Itäkeskuksen kauppakeskuksessa ei ole autiota, mutta selvästi hiljaisempaa verrattuna normaaliin arkipäivään. Koronavirus on pelottanut valtaosan asiakkaista tiehensä.

Kaupoissa myyjät järjestelevät hyllyjä. Siihen on nyt aikaa. Suurin osa ihmisistä näyttää olevan kauppakeskuksessa läpikulkumatkalla, vältellen vieraita ihmisiä.

Kahvilasta kuuluu puheensorinaa. Muutamassa pöydässä istuu keski-iän ylittäneitä miehiä kahvikuppi edessään.

– Joka päivä me olemme täällä samassa kahvilassa. Meillä on tässä oma porukka. Entisiä telakkalaisia Hietalahdesta ja Vuosaaresta, Aulis Haaranen, 65, kertoo.

Haaranen kertoo käyvänsä kavereidensa kanssa kahvilla huolimatta koronaepidemiasta. Hän on kuitenkin huolissaan.

– Suomen tulee iso lama. Ei koronasta niin vaan selvitä. Lama ja vuoden 2008 pörssiromahdus ovat muistissa.

Haaranen ei ole huolissaan terveytensä puolesta. Vieressä istuva Eero Väisänen, 64, on samoilla linjoilla.

– Päivä kerrallaan. Ei ahdistuta.

Hän miettii silti Italian tapahtumia ja toivoo, että Suomessa on tehty oikeita toimenpiteitä.

Yksi toimenpiteistä oli ikäihmisille esitetty vaatimus eristäytymisestä muusta väestöstä. Itäkeskuksessa heitä näkyy siellä täällä.

Haarasen pöytäseurueessa istuva Johannes Kupiainen, 63, on yksi niistä, jotka eivät halua eristäytyä.

– Jos on terve, ei tapaamisille ole estettä, vaikka olisi ikää, hän miettii.

Vieressä istuva Matti Mustonen, 73, nyökyttelee.

– Sota-aikana oli paljon tiukempaa, Haaranen kommentoi.

Hän on edelleen mietteliäs.

– Joku professori sanoi, että kesä tappaa viruksen. Voisiko se olla syy, miksi Afrikassa on niin vähän tautitapauksia, hän kysyy.

Kukaan pöytäseurueen jäsenistä ei tiedä vastausta. Osa miettii, voisiko Suomen kesä tuoda helpotusta tilanteeseen.

Haarasen mukaan läheskään kaikki ihmiset eivät noudata hallituksen kehoitusta pysyä erossa ihmisjoukoista.

– Kontulassa on kapakoita, joissa käy edelleen eläkeläisiä, työttömiä ja ihan työssä käyviäkin. Eivät he näytä välittävän.

Johannes Kupiainen uskoo, että rajoitukset tiedostetaan, mutta osa ei vain välitä.

Eero Väisänen harmittelee, että hallituksen päätösten takia uimahallikin suljettiin.

– Kävin päivittäin. Sielläkin oli aina sama jengi aamuisin. Myös kirjasto on kiinni. Siellä oli mukava käydä.

Nyt pitää keksiä muuta tekemistä. Miesten päivät kuluvat aamuisen kahvihetken jälkeen kävelylenkillä ja kotona. Haaranen kiittelee, että taloyhtiön lenkkisauna oli vielä auki. Väisäsen kerrostalossa se suljettiin.

Hän uskoo, että miesten kahvihetket saavat jatkua lähitulevaisuudessakin.

– En usko, että kahvilat suljetaan tämän takia. Toivottavasti pysyvät auki, koska taloudellisesti virus iskee pahiten juuri kahviloihin ja ravintoloihin.

Johannes Kupiainen katsoo kahvikuppiaan ja myöntää, että yhden kahvin ostaminen tuskin helpottaa merkittävästi kahvilan mahdollista talousahdinkoa.

Pöytäseurueen keskusteluaiheet painottuvat nyt koronavirukseen.

– Kyllä me puhumme paljon politiikastakin. Ja maailman menosta.

Pari pöytää tuonnempana entinen bussikuski Tauno Heinonen lopettelee kahvihetkeään. Pöytäseurueen muut jäsenet luikkivat toimittajaa pakoon.

77-vuotias Heinonen lukeutuu terveysviranomaisten mukaan koronaviruksen riskiryhmään. Hän ei silti halua pysytellä kotona.

– Minulla on rytmihäiriö. Otan marevaania ja verenpainelääkettä. Lisäksi poltan askin tupakkaa ja otan brenkkua päivittäin, Heinonen listaa kysyttäessä, kokeeko hän terveytensä uhatuksi.

– En ole huolissani.

Heinonen kiittelee, ettei influenssakaan ole koskaan tarttunut, vaikka hän ei ole ottanut rokotetta sitä vastaan.

– Tässä iässä remppaa on jokaisella. En ole peloissani, koska tähän ikään mennessä olen nähnyt ihan tarpeeksi.

Hallituksen toimia hän pitää ylimitoitettuina.

– Ihmiset tapaavat kielloista huolimatta toisiaan ihan samalla tavalla. Ei kukaan pysy kokonaan neljän seinän sisällä.

Heinonenkaan ei kävisi naapurissa, jos siellä on viruksen kantaja. Hän päivittelee, että moni virolainen työntekijä käy kotimaassaan ja matkustaa sieltä suoraan Suomeen työmaalle.

– Ei heitä kukaan valvo.

Itäkeskuksessa Heinonen käy usein, sillä hän asuu kadun toisella puolella. Kahvilassa seurana ovat vanhat tutut.

Kahvin jälkeen Heinonen suuntaa kotiinsa vaimon luo.

– Katson telkkaria, otan päiväunet ja syön. Sitten alkaakin ilta tulla.

Iloa elämään tuovat osaltaan lapset.

– Poika soitti eilen ja kysyi, tarvitsenko jotain. Yleensä poika on yhteydessä vain, jos tarvitsee rahaa.

Hannu Määttänen, 64, on lukenut aamun koronauutiset.

– Ei pidä päästää ahdistusta itseensä. Koska vaan voi jokin tauti tarttua. Se mietityttää, mistä tämä on lähtöisin. Lepakoista vai mistä.

Kaksi vuotta vanhempi Pekka Kejonen ei tunne lähipiiristä ketään, joka olisi varmuudella sairastunut koronavirukseen.

Hän ei osaa sanoa, onko lähes tyhjässä kauppakeskuksessa turvallista.

– Flunssaahan on melkein kaikilla. Ei siitä tiedä, onko se koronaa vai mitä.

Yhdestä asiasta hän on varma. Tutulla porukalla aamukahveja jatketaan niin kauan, kun kauppakeskuksen ovet ovat avoinna.

– En aio muuttaa arjen rutiineita. Ei tämä rajoita mitenkään.

Koronapuheet unohtuvat hetkeksi, kun joku pöytäseurueesta heittää vitsin. Jarmo Rehvonen, 67, muistuttaa, mikä on vaikeassa tilanteessa tärkeää.

– Huumoria pitää olla. Hautaanhan tässä ollaan matkalla kuitenkin.