Kevättalvella 2014 oopperalaulaja Karita Mattila kieltäytyi työskentelemästä venäläisen kapellimestari Valeri Gergijevin kanssa, kun tämä oli värvätty sairastuneen kapellimestarin Lorin Maazelin tilalle johtamaan Mattilan Carnegie Hallin konserttia New Yorkissa.

Gergijev oli juuri asettunut tukemaan ystävänsä Venäjän presidentti Vladimir Putinin toimia Ukrainan kriisissä ja Krimin miehityksessä. Gergijev on ottanut useampaan otteeseen poliittista kantaa konsertteihin liittyvissä haastatteluissaan. Mattila ei halunnut päätyä tilanteeseen, jossa hänet voitaisiin tulkita näiden mielipiteiden hiljaiseksi tukijaksi.

Gergijevin esiintymiseen otti kantaa myös joukko äänekkäitä mielenosoittajia Carnegie Hallin edustalla. Heidän kylteissään Gergijeviä syytettiin Putinin sylikoiraksi.

Karita Mattilan konsertin kapellimestariksi hälytettiin Metropolitanista italialainen Fabio Luisi. Harjoitusaika jäi lyhyeksi. Konsertti onnistui kriitikkojen mielestä täydellisesti. New Yorkin Timesin arvostelija julisti, että Mattila pisti katsomon polvilleen.  

Poliisi käynnisti tutkinnan itse  

Kun tieto Mattilan ratkaisusta kiiri julkisuuteen Suomessa, oikeustieteiden kandidaatti Jon Hellevig kirjoitti rajut kommenttinsa avoimeen Facebookiinsa. Hellevig on 1990-luvun lopulta Moskovassa toiminut lakimies. Hän kirjoitti Johan Bäckmanin kanssa kirjan Saatana saapuu Helsinkiin ja toimi pitkään Pravda-lehden verkkokolumnistina. Keväällä 2014 Hellevig oli pyrkimässä Itsenäisyyspuolueen listoilta sitoutumattomana europarlamenttiin.

Facebook-kirjoituksessaan Hellevig vertasi Mattilaa Eva Brauniin, kutsui tätä natsihuoraksi ja fasistiksi, uhkasi tätä joukkoraiskauksella – sen kohdan hän poisti myöhemmin. Hän kehotti ihmisiä ottamaan selvää Mattilan osoitteista, oleskelupaikoista ja aikatauluista, jotta laulajalle voitaisiin kostaa. Hellevig kertoi ostavansa liput sadalle Mattilan konserttiin: menemme sinne pilaamaan konsertin. Hän kirjoitti aikovansa toivottaa laulajan ”venäläisittäin” tervetulleeksi, teilaavansa tämän samanmielisten kanssa.

Rikosoikeuden asiantuntijat arvioivat, että kirjoittelu saattaa täyttää törkeän kunnianloukkauksen ja laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Poliisi oli itse aloitteellinen ja ryhtyi mediatietojen pohjalta asiaa tutkimaan.

Kolme vuotta sitten Karita Mattila päätti vaatia Jon Hellevigille rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta ja väkivaltaan yllyttävästä nettikirjoittelusta ja oikeusprosessi käynnistyi.

Jon Hellevig sai Karita Mattilaan kohdistuvasta Facebook-kirjoittelusta ehdollisen vankeustuomion.

Oikeuden päätös

Toinen näytös esitettiin Helsingin käräjäoikeudessa toukokuun lopulla 2017. Syyttäjä vaati Hellevigille neljän kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta ja Mattila 10 800 euron korvauksia. Molemmat osapuolet olivat paikalla oikeudenistunnossa sermi välissään. Hellevig kertoi oikeudelle esittäneensä anteeksipyyntönsä ja kuvaili, miten tapaus oli kielteisellä julkisuudella haitannut hänen liiketoimiaan ja vienyt asiakkaita.

Päätös tuli 13.6.2017. Jon Hellevig tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeuteen kunnianloukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta – kunnianloukkausta oikeus ei pitänyt törkeänä. Oikeus piti selvänä, että Hellevig oli käyttänyt alatyylisiä ilmauksia Mattilasta nimenomaan halventamistarkoituksessa. Tuomioon vaikutti se, että Hellevig muokkasi aika pian tekstiään, oikeus otti myös huomioon Hellevigin anteeksipyynnön, nämä alensivat tuomiota. Rangaistukseen ei sitä vastoin vaikuttanut eurovaaliehdokkaaseen kohdistunut kielteinen julkisuus.

Korvaussummaksi käräjäoikeus tuomitsi 2 800 euroa.

Ennen kokematonta pelkoa

Karita Mattila matkasi kotiin Floridaan heti oikeusistunnon jälkeen ja vastailee kysymyksiin kesken kesälomaansa kotihelteissä.

Millä mielellä suhtaudut käräjäoikeuden päätökseen ja Hellevigin tuomioon – vastaavatko ne oikeustajuasi ja odotuksiasi?

– Ensimmäiseksi pitää muistaa, että prosessi on vielä kesken. Voi olla, että tuomion saanut valittaa ja koko juttu venyy ja jatkuu.

– Olen tyytyväinen siitä, että määrättiin vankeutta, vaikka ehdollista. Tekijä saa siis rikosrekisterin, ja se on oikein. Rahallinen korvaus jäi naurettavan pieneksi. Raiskauksella ja väkivallalla uhkaaminen, muiden ihmisten agitointi samoihin tekoihin, uhkaava ja halventava teksti, joka aiheutti paitsi vahinkoa ja erityisjärjestelyjä työolosuhteisiini, tuotti myös kärsimystä ja pelkoa, jollaista en ole koskaan ennen kokenut. Nämä täyttävät oikeustajuni mukaan törkeän kunnianloukkauksen ehdot.

– Joka tapauksessa aion toteuttaa alkuperäisen ajatukseni antaa korvausrahat hyväntekeväisyyteen samaa kokeneille ja väkivallan kohteeksi joutuneille naisille, vaikkakin tämän summan antaminen tuntuu nyt enemmän symboliselta, Karita Mattila sanoo.

Mattila muistelee oikeusistuntoa. Sitä, miten pahalta ajankulusta huolimatta kaiken mieleen palauttaminen tuntui. Kun häneltä kysyttiin Hellevigin anteeksipyynnön vaikutuksesta, hän vastasi vanhalla, oopperalaulajan suuhun täydellisesti istuvalla suomalaisella sanonnalla: ”Otapa takaisin, kun väärin veisasit. Ja vielä julkisesti.”

Syyttäjä kysyi Mattilalta, miltä se tuntui, kun kutsutaan natsihuoraksi? Vastaus viipyi, Mattila meni lukkoon, nieleskeli, kokosi itsensä ja sai vastatuksi, ettei asiaa pysty edes kuvailemaan sanoin, koko tilanne tuli niin lähelle.

– Olin tilaisuudessa selkeän järkyttynyt. Kaikki kolmen vuoden takainen nousi niin elävästi mieleen.

Vapaudesta seuraa vastuu

Millainen koko prosessi oli? Pitkä, ahdistava, mutta silti tärkeä ennakkotapaus ja kaiken mielipahan väärtti – vai jotain aivan muuta? Joka tapauksessa nostit asian esiin niin monen muunkin puolesta, joka luovuttaa, ei viitsi ja jaksa ryhtyä vuosia vievään prosessiin.

– Juuri näin. Pidin tärkeänä viedä asia loppuun, koska tätä ei voi verrata edes mihinkään törkypostiin, jollaista olen vuosien saatossa myös vastaanottanut – niissä haukuttiin ulkonäköäni tai laulamistani. Nyt minuun kohdistui sellaista uhkailua, joka oli niin vakavasti otettavaa, että raja ylittyi ja piti ryhtyä vastatoimiin. Siksi vein asian oikeuteen.

– Koin myös velvollisuudekseni reagoida, koska en voi hyväksyä nykyistä holtitonta kirjoittelua internetissä. Jotkut siellä kuvittelevat voivansa uhkailla, hyökkäillä, jopa herjata ja solvata ihan miten vain. Ikään kuin ei tarvitsisi ottaa vastuuta sanoistaan.

– Jos on vapaus sanoa ja kirjoittaa, on myös kannettava vastuu seurauksista. Julkisuuden henkilönä koin erityistä uhkaa tällaisen kirjoittelun edessä, koska minut on aina helppo löytää julkisen työni takia. Tiesin, että tie oikeuden saamiseksi voi olla pitkä ja epämiellyttävä, mutta silti sen arvoinen. Samalla reagoin muidenkin puolesta, jotka ovat kokeneet samaa. Oli tärkeää tehdä se päätös, johon päädyin.

Elämä muuttui ahdistuneemmaksi

Muuttiko tämä pysyvästi jotakin käytöksessäsi, tavassasi liikkua, toimia ja suhtautua maailmaan, ihmisiin, internetiin? Jäikö pelosta jotain jäljelle?

– Varmasti suhtautumiseni someen muuttui entistä varautuneemmaksi. Mutta some on olemassa, sen kanssa pitää elää, pitää löytää tapa suhtautua siihen. Se voi toimia myös informatiivisena, löytyy siitä positiivistakin sanottavaa! Perspektiivi täytyy löytää, on kuunneltava talonpoikaisjärkeään – se auttaa suhtautumisessa kaikkeen. Pitäydyn poissa sellaisilta fyysisiltä alueilta ja netin sivustoilta, jotka herättävät heti epäilyksiä. Ei voi kuin toivoa, että muut toimisivat samoin.

Esimerkiksi Lontoon Covent Gardenissa suhtauduttiin keväällä 2014 vakavasti Karita Mattilan saamiin uhkauksiin. Siellä tehtiin eritysjärjestelyjä hänen turvallisuutensa takaamiseksi.

Mattila kärsi siitä, että esityksen jälkeen hän ei voinut poistua artistiovesta kuten muut kollegat, tavata faneja, jutella, antaa nimikirjoituksia, seisoa kuvattavana, mikä on osa hänen työtään. Ei voinut päättää esitysiltaa normaalitapaan. Nyt hänet saatettiin takaovista ulos, piti hiippailla pois kuin mikäkin karkuri.

Loppukesällä 2014, kun Mattila esiintyi ensikerran Suomessa uhkauskirjoitusten jälkeen, Helsingin Musiikkitalolla oli poliisivartiot sisällä ja ulkona.

– Huomasin kadulla kulkiessani vilkuilevani olan yli. Elämä muuttui. Ahdisti, tuli unettomuutta ja henkistä kärsimystä. Ne olivat ahdistavia aikoja.

Suomalaisen yleisön uskollisuus liikuttaa

Lopetukseksi sopisivat terveiset Suomeen. Olet tulossa Turun Musiikkijuhlille esiintymään 10.8 ja 12.8.2017, ja huhtikuussa 2018 Musiikkitaloon Helsinkiin. Millä mielellä – yleisö kun tulee niin kuin aina, rakastaa ja arvostaa salit täyteen?

– No se on hienointa! Ihana, suuri Suomen yleisöni, joka suuremmitta hälyittä, median kirjoitteluista piittaamatta, tulee uskollisesti paikalle konsertteihini ja esitykseeni. Se antaa minulle sellaista voimaa ja kannustusta, että hiljaiseksi pistää ja liikuttaa – ja ennen kaikkea motivoi jatkamaan. Esiintyvä taiteilija on kiitollinen jokaisesta tilaisuudesta saada astua yleisönsä eteen.

– Mikä etuoikeus, mikä suuri onni minulle on aloittaa 35. kausi tässä ammatissa, ensiksi siis elokuussa Turussa! Kiitos yleisölle kaikista näistä vuosista, ja vielä jatketaan!

Näköyhteyttä ei ole, mutta tässä kohdin Karita Mattilan pitkät kädet taatusti vetävät suurta kaarta ja syleilyyn päätyy puolimaailmaa ja ainakin Suomi.  

teksti Raila Kinnunen