Vaalea tiilitalo kätkee sisäänsä poikkeuksellisen monta jalkaparia. Talon asukkaiden lisäksi kiikoislaisessa talossa on tällä hetkellä yhteensä 21 eläintä: 5 koiraa, 15 kissaa ja yksi lintu. Näistä neljä koiraa ja kaksi kissaa ovat Mira Ekholm-Martikaisen omia, loput ovat kodittomia. Eläimet ovat Kiikoisten löytöeläinpalvelussa Ekholm-Martikaisen hoidettavana.
Ekholm-Martikaisen perheen autotalli on löydettyjen ja pelastettujen kissojen valtakuntaa, jossa eläimiä tulee ja menee jatkuvasti. Osa on karanneita löytöeläimiä, osa tarkoituksella hylättyjä ja osa huostaanotettuja.
Enimmäkseen apua tarvitsevat vapaasti lisääntyvät kissapopulaatiot ja kesäkissat, joita jätetään luonnon armoille.
Mira Ekholm-Martikaisen kaikki neljä koiraa ovat tulleet hänelle löytökoirina tai kodinvaihtajina. Aimo on löydetty Tallinnasta 2012.
Mira Ekholm-Martikainen on tehnyt vapaaehtoista eläinsuojelutyötä vuodesta 2003 lähtien. Löytöeläinpalvelun pitäjäksi hän päätyi vuonna 2012, jolloin vapaaehtoistyö muuttui yrittäjyydeksi.
– Perustin Kiikoisten löytöeläinpalvelun aika vaatimattomasti meidän autotalliimme, Ekholm-Martikainen kertoo.
Vuonna 2015 eläinrakas nainen luopui sosiaalialan palkkatyöstä, ja on siitä lähtien työskennellyt täysiaikaisesti eläinten parissa.
Lisäksi Ekholm-Martikainen toimii Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen liiton (SEY) vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana.
Mira Ekholm-Martikaisen päivät kuluvat eläinten parissa. Aamu alkaa eläinten ruokinnalla. Päivään kuuluu myös lääkkeiden antamista, siivoamista, eläinten hakemista ja kuljettamista, paperitöitä sekä sähköpostiin ja puhelimeen vastaamista.
– Käyn monta kertaa viikossa eläinlääkärissä, joka on 25 kilometrin päässä. Siellä menee monesti melkein koko työpäivä.
Parhaimpina päivinä puhelin soi koko ajan. Mira Ekholm-Martikainen kertoo, että aina aika ei tunnu riittävän, kun lapsikin on hoidettavana ja mies viikot töissä muualla.
– Välillä tämä on vähän haasteellista ja raskasta. Yleensä kaikki akuutit jutut tulevat iltaisin ja viikonloppuisin.
Kiikoisten löytöeläinpalvelu pyörii enimmäkseen vapaaehtoistyöllä. Kaupungit maksavat vain löytöeläinten hoidosta, ja eläinten hakumaksut kattavat lääkärikuluja.
Kiikoisten löytöeläinpalvelu on pieni toimija, mutta koska Mira Ekholm-Martikainen on verkostoitunut monien muiden kanssa, hän pystyy auttamaan suurta määrää eläimiä vuodessa.
– Meillä on ollut tänä vuonna jo yli 260 eläintä. Yhtään hiljaista päivää ei ole ollut.
Eläimiä on ollut runsaat viisikymmentä enemmän kuin viime vuonna, ja lisää tulee. Kaikki Kiikoisten löytöeläinpalvelusta kodin saaneet kissat pyritään leikkauttamaan ja siruttamaan ennen uuteen kotiin lähtemistä.
Vuosien mittaan Ekholm-Martikainen on omin silmin nähnyt muutoksen huonompaan. Eläimet vaihtavat kotia yhä useammin ja niitä hylätään yhä enemmän. Löytöeläintalot ovat täynnä varsinkin ilmojen kylmetessä, kun kissaongelma räjähtää käsiin. Myös koirat vaihtavat kotia yhä useammin.
Keväällä Kiikoisissa oli hoidossa minisika, jonka tarina on hyvin tyypillinen. Pieni söpö possu kasvoi isoksi, jolloin siitä ei enää jaksettukaan huolehtia.
Sama pätee valitettavasti tavallisiinkin lemmikkieläimiin.
– Vaikka tietoisuus on lisääntynyt, myös välinpitämättömyys on toisena ääripäänä lisääntynyt, Ekholm-Martikainen kertoo harmistuneena.
Moni ottaa lemmikin hetken mielijohteesta, vaikka eläimen valintaa pitäisi harkita tarkkaan. Mitä halvempi lemmikki on, sen helpommin se ostetaan. Kukaan ei välttämättä kysele, onko ihmisellä kykyä tai taitoa huolehtia lemmikistä. Liian monet unohtavat, että eläin vaatii aikaa ja hoitoa. Yksikään lemmikki ei ole ilmainen, sillä kun eläin sairastuu, lääkärikulut ovat kalliita.
– Monet meillekin joko suoraan omistajilta tai eläinsuojelun kautta tulevat eläimet ovat hoitamattomia.
Nykyinen eläinsuojelulaki määrää eläinten pitopaikkaa, hoitoa ja kohtelua koskevista asioista. Sen mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on myös tarkistettava riittävän usein.
Arviolta kymmenen päivän ikäisiä kissanpentuja ruokitaan monta kertaa päivässä korvikemaidolla.
Syksyn mittaan on uutisoitu useista eläinsuojelulain rikkomuksista. Suonenjoella levähdyspaikan roska-astiasta löytyi hylätty kissanpentu, ja Hyvinkäältä löydettiin pahvilaatikosta kolme rotukissanpentua, täynnä punkkeja.
Nämä eivät suinkaan ole ainoita tapauksia. Kissojen lisäksi luonnosta löytyy lemmikkikaneja ja järvistä kilpikonnia. Koiria hylätään harvoin luontoon, mutta aina niitäkään ei kohdella inhimillisesti.
Syitä eläinten lisääntyneeseen hylkäämiseen on useita. Monesti syynä on tietämättömyys, ihmisten paha olo ja päihteet. Eläimille ei kuitenkaan tahdota pahaa, Ekholm-Martikainen kertoo.
Löytöeläinkodin pitäjä on joutunut näkemään läheltä järkyttäviä tapauksia. Kamalimmiksi hän kertoo paikat, joissa on ollut jopa satoja kissoja.
– Tässä työssä joutuu menemään ihmisen kotiin ja elämään sekä kohtaamaan yksinäisyyden ja monenlaiset ongelmat. Eläimiä on monen kuntoisia. On kissoja, joilla on puhjenneita silmiä.
Julkisuudessa paljon ollut satakuntalainen kissatalo on yksi järkyttävimpiä, mitä Ekholm-Martikainen on joutunut kohtaamaan.
– Siellä oli kuolleita kissoja jätekerrosten välissä. Sitä vaan ihmetteli, että miksi kukaan ei ole puuttunut tähän. Asia piti tuoda julkisuuteen ennen kuin siihen puututtiin.
Pieni Hippu-koira tuli Ekholm-Martikaisen perheeseen eläinsuojeluta-
pauksen myötä.
Suomessa on hyväntahtoisia ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. On paikkoja, joihin voi olla yhteydessä, jos ei kykene tai ei jaksa tai jos ei ole rahaa.
– Vastaavaa työtä tekeviä on paljon, Ekholm-Martikainen mainitsee.
Kiikoisten löytöeläinpalvelussa on ollut kerralla jopa 45 kissaa. Jotta määrä ei kasva liian suureksi, kissoja sijoitetaan eläintensuojeluyhdistyksiin.
On tärkeää, että eläimet pääsevät sosiaalistumaan eivätkä joudu viettämään häkissä pitkiä aikoja.
– Vaikka meillä kiertää vuodessa lähes neljäsataa eläintä, se ei tarkoita, että kaikki olisivat täällä. Otan ne tänne, jos on hätätilanne, ja sitten kyselen eläinsuojeluyhdistyksiltä, missä on hoitopaikka vapaana.
Kiikoisten löytöeläinpalvelu on niin sanottu väliaikaispysäkki ja hätäpaikka löytöeläimille.
– Meiltä saa akuutin avun, ja sitten lähdetään pysyvään kotihoitopaikkaan, josta etsitään koti. Toki osa lähtee koteihin suoraan, mutta se on aika pieni prosentti eläimistä.
– Suomessa eläinten pahoinvointi on ihmisten kodeissa, täällä moni tapaus jää huomaamatta, eivätkä ihmiset viitsi ilmoittaa naapuristaan, Mira Ekholm-Martikainen kertoo.
Valtaosa löytöeläinpalveluun päätyneistä kissoista ei koskaan pääse takaisin alkuperäiseen kotiinsa, jos niillä on sellaista koskaan ollutkaan.
– Alkuvuosi oli ihan katastrofaalinen, kukaan ei kaivannut kissoja. Jos joku omistaja soitti, niin sitten se ei tullut hakemaan sen takia, että pyydettiin 30 euron hoitomaksua tai muuta. Tällaisiakin tapauksia on.
Kiikoisiin päätyneistä löytökissoista vain kahdeksan on haettu takaisin kotiin tämän vuoden aikana.
Laissa on säädetty, että kesyeläimen tapauksessa pitää odottaa omistajaa viisitoista vuorokautta, minkä jälkeen voidaan aloittaa uuden kodin etsintä tai lopettaa eläin. Lain mukaan joka kunnalla pitää myös olla sopimus löytöeläimistä. Kiikoisten löytöeläinpalveluun löytöeläimet tulevat Sastamalan, Huittisten ja Lavian alueelta.
– Viranomaisten kautta eläimiä saattaa tulla eri puolilta Suomea.
Tällaisissa tapauksissa eläin otetaan pois huonoista oloista.
– Joskus omistaja voi olla niin vaarallinen, että eläin pitää piilottaa jonnekin.
Tällä hetkellä Ekholm-Martikaisen kotona majailee yksi huostaanotettu pahoinpidelty koira hänen omien koiriensa seurana.
– Poliisit oli soitettu paikalle, kun pahoinpitely oli tapahtunut. Koira päätyi heti viranomaisille.
Näissä tilanteissa vaarassa ovat niin eläin kuin hoitokodin väki. Siksi koira on tässä tapauksessa tuotu kauas omistajasta ja on tärkeää, ettei omistaja saa vihiä olinpaikasta.
Oikeusprosessi koiran omistajaa vastaan on vielä kesken, joten koiralle ei voida etsiä uutta kotia. Vanhaan kotiin se ei todennäköisesti kuitenkaan enää palaa.
– Tällaiset jutut ovat eläinten kannalta tosi kurjia. Toivottavasti eläinsuojelulain muutoksessa otettaisiin huomioon nämäkin tapaukset. Ei ole varsinkaan eläinten etu, että jutun käsittely kestää puolitoista vuotta, jona aikana eläimet ovat väliaikaispaikassa. Näihin pitäisi saada nopeutetut käsittelyt.
Mira Ekholm-Martikainen lainaa kantokoppia, joilla kadonnutta eläintä voi houkutella.
Yhtenä uusimmista eläimistä löytöeläinkodin emäntä on hakenut kotiinsa sorsalinnun. Ekholm-Martikainen riensi apuun, kun rekkakuski oli huomannut tiellä vahingoittuneen linnun, jota varikset nokkivat.
– Se oli tosiaan alli, ja ilmeisesti muuttomatkalla, Ekholm-Martikainen kertoo.
Myöhemmin alli pääsi jatkamaan matkaansa. Se palautettiin luontoon Korkeasaaren villieläinsairaalan ohjeistuksen mukaisesti.
Normaalisti löytöeläinkodissa ei ole luonnonvaraisia eläimiä, mutta joskus lähin apu löytyy Kiikoisista.
Muutama päivä aiemmin myös viisi pientä kissanpentua on päässyt turvaan. Ne löytyivät Sastamalasta puusiilosta.
Kissojen emo yritetään loukuttaa, koska pennuille olisi tärkeää kasvaa emonsa hoivattavana.
Alli on vesilintu, joten se tarvitsi myös väliaikaisessa häkissään vettä, jossa uiskennella. – Penkkimäen lähikauppa sponsoroi silakat sille. Kokeillaan, syökö se niitä.
– Jätän pennut illalla kuumavesipullojen kanssa loukun viereen, jospa emo sitten saataisiin kiinni.
Kissakanta kasvaa räjähdysmäisesti, ja moni kissa jää kylmän talven armoille. On arvioitu, että vuosittain hylätään jopa 20 000 kissaa, josta talteenotettuja on 16 500. Luonnon armoilla on siis koko ajan tuhansia kissoja.
– Löytöeläintoimijoille ei kuuluisi mitään muuta kuin kiinniotettu kesykissa, mutta kuka sen sitten rajaa? Minä olen ainakin ottanut kaikki vastaan.
Kissat eivät kuulu luontoon eivätkä ne saisi ulkoilla vapaasti. Asennemuutoksen lisäksi uudistuva eläintensuojelulaki tuo toivottavasti jonkinlaisen ratkaisun kissaongelmaan.
– Selkeintä olisi, jos tulisi määräys, ettei kissa saa ulkoilla leikkaamattomana ja siruttamattomana.
Teksti Ellanoora Kauppila, kuvat Marjaana Malkamäki
