Kristiina Mäkelä raivasi tiensä Tokiossa naisten kolmiloikan finaaliin.

– Kävin läpi viime vuonna polvileikkauksen ja syksy ja hallikauteen pääseminen oli taistelua. Silloin kyllä mietti, että miten tässä käy. Olympiafinaali oli vähimmäistavoitteeni, mutta olen vähän pettynyt siihen mitä siellä kävi. Vauhtia oli liikaa.

Vaikka Mäkelä vain kuntoutti polveaan koko syksyn, keväällä hän huomasi olevansa elämänsä kunnossa.

– Kesän alussa kunto oli kohdallaan, mutta pitkä hyppy ei tullut. Oikeastaan koko vuosi on ollut aikamoista taistelua, vaikka teinkin oman ennätykseni. Ja onhan tässä vielä pari kisaa jäljellä, Mäkelä kertoi SUL:n ja CapitalBoxin yhteistyön ja Team CapitalBoxin lanseeraustilaisuudessa Olympiastadionilla.

Tokiossa Mäkelä jäi pudottuaan stadionille seuraamaan kisaa loppuun asti.

– Kun oma suoritus on tehty, ei voinut kuin toivoa, että muut tekisivät supersuorituksia. Ja siitä tuli olo, että kyllä minäkin pystyn tuohon joku päivä. Nyt vaan sorvin ääreen!

Amerikanruotsalainen seiväshyppyihme Armand Duplantis voitti Tokiossa kultaa.

– Viikko on ollut kiireinen, mutta koska kyse on unelmani toteutumisesta, olen vain nauttinut kyydistä.

Duplantis myönsi, että olympiakullan voittaminen vaatii vielä sulattelua.

– Olen haaveillut siitä todella kauan, sillä aloitin lajin kolmevuotiaana vanhempieni takapihalla.

Duplantis asuu Yhdysvalloissa ja hänen seiväshypyssä aikoinaan kilpaillut isänsä valmentaa poikaansa. Jatkuvasti ennätyksiä rikkova urheilija veikkaa menestyksensä salaisuuden olevan yksinkertainen.

– Ei minulla ole mitään ylivoimaisia vahvuuksia, joita muilla ei ole. Mutta ehkä minulla on vähemmän heikkouksia. Ja se on toistaiseksi erottanut minut toisista. Toisaalta tämä on niin vaikea laji, että emme oikeastaan kilpaile toisiamme, vaan rimaa vastaan, Duplantis kertoi.

Urheilija kertoi pitävänsä motivaationsa kohdallaan tekemällä parhaansa joka kilpailussa.

Ruotsinsuomalainen Daniel Ståhl heitti Tokiossa kiekkoa kultaan asti.

– Olen tehnyt paljon töitä ja tunnen ylpeyttä saavutuksestani.

Suomalaiset ovat ottaneet Danielin menestyksestä osansa, sillä hänen äitinsä ja mummonsa ovat suomalaisia. Kiekkojätti puhuukin sujuvaa suomea.

– On hienoa olla puoliksi suomalainen ja kahden kulttuurin kasvatti.

Kolmiloikkaaja Senni Salminen kertoi kauteen mahtuneen hyviä hetkiä, olympialaisissa ei niinkään.

– Onneksi kausi jatkuu vielä, joten ei mietitä liikaa. Toki Tokio jätti nälkää.

Hän myös iloitsi Timanttiliigaan pääsystä.

– Nyt haluan nauttia joka hetkestä.

Seiväshyppääjänä uransa tehnyt Matti Mononen valmentaa nykyään Senni Salmista.

– Kilpauran jälkeen tuli tyhjiö, mutta se onneksi helpotti esikoislapsen syntymän myötä. Sitä kautta koin taas olevan tärkeä ja tarpeellinen.

Mononen kertoi kaipaavansa eniten tunteita, joita urheilu antoi.

– Kova jännitys, onnistuminen ja myös epäonnistuminen. Sellaista ei saa oikein mistään muualta. Nyt olen iloinen, että voin elää kilpaurheiluun kuuluvia suuria tunteita valmennettavieni kautta.