Milena, tuttavallisemmin Milli, 16, lämmittää glögiä ja kattaa keittiön pöydälle tarjoilut. Meijun, 57, hiuksia viimeistellään kuvausta varten. On kotoisaa kuin missä tahansa keittiössä.

Äiti, tytär ja keittiö, siinä on herkullinen ympäristö käydä läpi elämän tärkeitä asioita.  Kuten äidin ohjetta tyttärelle poikaystävän valinnassa: ”Pappaa huonompaa ei pidä ottaa”.

– Siinä on pojalle kynnystä kerrakseen, Meiju letkauttaa.

Milli nauraa.

– Äidissä parasta on hulluus hyvällä tavalla. Hän pelleilee, heittäytyy asioihin, on positiivinen ja hauska. Huolehtii ja halaa jatkuvasti. Äiti on tiukka vain kouluasioissa.

Milli on kokenut monenlaista, mutta on säilyttänyt peittelemättömän ujouden ja herkkyyden. Tytön välitön, arkinen suhtautuminen on koskettavaa.

– Millin murrosiän kynnyksellä mietin monesti, mitähän tästä elämästä tulee, kun minulla on vaihdevuodet ja tytöllä murrosikä samaan aikaan. Nitro ja glyseriini kotioloissa olisi räjähdysherkkä yhdistelmä. Onneksi sellaista ei ole.

Millin murrosikä on mennyt kiusaamista ja sydänsuruja lukuun ottamatta suhteellisen tasaisesti.

– Minullahan on ne viihdevuodet menossa jo 35:ttä vuotta, Meiju veistelee. 

Milliä äidin huolenaiheet lähinnä huvittavat. Kysyn, eikö ole ihanaa, että äiti huolehtii.

– Tuossahan tuo on, halusit tai et.

Keittiön täyttää remakka nauru.

– Äiti on minulle turva ja ymmärtäjä. Ja on hän kyllä noita – äiti tietää kaiken, Milli toteaa.

– En minä nyt kaikkea tiedä, mutta vaistoan kyllä sinun tuntemuksesi. Verensokeri kun laskee, niin äkkiä ruokaa poskeen, muuten tulee kiukkuinen tyttö, Meiju vastaa.

Kymppiluokkaa käyvä Milli on ikäisekseen tehnyt jo paljon ja läpikäynyt koulukiusatun tytön ahdistusta.

Äidin mukaan Milli on aina ollut herkkä ja kiltti lapsi. Sanaharkkaa tuli lähinnä pukeutumisesta, läksyjen teosta ja nukkumaan menosta.

Yökyöpeliksi tunnustautuva Meiju tunnistaa tyttäressään samoja piirteitä kuin itsessään. Koululainen ei kuitenkaan voi valvoa, kuten artistiäitinsä.

Milliä silminnähden ärsyttää äidin muistuttelut läksyjen teon tärkeydestä.

– Olen kuullut alaluokilta lähtien, kuinka minun lukihäiriöisenä tulee tehdä enemmän töitä oppiakseni, tytär kuittaa.

Meijulle opiskelu oli mieluista. Kieliin oli intohimo, ja niiden oppiminen oli helppoa. Hänen oli aluksi vaikea ymmärtää, ettei tytär opi samalla tavalla. 

– Millin lukihäiriö on kasvattanut minua äitinä. Olen  oppinut kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Välillä turhauduin, kun yritin opettaa Milliä, ja saatoin hermostua tarpeettoman paljon.

Lukihäiriödiagnoosi selkeytti asiaa, ja Meiju ymmärsi, mistä on kysymys.

Millin palaute äidille oli reipas: apua läksyjen teossa ei tarvita.

Millin kymppiluokalle siirtyminen ei johtunut pelkästään lukihäiriöstä. Koulumotivaation loppumisen ja tyttären ahdistuksen syy oli koulukiusaaminen.

Milli osallistui alle 15-vuotiaiden Melodi Grand Prix -kilpailuun YleFem-kanavalla vuonna 2014 omalla biisillään. Hän esiintyi suorassa televisiolähetyksessä ja sijoittui kymmenen parhaan kilpailijan joukkoon. Sen jälkeen netti- ja koulukiusaaminen ruotsinkielisessä vantaalaiskoulussa alkoi.

Meijun oli todella raskasta kokea lapsensa ahdistus.

– Tiesin, miltä Millistä tuntui, koska olen itsekin kokenut koulukiusaamista, tosin lievempänä. Minulla oli henkireikänä musiikki. Sen opin ajasta, jolloin minua kiusattiin, että vaikka kaikista ei pitäisikään, kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Niin on paljon helpompi elää.

Millistä tuntui, ettei kiusaamista otettu koulussa vakavasti. Meiju ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi, vaan päätti, että Millin kiusaamisesta täytyy tulla loppu. Äidin puututtua asiaan tilanne koulussa rauhoittui pikkuhiljaa.

Millille löydettiin erinomainen terapeutti, ja ahdistus väheni.

– Perhe ja läheiset olivat tukenani koko ajan. Koulukaverit ottivat tilanteessa etäisyyttä, joten koulussa olin yksin. Keskusteluja terapeutin kanssa odotin. Keskustelu oli niin helpottavaa, Milli muistelee.

Koskaan ei selvinnyt, ketkä arvostelevien, ilkeiden nettikirjoitusten takana olivat. Se teki tilanteen purkamisen ja analysoinnin hankalaksi.

Milli uskoo, että häntä kiusattiin, koska nuoret ihannoivat julkisuutta. Hänen televisioesiintymisensä saattoi laukaista kiusaamisen.

– Nuorten hinku julkisuuteen on nykyään ihan outoa. Ei julkisuuteen kannata ehdoin tahdoin pyrkiä, se on kaksiteräinen miekka, Meiju heittää väliin.

Huoli Millin hyvinvoinnista ja jaksamisesta oli konkreettista. Kiusaamiseen puuttuminen jäi suurilta osin Meijun vastuulle. Hän mietti, johtuiko kiusaaminen hänen ammatistaan. Millin mukaan siitä ei ole hänelle koskaan huomauteltu. 

– Kaverini ovat päiväkodista lähtien nähneet äidin meillä kotona. He ovat tottuneet siihen, että tuo on Millin äiti ja meidän perhe elää ihan normaalia elämää.  

Meiju tarkentaa vierestä.

– Olen aina kokenut olevani koulun jutuissa yksi äiti muiden joukossa. Onneksi uudessa koulussa on ollut tasaista.

Kasvattajana Meiju on painottanut koulun ja hyvien elämäntapojen merkitystä. Millin lukihäiriö on vaatinut tytöltä tavallista enemmän keskittymistä koulutehtäviin.

– Olen korostanut, että tupakasta, viinasta ja huumeista pitää pysyä kaukana. Koulun ja kielitaidon merkitystä olen myös aina painottanut. Vaikka Milli valitsisi minkä tahansa tien elämässään, nykypäivänä kannattaa opiskella itselleen kunnon ammatti.

Yhden kortin varaan ei elämää pidä rakentaa, äiti opastaa.

Suositteleeko äiti tyttärelleen taiteilijan uraa? Kysymys saa Meijun mietteliääksi. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Ainakin siihen pitää olla vahva sisäinen palo, kuten hänellä oli.

– Haaveilin pienestä pitäen laulajan ammatista. 21-vuotiaana minulle kirkastui, että laulaminen on juttuni. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vaikka tämä ammatti on raskas, se on myös todella antoisa, Meiju sanoo.

Millin mielestä biisien tekeminen on ihanaa, samoin laulaminen ja piirtäminen. Hän ei tarkalleen vielä tiedä, mitä isona haluaa tehdä.

– Kymppiluokan jälkeen menen ehkä lukioon, Milli sanoo.

Sukuvikana tämän perheen naisilla on autossa puhuminen ja tilannekomiikka.

– ”Äiti, äiti, yks juttu...” – siitä tunnistan, että nyt on tärkeää asiaa. Tämä on ollut Millillä tapana ihan pienestä asti. Milli kertoo autossa luottamukselliset asiat. Saatamme istua autossa parkkipaikalla tai kodin pihalla ja jutella tunninkin verran. Milli on analyyttinen ja pohtiva keskustelija, Meiju kehuu. 

Millin mielestä auto on turvallinen ja rauhallinen paikka keskusteluille. Yhteiset tanssitunnit, loma- ja automatkat ovat parasta, mitä äidin kanssa tehdään.

– Meillä on äidin kanssa sellainen outo huumori. Me vaan vilkaistaan toisiamme ja purskahdetaan nauramaan ihan hillittömästi, tytär kuvailee.

Meiju myöntää tilannehuumorin naurattavan.

– Silmänräpäys, ja olemme molemmat kartalla. Mielleyhtymän voi laukaista jokin huvittava tilanne tai sana. Millillä on hyvä huumorintaju, ja sitten me vaan revetään.

Äidin hyväksyvät katseet ja tyttären ilmeet kertovat välittömyydestä ja lämpimästä yhteydestä.

Perhe on Meijulle tärkeä asia, mutta keikkapaikoille hän matkustaa useimmiten yksin.

– Keikoille lapset ovat lähinnä päässeet mukaan silloin, kun olen esiintynyt laivoilla. Kolme kesää vietimme lasten kanssa kesäteatterilavalla yhdessä esiintyen. Lapsille oli kirjoitettu omat pienet roolit esityksiin. Diiliin kuuluivat minä ja lapset, Meiju täsmentää. 

Joulu vietetään tänä vuonna laivalla keikkareissulla koko perheen voimin.

– Tapaninpäivästä lapset jäävät mieheni kanssa kotiin, kun Tapanintanssit Äkäslompolossa kutsuvat minua, Meiju Suvas kertoo. 

Millille äidin näkeminen lavalla on aina huippuhetki.

– Olen niin ylpeä äidin esiintymisestä. Siitä, miten äiti ottaa yleisön ja antaa kaikkensa.

Äidin esiintymistä tyttö ei jännitä. Sen Milli myöntää, että teinitähti Robinin tapaaminen takahuoneessa jännitti.

Ja sekin on myönnettävä, että Danny-sedän, Iso-D:n, kanssa barbeilla leikkiminen ei taida olla ihan joka lapsen oikeus.

Muuten Vantaalla asuu ihan tavallinen suomalainen perhe. ●

Teksti Anna Hurmalainen kuvat Milka Alanen