Fabricio Sousa syntyi Brasiliassa ja muutti Suomeen vuonna 2013, kun hän meni naimisiin suomalaisen kanssa. Sousa oli suorittanut laskentatoimen opinnot Brasiliassa. Suomessa hän halusi jatkaa opiskeluja. Siksi hän aloitti liiketalouden opinnot Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa vuonna 2015.

Korkeakouluopintoihin kuuluu pakollinen työharjoittelu.

Oli vuosi 2018, kun Sousa alkoi etsiä harjoittelupaikkaa. Hän lähetti seuraavan kahden vuoden aikana yli 30 hakemusta.

Hän oli kiinnostunut erityisesti esimiestehtävistä viiniravintolassa. Hän tavoitteli koulutusta vastaavaa harjoittelupaikkaa myös muilta aloilta.

Yksikään yritys ei kutsunut häntä haastatteluun.

– Aloin tulla epätoivoiseksi, hän sanoo.

Lopulta hän pääsi työharjoitteluun suomalaiseen ravintolaan syksyllä 2020.

Työtodistukseen merkittiin, että Sousa olisi tehnyt harjoittelussa esimiestehtäviä. Todellisuudessa hän teki tehtäviä, jotka eivät vastanneet opintoja kuten siivousta, tarjoilua ja varaston järjestämistä.

Suomessa suoritettavia korkeakouluopintoja mainostetaan opiskelijoille ympäri maailmaa. Mainostus on osa Suomen valtion tekemää koulutusvientiä. Sen tarkoituksena on markkinoida suomalaisen koulutuksen mahdollisuuksia ulkomaille.

Koulutusviennin kokonaisarvo oli vuonna 2017 noin 300 miljoonaa euroa. Vuoden 2020 loppuun mennessä tavoitteena oli arvon nostaminen yli miljardiin euroon.

Suomen korkeakouluissa opiskelee tällä hetkellä yli 20 000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Koulutus ei ole taannut Suomessa opiskeleville ulkomaalaisille työpaikkoja ja jopa työharjoitteluun pääseminen on Suomessa hankalaa.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tekemän selvityksen mukaan monet Suomessa asuvista maahanmuuttajista ovat päätyneet töihin aloille, joihin he ovat ylikoulutettuja.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin Taustalla on väliä -tutkimus tukee OECD-selvityksen tuloksia. Karvin tutkimuksen mukaan neljänneksellä korkeakouluun hakevista maahanmuuttajista on aikaisempi korkeakoulututkinto. Vanhalla tutkinnolla ei ole saanut töitä Suomesta.

Samaan aikaan kolmannes maisterin tutkinnon Suomessa suorittaneista maahanmuuttajista on lähtenyt Suomesta.

Yksi poismuuttaneista on ukrainalainen Anastasiia Korshova, joka opiskeli Metropolian ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Korshova ei saanut harjoittelupaikkaa Suomesta ja päätyi hakemaan sopivaa paikkaa Saksasta. Siellä hakemuksiin vastattiin nopeasti, ja yritykset auttoivat häntä saamaan oleskeluluvan. Nyt hän asuu Saksassa pysyvästi.

– Olisin halunnut jäädä Suomeen, mutta en saanut töitä, Korshova sanoo.

Samanlaisia kokemuksia oli Suomeen muuttaneella Matiaksella. Hän aloitti tradenomiopinnot Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Opintojen aikana opettajat kertoivat Matiakselle, että hänen olisi hyvin vaikeaa saada harjoittelupaikkaa Suomesta. Häntä neuvottiin hakeutumaan suoraan ulkomaille töihin.

Hänellä oli vaimo ja pieni lapsi Suomessa, eikä muutto toiseen maahan ollut mahdollista. Siksi hän haki noin sataan eri työpaikkaan Suomessa, mutta ei päässyt työhaastatteluun.

– Olin järkyttynyt ja tunsin itseni alempiarvoiseksi. Olen kuitenkin koulutettu ammattilainen.

Samaan aikaan hänen suomalaiset opiskelukaverinsa ovat päässeet työelämään.

Matias ei lopulta valmistunut trade­omiksi työharjoittelun puuttumisen takia. Hän keskeytti opinnot ammattikorkeakoulussa ja opiskelee putkimieheksi TE-toimiston tarjoamalla kurssilla.

– Olen nyt tällä alalla, koska ainakin näin voin saada töitä Suomessa.

Harjoittelupaikkojen löytäminen on tutkimuksen mukaan vieraskielisille opiskelijoille haaste, johon kaivataan tukea.

Metropolian liiketalouden lehtorin Pia Väkiparta-Lehtosen mukaan oppilaitoksessa ei huomioida vieraskielisiä opiskelijoita erikseen, ja kaikkia liiketalouden opiskelijoita kohdellaan tasavertaisesti.

– Tämä tukee opiskelu- ja työelämään integroitumista, Väkiparta-Lehtonen sanoo. Hänen mukaansa yhdenkään opiskelijan valmistuminen ei ole jäänyt työharjoittelusta kiinni.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Jussi Aaltosen mielestä apua pitää voida kohdentaa ilman opiskelijoiden ryhmäytymisen vaarantamista.

– On järjetöntä resurssien hukkausta yhteiskunnalle, jos opiskelija ei valmistu työharjoittelun vuoksi.

Yksi keskeisistä ongelmista maahanmuuttajaopiskelijoiden työllistymisessä on suomen kieli.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vuonna 2020 julkaiseman Kotona Suomessa -selvityksen mukaan alle neljännes yrityksistä on valmis palkkaamaan maahanmuuttajan, joka ei puhu sujuvasti suomea.

Rekrytoinnista vastaavista työntekijöistä 48 prosenttia on sitä mieltä, että maahanmuuttajien täytyy osata suomea lähes äidinkielen veroisesti, jotta he voivat pärjätä työtehtävissä.

– Suomalaisiin firmoihin vaaditaan usein suomen kielen taitoa, sanoo Väkiparta-Lehtonen.

Tämän vuoksi Metropoliassa suositellaan vieraskielisten opiskelijoiden hakeutuvan työharjoitteluun joko ulkomaille tai kansainvälisiin yrityksiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Mikko Vieltojärvi toivoisi yritysten joustavan kielitaitovaatimuksissa mahdollisuuksien mukaan.

– Jos opiskelija pystyy suoriutumaan vaikka 90 prosentista työtehtävistä ilman ongelmia, hänet kannattaisi palkata, sanoo Vieltojärvi.

Kaikki asiantuntijat eivät ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että kielitaidon puute olisi pääsyy maahanmuuttajien ongelmaan päästä harjoitteluun. Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim ”Husu” Hussein sanoo, että tilanne ei ole niin yksinkertainen.

Moniheli on yli sadan monikulttuurisuutta, maahanmuuttajia ja kotoutumista tukevien järjestöjen verkosto Suomessa. Hussein sanoo ymmärtävänsä virheettömän kielitaidon vaatimusta niillä aloilla, joissa se on välttämätöntä.

– Kielitaito ei voi olla kuitenkaan ainoa syy maahanmuuttajaopiskelijoiden huonompaan kohteluun.

Hän arvioi, että ongelmien pääsyitä ovat myös yritysten asenteet ja syrjintä.

– Yritykset eivät luota maahanmuuttajaopiskelijoiden pätevyyteen ja ammattitaitoon, Hussein sanoo.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Jussi Aaltonen on Husseinin kanssa samaa mieltä kielikysymyksestä.

Aaltonen arvioi, että monet yritykset vaativat jopa äidinkieltä vastaavaa kielitaitoa, vaikka sille ei olisi tarvetta.

– Näin epärealistisen kielitaidon vaatimus voi olla syrjintää.

Elinkeinoelämän keskusliiton Mikko Vieltojärvi kiistää väitteet yritysten harjoittamasta syrjinnästä. Hän myöntää, että voi olla olemassa yksittäistapauksia, joissa yritys ei olisi palkannut maahanmuuttajaa asenteellisuuden vuoksi. Hän ei kuitenkaan näe tätä laajana ongelmana.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Jussi Aaltonen sanoo, että syrjintää kuitenkin on, ja se näkyy jo työharjoittelijoiden rekrytoinnissa. Maahanmuuttajia ja vieraskielisiä hakijoita ei oteta työhaastatteluun vierasperäisen nimen vuoksi.

Metropolian Pia Väkiparta-Lehtonen muistaa tapauksen, jossa opiskelijan hakemukset hylättiin hänen nimensä takia.

– Mietimme yhdessä, jos opiskelija voisi käyttää hakemuksessa suomenkielistä lempinimeään.

Oikeusministeriön teettämän perusoikeusbarometrin mukaan 36 prosenttia arabiankielisistä on kokenut syrjintää työnhaussa etnisen taustansa vuoksi edellisen vuoden aikana. Venäjänkielisten kohdalla luku on 31 prosenttia.

Tilanne voi johtaa siihen, että vieraskielinen maahanmuuttaja luovuttaa työnhaussa tai opinnoissa.

– Yrityksillä on työnantajina yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite, mitä heidän pitää noudattaa, Jussi Aaltonen sanoo.

Hänen mielestään työnantajat voisivat käyttää anonyymiä rekrytointia nykyistä enemmän. Anonyymissä rekrytoinnissa rekrytoivat henkilöt eivät näe esimerkiksi hakijan ikää, sukupuolta ja etnistä taustaa.

– Käytännössä se ei kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa.

Hän toivoo, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla olisi paremmat oikeudet tutkia työelämässä tapahtuvaa syrjintää. Työsyrjintään puuttuminen on aluehallintoviraston työsuojelun vastuulla.

– Euroopan komissio suosittelee, että jokaisessa maassa pitää olla keskitetty viranomainen, joka saa puuttua kaikenlaiseen syrjintään, Aaltonen sanoo.

Elinkeinoelämän keskusliiton Mikko Vieltojärvi arvioi, että monet pienyritykset eivät tiedä vieraskielisten opiskelijoiden tuomia mahdollisuuksia.

Jussi Aaltonen toivoo tulevasta parempaa.

– On tärkeää, että työharjoittelu ei ole ensimmäinen työelämän syrjintäkokemus, vaan polku eteenpäin.

Fabricio Sousa ei ole saanut valmistumisensa jälkeen koulutustaan vastaavaa työtä Suomesta. Hän työskentelee tällä hetkellä ravintola-alalla kokkina ja keittiöapulaisena ilman alan koulutusta. Hän harkitsee muuttoa pois Suomesta. Avioliittoa lukuun ottamatta Sousa ei koe kotiutuneensa Suomeen hyvin.

– Suomeen muuttaminen oli elämäni suurin virhe. En saa tehdä täällä töitä, jotka ovat sydäntäni lähellä.

Hänen suunnitelmanaan on muuttaa joko Saksaan tai Itävaltaan. Sousa ei ole tehnyt lopullista päätöstä. Hän yrittää hankkia lisäkoulutusta.

– Jos en saa tämänkään jälkeen töitä, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois Suomesta.

Matiaksen nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Tämä juttu on Haaga-Helian journalismi­opiskelijoiden Rasmus Ekströmin, Monica Vaskun ja Anastasia Drozdovan tekemä.