Hurmaava. Tunteellinen.

Siinä ominaisuuksia, jotka moni liittää muusikko Mikko Kuustoseen, 58. Laulujensa, ohjelmiensa ja konserttiensa ansiosta Kuustonen on ääni suomalaiselle miehelle, joka ei pelkää näyttää tunteitaan.

Niistä hän osaakin puhua varsin avoimesti, kunhan vakavoituu.

– Haluaisin muistuttaa, että kun Hesari laski itkujen määrää Vain elämää -kaudella, jolla olin mukana, itkin vähiten, hän nauraa.

– Oikeasti myönnän, että olen hieman överiempaattinen. Koppavuudessa tai kyynisyydessä en näe mitään tavoiteltavaa tai miehistä. Se on samalla tavalla pystyyn kuollut yleistys kuin negatiivisuuden sekoittaminen älykkyyteen, hän pohtii.

Mikko Kuustonen ei silti ole aina sinut tunteidensa kanssa.

– Tiedostan reagoivani voimakkaasti ja olen usein yliherkkä muiden mielentiloille. Viheliäisintä on oman mieleni taipumus murehtimiseen ja alakuloon.

Mikko Kuustonen myöntää avoimesti, että on olemassa myös ilkeä Mikko Kuustonen.

– Totta kai meissä on pimeä puoli – minussa ainakin. Erityisen ikävää on se, että kipeimmät ylilyönnit tapahtuvat usein juuri rakkaimpien ihmisten parissa. Anteeksiantaminen on tässä arkinen pelastus.