Vuonna 2006 Tanskassa julkaistiin pilapiirros, jossa Profeetta Muhammadia pilkattiin. Turkin silloinen ulkoministeri kommentoi pilapiirrosta medialle toteamalla sen olevan ”valitettava” ja samalla kehotti medioita eri maissa varovaisuuteen siinä, mitä ne julkaisevat.

Viime kuussa äärioikeistolaiseksi kuvailtu aktiivi poltti Koraanin Tukholmassa, lähellä Turkin suurlähetystöä. Mediatietojen mukaan tekijällä on yhteys Kremlin tukemaan mediaan, ja hänellä on Ruotsin ja Tanskan kaksoiskansalaisuus.

Turkki on ilmoittanut tuon välikohtauksen takia vastustavansa Ruotsin Nato-jäsenyyttä, koska sen mukaan Ruotsin hallituksen olisi pitänyt estää mielenosoitus. Mediatietojen mukaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kommentoi tapausta sanomalla: ”Ne, jotka sallivat jumalanpilkkaa lähetystömme edessä, eivät voi enää odottaa tukeamme Nato-jäsenyydelleen.”

Tanska taas on Naton jäsenmaa jo vuodesta 1949 – perustajamaita siis. Koraania polttaneen kaksois­kansalaisuus ei toistaiseksi ole antanut Turkille aihetta tuomita Nato-kumppaniaan Tanskaa. Se heikentää Turkin hallinnon uskottavuutta siinä, miten vakavana se oikeasti pitää Koraanin polttamista.

Suomen on ollut tarkoitus liittyä Natoon yhdessä Ruotsin kanssa, käsi kädessä, kuten poliittisissa puheissa on viimeksi kuluneen vuoden aikana toisteltu.

Mutta Turkille Ruotsi ei nyt kelpaa. Suomelle sen sijaan ovi Natoon olisi auki – kunhan luovumme länsikaverin kädestä.

Turkin torjuessa Ruotsin jäsenyyttä Suomi vaikuttaisikin nyt olevan valmis jatkamaan matkaansa Natoon yksin.

Millaisen viestin Suomi lähettää omista arvoistaan Ruotsille ja muulle maailmalle, jos se liittyy Natoon ilman arvojensa takia torjuttua Ruotsia?

Erdoğanin hallinto on sodassa kurdeja vastaan ja haluaisi sitoa siihen mukaan Pohjoismaat, vähintäänkin niin, että ne eivät tarjoaisi poliittisille pakolaisille turvapaikkaa, vaan palauttaisivat Turkin nimeämät henkilöt tuomittavaksi.

Mutta kyse on muustakin.

Turkki on Natolle tärkeä kumppani, tärkeän geopoliittisen sijaintinsa lisäksi. Turkilla on myös Naton jäsenmaiden toiseksi suurin armeija, Yhdysvaltojen jälkeen – se tarkoittaa Turkin osalta myös mittavaa taloudellista tukea Natolle.

Turkin ei siis tarvitse kantaa huolta siitä, että Naton muut jäsenvaltiot näyttäisivät sille ovea, sillä se on liian iso ja tärkeä Natolle. Toisaalta Turkin geopoliittinen sijainti ja sen omat tavoitteet vallasta alueella saattavat hyötyä Nato-jäsenyydestä.

Tämä kaikki muodostaa valtavan eettisen ongelman ja tekee Natosta myös arvokysymyksen.

Hyväksyntä on kaksisuuntaista – Erdoğanin Turkki hyväksyisi tällä hetkellä Suomen, mutta hyväksyykö Suomi Erdoğanin Turkin?