Agroekologi Marjaana Toivonen tutkii maiseman ja viljelymenetelmien vaikutuksia viljelykasvien hyönteispölytykseen. Suomen Ympäristökeskus SYKE on juuri aloittanut kattavan tutkimuksen siitä, miksi pölyttäjät katoavat, ja mitä se merkitsee luonnolle.

Hän kertoo, että kasvien pölyttäjinä voivat toimia periaatteessa kaikki eläimet, jotka vierailevat kukissa ja siirtävät samalla siitepölyhiukkasia kukasta toiseen.

–Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mesipistiäiset eli tarhamehiläiset, kimalaiset ja erakkomehiläiset, mutta kasveja pölyttävät myös esimerkiksi kärpäset, erityisesti kukkakärpäset, perhoset, ampiaiset ja kovakuoriaiset.

Miksi pölyttäjät ovat luonnolle tärkeitä?

–Noin 90 prosenttia kukkakasveista on hyönteispölytteisiä. Ne siis tarvitsevat pölyttäjiä suvulliseen lisääntymiseen tai ainakin hyötyvät siitä. Kasvit taas ovat muiden eliöiden ravintoa. Niinpä ilman pölyttäjiä kasvillisuus ja samalla muukin luonto köyhtyy. Maailma olisi aivan erilainen paikka ilman pölyttäjiä.

Ovatko ympäristömyrkyt suurin syy pölyttäjäkatoon?

–Tärkein syy pölyttäjien vähenemiseen on sopivien kukkarikkaiden elinympäristöjen kuten niittyjen, luonnonlaidunten ja pientareiden väheneminen. Pölyttäjät kärsivät yksipuolisesta maankäytöstä. Jos suurilla peltoaukeilla kasvatetaan yhtä kasvilajia ja viljelemättömiä ympäristöjä on niukasti, ravintoa ei ole riittävän tasaisesti tarjolla kesän eri vaiheissa.

Hän toteaa, että elinympäristöjen vähenemisen jälkeen seuraavaksi tärkein syy pölyttäjien vähenemiseen ovat todennäköisesti kasvinsuojeluaineet.

–Vaikka tuholaisten torjuntaan käytetyt aineet eivät oikein käytettyinä suoraan tappaisi pölyttäjiä, niille altistuminen voi heikentää esimerkiksi pölyttäjien suuntavaistoa, aktiivisuutta, lisääntymistä ja vastustuskykyä taudeille. Lisäksi rikkakasvien torjunnassa käytetyt aineet köyhdyttävät peltojen ja pientareiden kasvillisuutta ja niukentavat pölyttäjien ravintovalikoimaa.

Hän toteaa, että rikkakasvien torjunta pelloilla on toki tarpeen, mutta sen vaikutukset viljelyn kannalta haitattomiin tai vähämerkityksisiin luonnonkasveihin olisi tärkeää minimoida.

Kansainvälisen Luontopaneelin (IPBES) jo vuonna 2016 julkaiseman raportin mukaan pölyttäjäkantojen heikkeneminen uhkaa maailmanlaajuisesti sekä luonnon- että viljelykasvien pölytystä. Se voi heikentää luonnonkasvien siementuotantoa ja viljelykasvien satotasoja.

Onko tilanne Suomessa parempi kuin muualla Euroopassa?

–Emme tiedä Suomessa varmasti, kuinka tärkeimpien villien pölyttäjähyönteisten runsaudet ovat muuttuneet, koska meillä ei ole tehty pölyttäjäseurantaa. Pitkäaikaisseurantoja on ainoastaan perhosista. Niinpä pölyttäjien tilannetta Suomessa voi lähinnä arvailla niiden elinympäristöissä tapahtuneiden muutosten perusteella.

Suomessa peltoa on vähemmän ja maatalousmaisemat siksi monimuotoisempia kuin vaikkapa Keski-Euroopassa. Myös peltolohkojen koko on Suomessa pienempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Pienet pellot ja metsien läheisyys luultavasti auttavat pölyttäjiä selviytymään peltomaisemissamme. Metsien reunoilta löytyy usein hyviä runsaskukkaisia alueita ja sopivia pesäpaikkoja.

Tarve pölytyspalveluiden turvaamiseksi osana kestävää maataloutta on tunnistettu myös Suomen julkisessa keskustelussa. Nyt aloitetussa Pölyhyöty-hankkeessa tutkitaan pölyttäjähyönteiskantojen tilaa, seurantaa ja hyönteispölytyksen taloudellista merkitystä maataloudelle.

Viljelijöiden ja tutkijoiden yhteistyö on nyt ensiarvoisen tärkeää.

Mitä voidaan tehdä pölyttäjien suojelemiseksi?

–Pölyttäjiä voi auttaa maataloudessa viljelemällä monipuolisesti hyönteispölytteisiä kasveja ja monivuotisia kasveja, laiduntamalla eläimiä, lisäämällä viljelemättömiä alueita kuten pientareita, niittyjä, luonnonhoitopeltoja ja mesikasvikesantoja ja minimoimalla kasvinsuojeluaineiden käyttö, Marjaana Toivonen sanoo.

Kaupunkien viheralueilla ja kotipihoissa nurmikon kannattaa antaa kasvaa ainakin osalla alueesta, tai leikata se harvoin ja korkealta, jotta ainakin osa luonnonkasveista pääsee kukkimaan. Lisäksi voi kylvää eri aikoihin kukkivia mesikasveja pölyttäjien ravinnoksi. Lahopuut kannattaa säästää.

Marjaana Toivonen päätyi agroekologiksi ja tutkijaksi, koska hän oli kiinnostunut ja kiintynyt maatalousluontoon.

– Agroekologina minua kiinnostaa maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden suhde, se, miten ruuantuotantomme vaikuttaa luonnoneliöihin ja on toisaalta myös riippuvainen niistä. Tämä riippuvuutemme muista, viljelyä tukevista eliöistä tulee todella konkreettisesti esiin pölyttäjien kohdalla, koska viljelykasvilajeista kolme neljäsosaa on hyönteispölytteisiä.

Hän on tutkinut myös muita maatalousluontoon liittyviä aiheita ja eliöryhmiä.

–Pölyttäjät ja pölytys ovat kuitenkin erityisen kiitollisia aiheita, koska jokaisen on helppo ymmärtää niiden suuri merkitys luonnolle ja ihmisen hyvinvoinnille. Kukaan ei ole sanonut, ettei asialla olisi väliä!