Kuurorintaman nousun näki helposti tunturi­ylängöllä. Ensin tuuli rypisti Skaidijärven pinnan, sitten pisarat rikkoivat sen. Kun rummutus yltyi, oli mentävä suojaan.

Hetken päästä kotaan tuli kolme miestä. Tulijat puhuivat vierasta kieltä. Selvisi, että sadetta pitämään oli tullut espoolaisia ohjelmoijia, alkujaan ehkä intialaisia.

Lappi vetää ihmisiä. Valtavan laajana ja monipuolisena sillä on tarjota tulijalle aina jotain, hakipa tämä melkein mitä vain.

Uusimmassa Apu Luonto -lehdessä on menty niin pohjoiseen kuin Suomessa pääsee. Tenon varteen, Utsjoelle. Sieltä on minunkin muistoni. Asuimme toissa kesänä hienon viikon mökissä Tenon rannalla. Jo tuolloin joki oli kovin hiljainen. Koko aikana ohitse painoi yksi vene, kapea tenolainen. Lohenkalastuskielto oli jo voimassa. Lohen alamäki vaikuttaa koko seutuun, luontoon ja ihmisiin.

Toinen muisto Tenolta on jo melkein 15 vuotta vanha. Kipusimme ystäväni Antin kanssa jokilaaksosta tunturiin marraskuun iltapäivässä, joka jo kovasti hämärsi. Norjan puolella viimeiset auringonsäteet punasivat Rásttigáisán rinteitä.

Paikassa, jossa ylänkö lähti kaatumaan kohti jokilaaksoa oli kolmen kiven päälle asetettu neljäs kuin katoksi. Näin oli syntynyt pieni lokero, jossa lepäsi eläimen luu.

Siinä tuli mieleen, että vaikkei meillä katedraaleja ole, jotain erilaista mutta yhtä hienoa on.