Pääekonomisti, Soste

Varallisuus vaikuttaa siihen, missä asumme, millaisissa kodeissa asumme ja kuinka lähellä kavereitamme asumme. Varallisuus vaikuttaa lasten harrastuksiin. Pystyykö köyhä tarjoamaan lapsellensa ratsastus- tai jääkiekkotunteja yhtä hyvin kuin varakas? Varallisuus voi vaikuttaa lasten kaveripiireihin, jos esimerkiksi ajanvietto yhdessä loppuu, kun kaveri ei pääsekään aloittamaan yhteistä harrastusta.

Lapset näkevät jo pienenä toistensa vaatteista ja leluista, kenen vanhemmilla on enemmän rahaa. Se näkyy synttärilahjoissa, harrastuksissa, lomamatkoissa ja jopa kouluun mukaan tuoduissa eväissä. Se näkyy myös, kun lapset vierailevat toistensa kodeissa.

Vaikka lapset huomaavat erot vanhempien varallisuudessa helpostikin, en halua uskoa, että se on niin sanottu deal breaker ystävyydelle. Lapsia kun ei kiinnosta vielä, missä porukassa liikkuu tai miltä seura saa hänen imagonsa näyttämään. Lapset ystävystyvät, koska heillä on hauskaa keskenään.

Kiinnostavampaa on kysyä, kuinka paljon alue vaikuttaa lasten kaveripiireihin. Koska koulutus ja köyhyys periytyvät, parhaimmassa tapauksessa kaveripiireissä tulevaisuuden näkymät ovat samankaltaiset, vaikka toisella olisikin enemmän tukea ja mallia korkeakouluopintoihin kotona kuin toisella. Kavereilta ja heidän vanhemmiltaan voi oppia. Jos taas kaveriporukka on alempaa luokkaa, voi olla vaikeampi tehdä luokkaloikkaa.

Tutkijoiden mukaan alueiden varallisuuden eriytyminen ei olekaan suuri syy epä­tasa-arvolle, mutta voin väittää, että luokka- identiteetti säilyy paljon hanakammin, jos ei ole ikinä lapsuudessa saanut muistutusta siitä, että korkeampi koulutus on mahdollista kaikille.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto

Tämänkaltaiset väitteet ovat poikkeuksetta sidoksissa aikaan ja paikkaan. Lisäksi jokainen väitteen sana on mahdollista ja joskus myös tarpeellista määritellä eri tavoilla. Kaikissa tapauksissa keskeistä on jakauma. Sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne on erilainen, mikäli varallisuus kasautuu pienelle ryhmälle tai mikäli se on laajalti yhteiskunnassa jakautunut.

Näillä varaumilla ja suomalaiseen yhteiskuntaan soveltaen on lukuisia mekanismeja, joiden välityksellä varallisuus välittyy lasten sosiaalisiin suhteisiin. Ensimmäinen mekanismi liittyy kaverisuhteiden kaupallistumiseen, jolloin lasten kohtaamiset tapahtuvat erilaisissa palveluissa, kuten huvipuistoissa tai harrastuksissa. Näissä perheiden kyky mahdollistaa osallistumista vaihtelevat.

Toiseksi lasten kohtaamiset ovat kytköksissä myös heidän vanhempiensa sosiaalisiin verkostoihin erityisesti siltä osin kuin kyse on ystävä- tai sukulaisperheiden välisestä yhdessäolosta. Näissä tapauksissa lasten kaveripiirit rakentuvat vanhempien sosiaalisten suhteiden sivutuotteena. Esimerkkinä voi mainita omasta lapsuudestani opettajaperheiden lapset.

Varallisuuden merkitys tulee kuitenkin suhteuttaa muihin kaveripiirien vaikuttaviin tekijöihin. Kaveripiirit perustuvat myös kouluihin, asuinalueisiin, yhteisiin harrastuksiin ja muihin samanlaisiin tekijöihin. Näissä yksilöiden ominaisuudet ohjaavat nuorten ryhmäytymistä heidän perheidensä varallisuutta enemmän.

Kolumnisti ja eurooppa- ja kansainvälisen oikeuden opiskelija

Varallisuus vaikuttaa lasten kaveripiireihin useasta syystä, Suomessa onneksi vähemmän kuin muualla, vaikka täälläkin tutkimusten mukaan köyhyys altistaa kiusaamiselle.

Omassa elämässäni yksi asia on vaikuttanut sosiaalisen pääoman rakentamiseen ja ystävyyssuhteiden luomiseen erityisesti – nimittäin mahdollisuus harrastamiseen.

Valmistuin lukiosta kolme vuotta sitten. Ala-asteen ja lukion välillä minulla oli ollut noin 15 eri harrastusta. Eikä se ole ollut vanhemmilleni halpaa. On täytynyt kustantaa jalkapallovarusteita, kuoromatkoja ulkomaille, balettiasuja…

Vasta vanhempana olen ymmärtänyt, että laaja ystäväpiirini ei johdu vain omasta ihmisläheisyydestäni vaan useista harrastuksista, joita perheeni on pystynyt tarjoamaan minulle lapsena.

Harrastuksissa sosiaaliset taidot kasvavat, joukkuelajit tuovat ryhmään kuuluvuuden tunnetta, ja kaikki tämä sosiaalinen pääoma helpottaa ystävystymistä koulumaailmassa.

Kaikki harrastukset eivät maksa maltaita mutta valitettavan useat maksavat. Täytyy tunnistaa etuoikeutensa – ilman vanhempieni tekemiä taloudellisia uhrauksia en olisi voinut kasvattaa sosiaalista pääomaa samalla tavalla. Nämä ovat olleet heille priorisointikysymyksiä. Usein kysymys on kuitenkin kohtuuttomasta tilanteesta, jossa ei yksinkertaisesti ole mahdollista tukea harrastamista.

Siksi on mielestäni tärkeää panostaa maksuttomiin harrastuksiin ja kaikin mahdollisin tavoin tukea lasten mahdollisuuksia harrastaa vanhempien tulotasosta huolimatta.

Debattipalstalla Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen.