Hetken rauhoittuminen syksyn kiireestä, sellainen on Katri Helenan joulu. 

Hänen kotonaan Askolassa itäisellä Uudellamaalla valmistaudutaan jouluun hyvissä ajoin. Sisällä poltetaan tuikkuja, ja jouluvalot valaisevat pihapiiriä. Kauniit joululehdet on luettu tarkkaan.

– Kyllä, minä olen jouluihminen, Katri Helena sanoo Helsingissä, Musiikkitalolla kuukausi ennen aattoa. 

Hän on valmis starttaamaan joulukonserttikiertueelle, joka alkaa pohjoisen kirkoista Kuusamosta, Kemijärveltä ja Rovaniemeltä. Tiivis kiertue etenee sieltä kirkkoihin ympäri Suomea.

Ohjelmisto on viime vuoden kiertueelta tuttu, laulut niitä yleisön rakastamia joululauluja, ja laulajaa itseäänkin koskettavia.

– Lempilaulujani ovat Tulkoon joulu, se kertoo raikkaasti ja kauniisti joulun sanoman. Ja tietenkin Sydämeeni joulun teen tai muutamat uudet laulut kuten Timo Kiiskisen Niin on aina ollut tai Mirkka Paajasen Taivas.

Kun kiertue loppuu seitsemästoista joulukuuta Kuopion tuomiokirkon konserttiin, Katri Helena ei aikaile. On aika päästä kotiin Askolaan.

Muille joulumieltä jakanut taiteilija aloittaa sillä hetkellä oman valmistautumisensa jouluun.

– Joulun jälkeen vietän parin kuukauden mittaisen loman ja lataan akkuja kevään ja kesän konsertteihin.

Joulupöydässä askolassa istuvat Katri Helenan äiti Bertta, tyttäret Hanna ja Maija miehineen, Hannan tytär ja poika sekä Tommi. 

Joulunviettäjien ikähaitari venyy melkein sataan vuoteen – äiti Bertta on 99-vuotias ja Katri Helenan nuorin lapsenlapsi kaksi ja puoli vuotta.

Aaton vietto alkaa hyvissä ajoin puolenpäivän aikaan. Silloin istahdetaan television ääreen ja katsellaan perinteistä Turun joulurauhan julistusta. Se julistetaan Vanhalla Suurtorilla sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta. Julistus on radioitu vuodesta 1935, televisioitu vuodesta 1983, ja suorassa internetlähetyksessä se lähetettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006.

Kun rauha on saatu maahan ja taloon, Katri Helenan perhe syö riisipuuroa ja kohmeisista mansikoista ja intiaanisokerista sauvasekoittimella soseutettua tuorekastiketta.

– Iloitsen siitä, että äiti jaksaa yhä olla mukanamme joulunvietossa. Hän asuu lähelläni palvelutalossa, ja sanan säilä välkkyy entisellään!

Katri Helena on tehnyt ajoissa valmiiksi perinteiset joulun laatikkoruoat, lanttu- ja porkkanalaatikot.

– Perunalaatikko on ainoa, jonka valmistan aatonaattona. Hanna tekee alkupalaksi puolikuun muotoisia piiraita kahdella täytteellä. Joulupöydässämme on aina myös rosollia, graavilohta ja ehdottomasti luomukinkku, jonka tilaan Porvoosta. Joinakin jouluina olen valmistanut kalkkunan, mutta kyllä joulukinkku sen voittaa.

Aikuisille on ruokajuomana mustaherukanlehti-kuohujuomaa ja myös viiniä, jota alkoholin suhteen tarkka Katri Helenakin saattaa nauttia lasillisen.

– Meidän joulunvietossamme ei ole mitään pakollista tai kenelläkään murisemista. Kiireisen syksyn jälkeen on ihanaa rauhoittua aloilleen.

Jälkiruokana kahvin ja teen kanssa on ollut jo vuosia sacherkakku, jonka Katri Helena valmistaa itse aidon wieniläisen ohjeen mukaan. 

– Joulussamme ei ole mitään monimutkaista, ei mitään pakollista tai kenelläkään murisemista. Jos tyttäreni huomaavat naamastani, että joulun valmistelu alkaa kiristää pipoani, he komentavat minut huilaamaan! Tyttärilläni on toisetkin perheet, appivanhempansa, ja on aivan luonnollista, että he viettävät välillä jouluja myös heidän luonaan. Nyt kaikki appivanhemmat kokoontuvat Askolaan.   

Pimeän tullen joulupukki koputtaa oveen, kuitenkin vasta aterian jälkeen. Ainakin toissa jouluna pukin parran alle taisi kätkeytyä eräs tuttu mies. 

– Nyt pitää olla tarkkana, sillä Hannan vanhempi tytär, nyt seitsemänvuotias, supatti silloin, että Tommihan se joulupukki oli. 

Aikuisille joulupukilla on yleensä yksi lahja, lapsille enemmän. Kun lahjojen jako on ohi, perhe istuu iltaa yhdessä.

– Laulamme, soitamme ja pelaamme lautapelejä. Minä olen yleensä siinä vaiheessa pitkän päivän jälkeen jo kanttuvei, pakko silti pelata ja hyväksyä tappio... 

Kun aattoilta kääntyy yöksi, siunattu hiljaisuus valtaa talon, ja koko väki nukkuu. Katri Helena kertoo, että sohvat ja sängyt on pedattu ajoissa, ja verantakin on lämmitetty yöpyjiä varten. Hyvä sielläkin on pötköttää.

– Olen kiitollinen näistä läheisistäni ja siitä, että saamme kaikki olla yhdessä. 

Joulun paras lahja ei ole paketista löytyvä tavara, vaan rakkaus ja läheisyys.

Katri Helena kiertää laulamassa joululauluja kirkoissa ympäri Suomea. Yksi rakkaista lauluista on Sydämeeni joulun teen.

Vanhempiensa ainoana lapsena Katri Helenan lapsuudenjoulut Tohmajärvellä kuluivat aina hänen isänsä siskon ja tämän lasten luona. 

– Meitä serkuksia oli seitsemän. Nautin siitä, että jouluna oli koossa iso sakki. Ajelimme potkukelkalla pitkin kylänraittia, ja lunta oli aina paljon. Joulukirkossa emme käyneet, sillä sinne oli matkaa viisitoista kilometriä. Kirkkomatka olisi pitänyt tehdä jalan tai kelkoilla – isäni osti ensimmäisen autonsa, pikku Fiatin, vasta 1960-luvun puolivälissä.

Sodanjälkeinen aika oli aineellisesti niukkaa. Miehet tekivät tehtaalla pitkää kuusipäiväistä työviikkoa ja taistelivat viisipäiväisen puolesta. Sekin saatiin sitten jossain vaiheessa aikaiseksi. 

Jouluna oli isienkin aika levätä hetki. 

– Muistan varhaislapsuudestani, että isä oli joulupukkina. Kun hän otti pois rukkaset kädestään, tunnistin kädet isän käsiksi. Sain lahjaksi Joensuusta ostetun Sanni-nuken, joka minulla yhä on. Sannin pää on jo vähän kolhiintunut, mutta lapseni ovat leikkineet sillä. Nyt sillä leikkivät lapsenlapset.

Mummina Katri Helena on herkimmillään. Kun hän kertoo, miten lapsenlapset saavat hänen luonaan leikkiä vapaasti, tehdä tyynyistä vuoria ja rakentaa vaikka majan saunan lauteiden alle, syttyy silmiin aivan erityinen valo.

– Seitsemänvuotias isosisko on ihan uskomaton pikkuveljensä kanssa, opastaa ja leikkii hänen kanssaan. Isomummoa, äitiäni Berttaa, pitää välillä muistuttaa, että lapsilla on lupa leikkiä ja olla äänekkäitä!

Ei raskasta surua, vaan hyviä muistoja. Niin Katri Helena sanoo muistelevansa jouluna poisnukkuneitaan, isäänsä Veikkoa, puolisoaan Timoa ja poikaansa Juhaa. Hautausmaalle ei aattona mennä, koska rakkaat on haudattu kauas Askolasta.

– He kaikki ovat kauniina ja hyvinä muistoina ajatuksissani. 

Kynttilät palavat  henkimaailmaan siirtyneille, ja jos sattuu olemaan tähtikirkas pakkasyö, tähtien kaukaisessa valossa aistii heidät, joita ei enää ole. 

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Timo Pyykkö