Vanhan sanonnan mukaan joukossa tyhmyys tiivistyy. Eläimiä seuraamalla voi kuitenkin havaita, että asia on juuri päinvastoin. Ainakin linnuille parvessa lentämisestä on paljon hyötyä, ja ne tekevät sen älykkäästi.

Parviälyn salaisuus on siinä, että jokainen parvessa lentävä lintu seuraa vierustoveriaan ja tämän liikkeitä. Mikään yksilö ei voi olla yhtä aikaa tietoinen koko parven käyttäytymisestä, mutta ei sen tarvitsekaan: viesti kulkee eteenpäin salamannopeasti linnulta toiselle.

Yksi kuuluisimmista lintumaailman parveilijoista on kottarainen. Näin talvisaikaan monissa Euroopan maissa, Brittein saarilta Italiaan, voi nähdä jopa kymmenientuhansien mustapukuisten lintujen taidonnäytteitä. Suuri kottaraisparvi on hypnoottinen näky, kuin savupilvi, joka muuttaa jatkuvasti muotoaan.

Kottaraisparven liikehdintä on aaltomaista. Parvi voi olla läpimitaltaan kymmeniä tai satoja metrejä. Parven jäsenet eivät tee liikkeitään täsmälleen samaan aikaan, vaan viestin välittymisessä eteenpäin on aina pieni viive, mutta kun viive on hallinnassa ja säilyy samanpituisena linnulta toiselle, parvi pysyy kasassa. Se näyttää niin kauniilta, niin elegantilta.

Olisi helppo kuvitella tilanne, jossa osa linnuista erehtyy ja ajaa koko parven kaaokseen. Mutta sellaista ei yleensä tapahdu, sillä lintujen refleksit ovat niin nopeita. Linnut on luotu lentämään.

Parvessa liikkumisesta on linnuille monenlaista hyötyä. Taivaalla yksinäisinä lentävät linnut olisivat avointa riistaa, mutta parvessa pyrähtelemällä ne pystyvät suojautumaan saalistajilta.

Useita kertoja olen nähnyt, kuinka kottaraisparvi tiivistyy palloksi tai suppilomaiseksi muodostelmaksi petolinnun lähestyessä sitä. Kun haukka yrittää iskeä parveen, peto menee sekaisin: kohteita on liian paljon, jotta petolintu voisi valita siitä itselleen saaliin. Petolintu ei pysty iskemään parveen summittaisesti, vaan sillä on oltava tähtäimessään jokin kohde.

Parvessa lentäminen säästää energiaa. Esimerkiksi hanhet ja kurjet hyötyvät muuttomatkallaan siitä, että aurassa edellä lentävän linnun taakse muodostuu ilmapyörre, joka helpottaa takana tulevan matkantekoa.

Yhteistyön on pakko toimia, jotta parvesta saadaan kaikki hyöty irti. Niinpä muuttoauran vetäjän paikka vaihtuu vähän väliä. Parvessa muuttaminen on myös turvallisempaa kuin yksin, ja parvissa lentämällä linnut oppivat muuttoreitit ja matkan varrella olevat levähdysalueet.

Tuhat silmäparia näkee enemmän kuin yksi. Parvessa liikkumalla esimerkiksi tilhet ja muut marjalinnut löytävät helpommin ruokaa. Kun osa parvesta aterioi, muut linnut ovat vahtivuorossa. Silloin kukin vuorollaan saa keskittyä ruokailuun, ja esimerkiksi tieto varpushaukan lähestymisestä tavoittaa koko parven ajoissa.

Parvissa elävien lintujen ei tarvitse olla samaa lajia. Esimerkiksi merimetsojen joukkoon lyöttäytyy usein sorsia ja muita vesilintuja, jotka saavat mekastavasta yhdyskunnasta turvaa. Urpiaisparvien matkassa kulkee viherpeippoja, vihervarpusia ja tiklejä.

Muita luonnon esimerkkejä parviälykkäistä järjestelmistä ovat muurahais- ja mehiläispesät sekä sääskien, heinäsirkkojen, kalojen ja monien nisäkkäiden liikkuminen parvissa ja laumoissa.

Kalaparvien singahtelu meren syvyyksissä on lumoavaa katsottavaa. Jos ei harrasta sukellusta, sellaista tuskin pääsee omin silmin näkemään. Silti myös Suomen järvissä voi kesäisellä snorkkelireissulla nähdä kymmenien, jopa satojen pikkukalojen parvia, joiden liikehdinnässä on se parviälylle tunnusomainen, aaltoilevan sulavasti etenevä liike.

Tutkijat ovat olleet jo pitkään kiinnostuneita siitä, miten hajautetut, itseohjautuvat toimijat pystyvät toimimaan niin yhtenäisesti, vaikka kukaan ei johda niitä.

Parviälyn teorioita on toisinaan sovellettu myös ihmiselämässä, muun muassa joukkopsykologian ja ryhmäajattelun tutkimuksessa.

Vaikka ihmisen reagointikyky jää kauaksi lintujen taidoista, meilläkin esiintyy parviälyä. Tuttu tilanne on esimerkiksi urheilustadionin katsomossa nostettavat aallot, tai kun joku aloittaa käsien taputtamisen esityksen jälkeen, muut seuraavat pienellä viiveellä mukana. Myös taputuksen lopettaminen tapahtuu seuraamalla muita.

Ihmiset toimivat monissa tapauksissa itseohjautuvasti vieruskaverin toimintaa matkien, eikä kukaan johda toimintaa keskitetysti. Ihminen on sosiaalinen olento. Tosin ihmisille, susille, apinoille ja muille laumaeliöille on tyypillistä myös se, että yleensä joku joukosta kohoaa tai kohotetaan johtajaksi.

Susilaumassa on alfanaaras tai -uros, gorilloilla vanha, kunnioitettu harmaaselkä. Myös ihmisten palavereissa ja projekteissa jonkun pitää yleensä ottaa vetovastuu, jos halutaan saada tuloksia aikaiseksi, mutta silloin ei ole kyse parviälystä. Parvi toimii itseohjautuvasti, ilman keskitettyä johtoa.

Liikenne on sosiologien eniten kummastelemia arkielämän ilmiöitä: miten on mahdollista, että vakavia onnettomuuksia tapahtuu kohtalaisen harvoin, vaikka kaupunkien kaduilla kurvailee päivittäin miljoonia ajoneuvoja?

Liikenne vain sujuu, vaikka sitäkään ei kukaan johda keskitetysti, liikennevaloja ja  erityistilanteissa poliiseja lukuun ottamatta. Niin kottaraisparvessa kuin työmatkaruuhkassa jokainen toimija voi reagoida vain siihen, mitä näkee välittömästi ympärillään. Kukaan ei voi hallita kokonaisuutta, mutta parviäly pitää siitä huolen.

Yritysmaailmassa ja muuallakin yhteiskunnassa vannotaan yhä enemmän itseohjautuvien organisaatioiden nimiin. Iskulause ”yhdessä olemme enemmän” on entistä suositumpi.

Tuo viisaus on tosin keksitty eläinmaailmassa jo kauan sitten.