Näyttelijä Krista Kosonen, 37, on ollut syyskuusta saakka Norjassa kuvaamassa HBO ­Nordicin Beforeigners-sarjan toista tuotantokautta. Suomessa ensi-iltaan tulee tammikuun lopussa Elisa Viihde Viaplayn Mister8-sarja, siinä Kososella on päärooli.

Uudessa Elisa Viihteen Mister8-sarjassa roolihenkilöltäsi Marialta kysytään ennen tv-haastattelua, sopiiko kysyä kaikesta. Muistatko, mitä Maria vastasi?

Ei mitään hajua!

Hänelle sopi. Sopiiko sinulle?

Kysyä saa kaikesta. Kaikkeen en välttämättä vastaa.

Mister8-sarjan nimi tulee siitä, että esittämälläsi päähenkilöllä on ­seitsemän miesystävää, yksi joka ­viikonpäivälle. Sitten tulee vielä Mr 8. Miltä tuollainen järjestely kuulostaisi omalla kohdallasi?

Aivan hirveältä. Kun kuulin sarjan ideasta, se kuulosti hauskalta. Mutta kun asiaa mietti hetkenkin pidempään, se alkoi tuntua rasittavalta. Erityisesti siksi, että Marialla ei ollut lainkaan omaa aikaa.

Olet ollut viime vuosina työllistetty näkyvissä tv- ja elokuvarooleissa. Pelkäätkö freelancerina koskaan, että työt loppuvat?

Tässä työssä epävarmuus on koko ajan läsnä niin, että se on jo ammatinvalintakysymys. Jani Volanen sanoi, kun teimme Putousta, että freelancerilla ei ole koskaan lomia, on vain työttömyyttä. On vain pakko ajatella niin, että jotakin ilmaantuu aina. Yritän välttää pelkoa, koska se johtaa vertailuun, josta puolestaan tulee vain kateutta ja katkeruutta.

Oletko itse huomannut ­joutuneesi muiden ­kateuden kohteeksi?

En ole aistinut tai ajatellut sitä. Suomessa on aika pienet piirit ja useat samoihin rooleihin pyrkineet tietävät myös ne roolit, joita en ole saanut.

Olet ollut Norjassa kuvaamassa HBO Nordicin Beforeigners -sarjan toista tuotantokautta. Kuinka korona on ­vaikuttanut kuvauksiin?

Kyllä tämä henkilökohtaisesti tuntuu ­pitkältä ajalta olla melko lailla eristyksissä. Ensimmäistä tuotantokautta ­kuvatessani äitini vietti täällä paljon aikaa ja kavereita kävi kylässä, mutta nyt se ei ole ollut ­mahdollista. Mutta varotoimenpiteet tuntuvat toimivan: nyt meillä on ollut yli 50 kuvauspäivää, eikä kukaan ole sairastunut.

Beforeigners -sarjassa puhutaan ­”muinaisnorjaa islantilaisella korostuksella”. Millaista on käyttää roolityössä kieltä, joka ei ole tuttu?

Se tuntui aluksi järjettömältä ja mahdottomalta – olen ruotsissakin ihan paska. Mutta jos minut duuniin ottaneet uskoivat minuun, ajattelin selviäväni. Ja sittenhän kaikki onkin vain työnteosta kiinni. On klisee sanoa, että näyttelijälle ­epävarmuusalueelle joutuminen on pelkästään ­terveellistä. Koen, että siinä kyllä oppii kaikkein eniten.

Tämän sarjan lisäksi Suomessa muistetaan roolisi Blade Runner -klassikkoelokuvan jatko-osassa Blade Runner 2049. Kuinka iso osa ­töistäsi on kansainvälisiä?

Tänä vuonna ehkä 25 prosenttia, mutta normaalisti sanoisin, että 0,05. En oikeasti ole tehnyt muuta kuin nuo mainitut ja yhden jenkki-indieleffan kymmenisen vuotta sitten. En sanoisi, että duunini ovat kansainvälisiä. Kiva, jos siltä näyttää. Ehkä pitäisi pitää yllä sellaista illuusiota.

Mainitsit Suomen ­piirien pienuuden. Voisi kuvitella, että on avartavaa nähdä välillä myös Norjan pieniä ­piirejä.

On. Silloin, kun sain tämän roolin, minulle oli iso juttu, ettei kukaan tuntenut minua. Nimelläni ei ollut merkitystä, vaan sain työn ihan koekuvausten kautta.

Tulet viettäneeksi Norjassa puoli vuotta. Mitä muuta elämään siellä ­mahtuu kuin kuvauksia?

Suomessa olen päässyt käymään vain kahdesti. Viisivuotias tyttäreni on täällä mukana. Hän on rohkea pieni ihminen, joka käy norjankielistä päiväkotia. Hän ei puhu norjaa, mutta menee päiväkotiin reippaasti joka päivä. Eilen juuri vakoilin häntä päiväkodin pihalla: käytössä olivat kaikki kommunikoinnin välineet: eleet, ilmeet ja paljon naurua sekä muutama sana suomea, englantia ja norjaa. Lapset ovat mahtavia, tyttäreni on idolini.

Teet näyttelijäntyön lisäksi yhteistyöprojekteja Instagramissa. Olet muun muassa kertonut Itämeren tilasta John Nurmisen säätiön kanssa sekä lukenut ja kommentoinut WSOY:n kirjoja. Miten valitset yhteistyökumppanisi?

Esimerkiksi WSOY tuli siten, että he ehdottivat viime keväänä yhteistyötä. Se oli hienoa, sillä lukisin muutenkin ja ­­kirjoittaisin lukemastani sosiaaliseen mediaan. Olen myös päässyt haastattelemaan kirjailijoita. Kirjailijantyötä olen fanittanut lapsesta saakka. Osa töistä on pro bono -pohjalta ilmaisia. Ja jos kieltäydyn jostakin, se ei välttämättä tarkoita, etten voisi allekirjoittaa yhteistyökumppania. En vain ole kokenut mielekkääksi ruveta mainostamaan, jos jotakin kasvonaamioyhteistyötä on ehdotettu.

Kerro jokin salaisuutesi.

Minulla on kuntonyrkkeilyvalmentajan koulutus. Harrastin kuntonyrkkeilyä ja kävin kurssin Varalan urheiluopistossa. En ole koskaan valmentanut, mutta pystyisin varmaan vetämään pienryhmätreenin. Olen ollut kehässäkin, mutta se oli säälittävää: kun vähän löi toista, otti heti omat hammassuojat pois ja kysyi, että eihän sattunut. Valmentaja sanoi: ”Lopettakaa.” Nyrkkeily ei ole minun lajini, mutta kuntonyrkkeily kyllä on.