mitään ilman toisiamme. Avioliittomme on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta. Äärimmäisen luottamuksen osoitus on se, että editoimme toistemme tekstejä. Kovin paikka on sanoa toiselle, että joku kohta ei ole tekstissä hyvä, ja silti se pitää sanoa.

Olen terve ja olen tyytyväinen siihen, mitä elämä on minulle opettanut. Ikääntymisen myötä tuntee olevansa viisaampi kuin koskaan – kunpa tätä viisautta olisi ollut kaksikymmenvuotiaana! En ole katkera mistään ja olen avoin monenlaisille asioille ja elämyksille. Suvaitsevaisuus ja ymmärrys ihmistä ja elämää kohtaan ovat tärkeitä.

Nuoruuden rohkeutta ei saa enää takaisin, mutta nuorena pitää tehdä juuri sellaisia ratkaisuja kuin aikoinaan teimme muuttaessamme Helsingistä Somerniemelle.

Teksti Liisa Talvitie

Kuva Anna Huovinen