”Onko mikään lohko koskaan ollut näin kova? Epäilen”, kirjoittaa ruotsalaisen Expressenin urheilutoimittaja Frida Olsson arviossaan Suomen menestyksestä vuoden 2022 jalkapallon EM-kisoissa ja päätyy armottomaan lopputulokseen. Myös lehden kolme muuta asiantuntijaa ovat yksimielisiä Suomen sijoituksesta alkulohkossaan: viimeinen. Erimielisiä panelistit ovat lähinnä siitä, meneekö lohkosta jatkoon ykkösenä Espanja vai Saksa.

Suomen joukkue on onneksi itse menossa kisoihin voittamaan pelejä. Kisojen alla pelattujen tappiollisten harjoitusotteluiden jälkeen Helmareiden tähtihyökkääjä Linda Sällström arvioi Ylelle, että joukkueen tavoite mennä lohkosta jatkoon on ”ihan realistinen”. Joukkue on tosi hyvällä fiiliksellä, eikä tappio kolhaissut itsetuntoa, vakuutteli pitkäaikainen kapteeni Tinja-Riikka Korpela lehdistötilaisuudessa murskaavan 1–5 Japani-tappion jälkeen.

Toki olen oppinut, että nämä positiivisena pysyvät jalkapalloammattilaiset ovat ammattilaisia myös mediakohtaamisissa. Hävityn matsin jälkeen virheet on aina käyty läpi, opit otettu talteen ja katsotaan jo eteenpäin seuraavaan peliin.

Ja tietenkin pettymykset kuuluvat myös urheilun käsikirjoitukseen. Silti kannattamisen olennaisena polttoaineena on sammumaton toiveikas odotus. Ehkä juuri nyt on meidän hetkemme! Ja ainahan voitto tuntuu paremmalta, kun sen saa ennakkoasetelmien altavastaajana. Kaikkein parhaalta, kun sen saa dramaattisella käänteellä aivan pelin lopussa.

Näitä dramaattisia käänteitä Helmarit tarjoilivat EM-karsinnoissa yllin kyllin. Nostatan omaa kisatunnelmaani pelikoosteita katsomalla sekä tietenkin ottelukaavion kanssa spekuloimalla. Aikaa minulla nimittäin on: ensin kuusi tuntia junassa Tukholmasta Kööpenhaminaan, yhdeksän Kööpenhaminasta Kölniin ja siitä vielä puoli päivää Lontooseen – Suomen pelit pelataan Milton Keynesissä, Lontoon kupeessa.

Heinäkuun alussa uutisoitiin, että kisoihin oli myyty jo 500 000 lippua. Siis tuplaten se, mitä myytiin edellisiin, Alankomaissa järjestettyihin vuoden 2017 kisoihin. Kaikkien aikojen suurimmat kisat, on julistettu pitkään. Hienoa, ja samaan aikaan vähän liian helppo juhlia: niin pitkään naisten lajia edistettiin niin kovin pienimuotoisesti, että kasvulle jäi paljon tilaa.

Onkin hämmästyttävää, miten toisenlaiselta naisten jalkapallon kenttä näyttää nyt kuin edellisten kisojen aikana. Naisten jalkapallo oli ”vielä tuolloin” pitkälti tuntematonta, kirjoittaa The Times kuin kaukaisestakin historiasta. Euroopan jalkapalloliitto UEFAn naisten jalkapallokomitean puheenjohtaja Anne Rei arvioi vuoden 2017 kisat lajin ”ensimmäiseksi suureksi menestystarinaksi”. Pelin taso ja hyvät katsojaluvut kannustivat keskusjärjestöä panostamaan aiempaa enemmän naisten lajiin. Siis viisi vuotta sitten.

Myös suuret (miesten) seurat ovat heränneet naisten pelin mahdollisuuksiin, ja niiden taloudellisilla resursseilla onkin voitu nostaa toimintaa aivan uudelle tasolle. Ehkä helpostikin, kun naisten joukkueen pyörittämiseen tarvitaan yhä vain murto-osa miesten joukkueen budjetista.

2000-luvun alkupuolella naiset pelasivat ammattilaisina lähinnä Ruotsissa ja Saksassa, ja Yhdysvalloissa aina silloin, kun liiga oli saatu pystyyn ja ennen kuin se kaatui uudelleen. Vuoden 2017 jälkeen täysammattilaiseksi muuttuneen Englannin liigan lisäksi valtaosin ammattilaisina pelataan nykyään edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Japanissa.

Englanti on siis jälleen naisten jalkapallon etujoukoissa ja Englannin liigassa pelaa suurin määrä EM-kisapelaajia eli maanosan huippuja, 64. Suomalaisiakin kolme: Signeulin avauskokoonpanon kivijalkaan kuuluvat maalivahti Korpela, puolustaja Emma Koivisto ja keskikentän nousukiidossa oleva tähti Eveliina Summanen.

Englanti toki onkin myös velkaa lajille. Kieltämällä hyvässä nosteessa olleen naisten lajin 1920-luvun alussa, lajin syntymaa antoi esimerkin monelle muulle maalle kieltää pelaaminen ”naisille sopimattomana”. Sopimatonta jalkapalloliiton miehille taisi kuitenkin ennen kaikkea olla naisten pelien saama suosio.

Kenties naisten pelaamiseen kohdistuneeseen huoleen vaikutti myös se, että aivan varhaisvaiheissaan, 1800-luvun lopulla, jalkapallon pelaaminen oli liitetty nimenomaisesti naisten yhteiskunnallisen vapautumisen tavoitteisiin.

Ensimmäinen varsinainen kukoistuskausi naisten lajissa nähtiin siis 1910-luvun lopulla. Maailmansodan tarpeiden täyttämiseksi asetuotantoon siirtynyt rautatievaunutehdas Dick, Kerr & Co. Prestonissa ei suinkaan ollut ainoa, jonka uudet työntekijät – naiset – ryhtyivät sodan aikaan pelaamaan jalkapalloa tehtaan vakityöntekijöiden – miesten – tavoin, mutta se oli näistä tunnetuin. Tähtipelaajansa, 14-vuotiaana peliuransa aloittaneen maalitykki Lily Parrin vetovoimalla Dick, Kerr Ladies keräsi valtavia katsojamääriä ja myös huomattavia summia rahaa – hyväntekeväisyyteen, kuten naisten toimintaan sopi.

Dick, Kerr Ladies myös jatkoi pelaamista jalkapalloliiton kiellosta huolimatta sekä Englannissa että ulkomailla, aina vuoteen 1965 asti, eli melkein kiellon kumoamiseen asti (joka tapahtui vihdoin vuonna 1971). Ihanan radikaalia, mutta on myös turhauttavaa miettiä, mihin laji olisi voinut ilman kieltoa kehittyä.

Mutta nyt kun nämä virheet on käsitelty, ja niistä on vähän jo opittukin, on aika kääntää katseet seuraavaan peliin!

Nyt, heinäkuussa 2022, EM-kisojen avausotteluun Manchesterin Old Trafford -stadionille on saapunut 68 871 katsojaa – kisahistorian ennätys, kerrotaan. Ja tuskin pitkäikäinen. Minä olen päässyt perille kisamaahan, mutta jään seuraamaan Englannin ja Itävallan välistä avauspeliä Lontooseen, yhteen kaupungin monista kisabaareiksi julistautuneista paikoista. Täpötäydellä terassilla on dj ja entinen maajoukkuetähti nostattamassa tunnelmaa.

Ottelu ei ehkä pelitapahtumiensa vuoksi jää historiaan, mutta kotiyleisö saa sen minkä se haluaa ja ansaitseekin. Viidentoista peliminuutin kohdalla Englannin Beth Mead nostaa pallon Itävallan maalivahdin Manuela Zinsbergerin yli. Pelikavereita Arsenalista, sivumennen sanoen. Itävallan puolustaja Carina Wenninger lähettää pallon vielä ilmasta takaisin kentälle, mutta VAR sanoo, että sisällä oli. Englanti voittaa avausottelun 1–0.

Neil Diamondin Sweet Caroline, Englannin jalkapallokannattajien perinteinen ilolaulu, lauletaan kymmentuhatpäisellä stadionilla; Sweet Carolinea luukutetaan myös terassilla, ja tietenkin siellä soi myös Three Lions (Football’s Coming Home). On kotikisat ja on aito mahdollisuus mestaruuteen; iloiset ihmiset pelipaidoissaan huojuvat olka olkaa vasten. Good times never seemed so good! Kaikkien aikojen kisat ovat alkaneet!

*

Johanna Ruohosen ”Naisten laji: kirja jalkapallosta” ilmestyi toukokuussa 2022 (S&S). Juttusarjan seuraavat osat ilmestyvät 11., 15., ja 19. heinäkuuta.