Sovitaan, että otsikko tarkoittaa sitä, että jokin asia on niin yllättävä, että sen eteen sattuessa sitä lennähtää ihan pyllylleen. Niin kuin nyt tämä vanhustenhoito. Ihan ovat päättäjät pyllyllään ja monttu auki, että kuinkas tässä nyt näin kävi ja täh?! Ovat muuten niitä samoja päättäjiä, jotka jokunen vuosi sitten päättivät, että mitään valvontaa ei tarvita, kyllä rehelliset ylikansalliset terveysjätit itse kontrolloivat toimintaansa. Eivätpä kontrolloineet. Ajatus oli jo alkuaankin pukki ja kaalimaa.

Jo vuosia sitten kirjoitin tästä aiheesta. Kun voittoa tavoitteleva firma päästetään hoitamaan vanhuksia, lienee selvää, että voiton kasvattamiseksi pitää kulut minimoida, ja tässä tapauksessa tuo kuluerä on se sängyssään avuttomana makaava vanhus. Kyllä tyhmemmänkin poliitikon pitäisi tämä yhtälö tajuta ennakkoon, ettei tulisi ylläripylläriä. Nyt sitten säntäillään ympäriinsä ja kaakatetaan kuin kanat aitauksessa, kun kettu on ilmestynyt metsän reunaan.

Jokainen on kilvan paitsi todistamassa syyttömyyttään, myös vaatimassa ankaria toimenpiteitä moisen ahneuden lopettamiseksi ja ennen kaikkea piiloutumassa toisten selän taakse, ettei kettu ihan ensimmäisenä suihinsa nappaisi. Ja kauheaa! Vaalitkin tulossa! Jotain tarttis tehrä ja äkkiä. Miksi ei tehty aikanaan? Onko noin yksinkertaisen yhtälön tajuaminen niin ylivoimaisen vaikeaa?

Sata vuotta sitten meillä oli käytössä huutolaismenetelmä. Siinä vähiten pyytävälle sysättiin hoidettavaksi orvot lapset, vanhukset ja vammaiset. Eli siis se, joka pyysi kunnalta pienimmän korvauksen, sai hoitopestin. Tuntuuko tutulta? Terveysjätit ovat haistaneet veren, eli tuottavan ­”pisineksen” vanhusten- ja terveydenhuollossa, ja hallitus tukee tätä kehitystä ja yrittää kiemurrellen selittää, kuinka hyvin asiat itseasiassa ovat, että tuli vain yks pikku virhe. Ei tullut yks pikku virhe, vaan koko yhteiskunnan perustuksia ravisteleva väärinkäytösten suma, ahneuden vääristämä ajatus. Pitäisi olla itsestään selvää, että ensin tulee hoidettava ja hänen hyvinvointinsa, ja jos tulosta jää, pistäkööt firmat sen sitten liiveihinsä ja tehkööt mitäs ikinä lystäävät.

Tänä päivänä huutolaisia ovat vanhukset, he, jotka ovat tämän maan hyvinvoinnin rakentaneet ja työllään tuottaneet omistavalle luokalle valtaisat pääomat, joilla on hyvä mällätä ja pörssipelejä pelata. Nyt he ovat tarpeeton kuonakasa, joka pitää hoitaa mahdollisimman halvalla pois jaloista kuleksimasta, kun heistä on saatu irti se viimeinen voitto.

Terveysyhtiöt ovat talouseliitin ylistämiä menestystarinoita ja takovat valtavia voittoja, jotka tuloutetaan erilaisten kikkailujen kautta ulkomaisille emoyhtiöille ja sieltä veroparatiiseihin. Ja meillä istutaan pyllyllään ja parutaan, ettei näin saisi tehdä! Tehän lupasitte valvoa itse toimintaanne! Ja samaan hengenvetoon jotkut vaativat, että terveys- ja hoitoala tulisi avata kokonaan yksityiselle kilpailulle. Ihan siis Amerikan malliin, jossa vanhus ajetaan kylmästi kadulle vaikka yöpaidassa, kun vakuutuksen kattama summa menee umpeen.

Mikä vika siinä hyvinvointivaltiossa oikein oli, että se piti romuttaa? Tällainen ihmisten perustarpeilla rahastus pitää pysäyttää ja äkkiä. Vanhusten pitää saada arvokas kohtelu elämänsä viimeisille vuosille.

Mikähän on seuraava ylläripylläri?