Jokaisella esineellä on tässä kodissa tarina. On soittimia, jotka ovat soineet kaukana maailman eri kolkissa, tauluja, joita ovat maalanneet läheiset taiteilijat ja huonekasveja, joille on annettu nimi.

Tarinoita kuiskiva koti on valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja muusikko Sami Yaffan. Kodin ulko-oven sisäpuolella lukee Koutaffa. Se on heidän yhteinen taiteilijanimensä.

Sisään astuessa tullaan melkein suoraan keittiöön, ja katse kiinnittyy kylpyhuoneen oven yläpuolella olevaan isoon taideteokseen. Se on Meeri Koutaniemen Mallorcalla paperimassasta ja pienistä helmistä tekemä lisko.

Pariskunta on asunut Helsingin Katajanokalla sijaitsevassa kodissaan lokakuusta lähtien.

Jossain näillä kaduilla kulki aikoinaan pikkuinen Tove Jansson, joka kertoo lapsuudentarinaansa Katajanokalta ja Pellingistä kirjassa Kuvanveistäjän tytär.

Aloilleen asettumista ja tarinoiden täyttämää kotia tarvitaan työssä, joka vie Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan monta kertaa vuodessa matkoille ympäri maailmaa.

– Minulla saattaa olla parikymmentä matkaa vuodessa, Meeri sanoo, sytyttää kynttilöitä ympäri huoneistoa ja kulkee paljain jaloin pitkässä palestiinalaismekossaan.

Sami laittaa soimaan malilaisen Tinariwen-yhtyeen bluesvinyylin Aavikko, istahtaa kahvikuppi kädessään olohuoneen pöydän ääreen ja sanoo, että näillä kulmilla on erityistä värinää.

– Faijani, orpo Pohjanmaalta, muutti tuohon läheiseen kortteliin sotien jälkeen vuonna 1946. Osa talon lapsista oli sotaorpoja. He näkivät, miten Katajanokan vankilan vangit ulkoilivat vankilan pihalla, ja ajattelivat, etteivät ikinä halua tuohon tilanteeseen.

Edesmennyt isä Lasse Takamäki on lähellä nytkin. Hänen isokokoisia, valoisan abstrakteja taulujaan on makuuhuoneen ja olohuoneen seinillä. Niiden kanssa käy sovinnolla keskustelua Koutaniemen ja Yaffan hyvän ystävän Manuela Boscon maalaus. Sen nimi on Kouta.

Asuntoa etsittiin vuoden verran. Kun tämä tuli eteen, päätös tehtiin heti.

Meeri oli asunut Kalliossa Brahenkentän lähellä, New Yorkista Mallorcalle muuttaneella Samilla oli ja on yhä asunto siellä, vuorten kainalossa, Välimeri siintämässä kauempana.

– Minä sain avaimen Meerin asuntoon, Meeri Mallorcalle, Sami sanoo.

Jättäessään kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen New Yorkin Sami ei voinut aavistaa, mitä nurkan takana odotti.

– Muutto Mallorcalle ja sitten Suomeen oli elämäni paras ratkaisu. Tapasin Meerin vuonna 2016 eräässä tilaisuudessa Hotelli Albertissa, mutta olin ottanut häneen yhteyttä jo aikaisemmin.

Syynä yhteydenottoon oli maahanmuuttajien tilanne Suomessa. Sami suunnitteli yhteistyötä, jossa olisivat mukana Meeri, Riku Rantala, Tunna Milonoff ja Arman Alizad.

– Olin nähnyt New Yorkissa, miten siellä ollaan tekemisissä koko maailman kanssa. Suomessa aistin piiloaggressiivisuutta ja ikäviä jännitteitä pinnan alla.

Suunnitelmat yhteistyöstä johtivat aivan muuhun. Sielunkumppanit olivat löytäneet toisensa ja menivät naimisiin Mallorcalla syyskuussa 2017. Kaiken muun ohjelman keskellä Meeri soitti hääjuhlassa poikkihuilua ja lauloi, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Ennen häitä Meeri oli kuvannut kannen Samin elämäkertaan Tie taipuu. Sami oli kirjoittanut sen yhdessä Tommi Liimatan kanssa.

Molemmat muuttivat kotoa jo 16-vuotiaana, Meeri Kuusamosta Sibelius-lukioon Helsinkiin, Sami Tukholmaan Hanoi Rocksin jäsenten kanssa.

Meeri sanoo, että hänelle varhainen muutto kotoa oli henkisesti ja taloudellisesti iso harppaus, josta loppujen lopuksi oli paljon hyötyä elämän opettelussa.

– Onko minulla sen jälkeen ollut koskaan näin vahvaa kodin tunnetta kuin nyt? Tuskin – nyt tuntuu, että tänne voin jämähtää. Katajanokalla on meri lähellä, ja hiljaisuutta vaikka ollaan ihan keskustassa, Sami sanoo.

– Joka päivä pitää muistuttaa itseä, ettei täällä olla vain käymässä, eikä täältä tarvitse lähteä, Meeri jatkaa.

Luova hulluus ja mielikuvituksellisuus näkyvät kodin kauniissa esineistössä ja sen tarkkaan mietityssä sijoittelussa.

Talon arkkitehtuurin mielikuvituksellisuus paljastuu siinä, että makuuhuoneen ikkunasta pääsee suoraan asunnon yksityiselle sisäpihalle, ”terdelle” kuten Sami sanoo.

Meeri suunnittelee, että siellä voi järjestää kesällä vaikka joogaretriittejä. Sami toteaa, että jos terde jäätyy talvella kunnolla, siellä voi pelata lätkää.

Yhteinen maku vaikuttaa siihen, että kodin sisustamisessa on löydetty vahva yhteinen sävel. Kulttuurikoti ei näytä sisustuslehtimäisen steriililtä, vaan kauniin kodikkaalta ja aistikkaalta.

– Käytetyt mööpelit on yhdessä hankittu. Osa niistä on 1960-luvun vintagea. Kierrämme kirpputoreja, ja osa on löytynyt Tori.fi-sivustolta kuten olo- ja makuuhuoneen kristallikruunut, Meeri sanoo.

– Meeri hilaa jokaiselta matkaltaan aina kaikenlaista kuten tämän pallokalan muotoisen valaisimen. Minä olen ostanut hänelle vain yhden puisen linnun, ja senkin Hakaniemestä, Sami sanoo.

Meeri näyttää pulleaa, pienistä helmistä tehtyä mosambikilaista pallokalavalaisinta ja kertoo, että se mahtui juuri ja juuri matkalaukkuun.

Sisustuksessa on paljon muitakin käsitöitä maailmalta. Meeri on tavannut niiden tekijöitä, ja he antavat kasvot ja elämäntarinansa töille.

– Niitä ovat muun muassa tekstiilit, meksikolaiset ja marokkolaiset tyynyt, sänkymme turkkilainen päiväpeitto, perulainen pieni pöytäliina, ja ensimmäisen televisiomme päällä oleva käsintehty huivi Boliviasta. Se peittää ison tv:n silloin, kun emme katso sitä.

Sami nauraa, että Meeri on tyynyjen Imelda Marcos. Filippiinien entisen diktaattorin vaimolla oli paljon kenkiä, Meerillä tyynyjä.

Tarinoita riittää myös Samin monissa soittimissa. Kun Meeri oli tekemässä kirjaa El Salvadorin naisvankilasta, Sami lähti mukaan.

– Jännittävien vaiheiden jälkeen löysin vihuela-soittimen mieheltä, joka näytti palkkamurhaajalta. Taksikuski ei meinannut lähteä ajamaan sinne, missä miehen tapasin.

Tarina loppui kuitenkin onnellisesti, Sami selvisi hengissä ja sai soittimen.

Puinen lintukuningas käärmepäähineineen vartioi nukkujia makuuhuoneen päätyseinällä. Se on peräisin Sri Lankasta, samoin työhuoneen seinällä oleva raksha-tanssinaamio.

Työhuoneessa on myös Meerin isokokoinen valokuvateos. Se on kuva perulaisesta shawi-heimon naisesta, jonka päässä olevat värikkäät höyhenet symboloivat hänen miehensä korkeaa statusta metsästäjänä.

Kapeaan huoneeseen mahtuu vierekkäin kaksi työpöytää ja kirjahylly. Isompi kirjahylly on olohuoneessa.

Molempien hyllyjen päällä on vanhoja kameroita. Näillä filmikameroilla Meeri kuvaa yhä töitään ja näyttelyitään.

– Meerillä oli niin paljon kirjoja, että tullessani ensimmäistä kertaa hänen Kallion-asuntoonsa sanoin jääväni sinne vuodeksi vain lukemaan, Sami sanoo.

Töitä tehdään vierekkäin, ja niin myös kokataan. Keittiössä oli valmiina toimiva keskussaareke, jossa on sekä kaasuliesiä että keraamisia liesiä.

Iso lasiovinen astiakaappi on kuin Carl Larssonin kirjoista, ei liian moderni, vaan vanhan jugendtalon henkeä jäljittelevä.

– Täällä oli kaikki valmiina, emme joutuneet tekemään minkäänlaista remonttia, Meeri kertoo.

Keittiössä Meeri kokkaa monenlaisia kastikkeita, kasvisruokia ja ”mössöjä”, Sami pastoja. Yhdessä tehdään tacoja.

Loppuvuosi rauhoitutaan uudessa kodissa, ja ainoa matka tehdään jouluna Meerin vanhempien luokse Kuusamoon.

– Meitä on joulupöydässä kaksikymmentäkaksi henkeä, vanhempani, viisi sisarustani ja heidän lapsiaan, perheensä kuopus Meeri kertoo.

Rauhoittuminen on tarpeen, sillä hänellä ja Samilla on paljon töitä tekeillä. Meerin tämänhetkisistä töistä ajankohtaisin on inkerinsuomalaisuutta käsittelevä hanke Suomessa ja Venäjällä. Niihin liittyvät oleellisesti Stalinin vainot.

– Olimme toimittaja Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen kanssa syyskuussa Siperiassa ja lähdemme sinne taas ensi vuonna. Sen lisäksi valmistelen kahdeksatta vuotta teosta tyttöjen ympärileikkauksista. Minulla on materiaalia viidestätoista maasta.

Sen takia Meeri matkusti lokakuussa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan – siellä ympärileikkauksia tehdään myös valkoihoisille naisille. Asia, josta moni ei tiedä mitään.

Sami on ollut tänä syksynä mukana Pelle Miljoona Oy:n 40-vuotiskiertueella. Konsertti- ja teatterisalit ovat täyttyneet ympäri maata, ja vuodenvaihteen jälkeen on vielä kaksi konserttia. Kiertue päättyy tammikuussa Helsingissä Jäähalliin.

– Minulla on tekeillä muun muassa ensimmäinen soololevy ja Mad Juana -yhtyeeni uusi levy. Ja tietysti keikkailen.

Sami työstää myös lasten sarjakuvakirjaa, jossa seikkailee pieni punkkaripoika. Formaatti perustuu hänen rakastamiinsa Tintti- ja Asterix-sarjakuvakirjoihin.

– Tarinaan mahtuu seikkailua, jännitystä ja sosiaalista teemaa. Jotain uutta pitää aina kehittää.

Yhdessä pariskunta suunnittelee kuva- ja ääni-installaatiota Helsingin juhlaviikoille. Se tulee esille Helsinki-Vantaan lentokentälle.

– Ensimmäinen yhteinen reportaasimme on vuoden alussa ilmestyvässä Viini-lehdessä. Se kertoo meksikolaisesta, tislaamalla agaavekasvista valmistetusta mezcal-viinasta, Sami sanoo.

Pariskunta maistoi kolmeakymmentäviittä eri drinkkiä. Sami kirjoitti, Meeri kuvasi. Illansuussa väsytti.

Kun koko maailma on työkenttänä, kotia, sen hiljaisuutta ja tarinoita kuiskivia esineitä tarvitaan Helsingin Katajanokalla.