Pitkä mies kävelee pitkin askelin ja rivakasti Taaporinvuoren tiheässä metsässä Pirkkalassa. Jalassa hänellä on tukevat vaelluskengät ja selässä reppu, jossa on nahkaolkaimet. Miehen takana kävelee vaalea nainen, vaelluskengissä hänkin.

Pariskunnan suuntana on Pirunkivi.

– Se on jääkauden aikana syntynyt Pirkkalan suurin siirtolohkare ja siirtolohkareeksi poikkeuksellisen suuri, noin kymmenen metrin korkuinen, mies kertoo.

Patikoitsijoiden varusteista ja sulavasta liikkumisesta metsässä voi päätellä, että he eivät ole ensikertalaisia metsäpolulla.

Toisenlaisesta ympyröistä heidät tosin tunnetaan, sillä he ovat olleet yhdessä ja erikseen mediassa kertomassa tärkeistä asioistaan: parisuhteesta, tatuoinneista, personal trainingista, kookosöljyn käytöstä kumppanin tyydyttämiseen.

Aikoinaan poliisiksi kouluttautunut ja monessa yhteydessä julkisuudessa ollut hyvinvointivalmentaja, yrittäjä Jutta Gustafsberg ja ensimmäisestä Bachelor-ohjelmasta tuttu filosofian maisteri, designjohtaja Juha Rouvinen elävät kuitenkin erilaista elämää kuin ennen. Pintajulkisuuden rinnalle ja tilalle on noussut vihreä kulta.

Yhdessäolon kruunajaisia juhlistettiin 24. elokuuta Veronassa vietetyissä häissä. Kahden päivän häämatka tehtiin patikoimalla Dolomiiteilla.

Tuore aviopari on tänäänkin mieliharrastuksensa parissa.

Pysähdytään  kaatuneelle puunrungolle, kaivetaan repusta kuksat ja hörpätään kahvit. Sitten puhutaan heidän lempiaiheistaan. Ne ovat metsä ja luonto.

Aina ei ole ollut niin, mutta molempien elämänarvot alkoivat muuttua jo ennen kuin he ensin ystävystyivät ja sitten rakastuivat toisiinsa pari vuotta sitten.

– Olen Virroilta kotoisin, ja siellä metsä ja järvi olivat itsestään selvästi aina lähellä. Siksi niitä ei osannut arvostaa samalla lailla kuin nyt. Aikuistuttuani halusin aina lomille eksoottisiin kohteisiin, kaukomaille tai kaupunkilomille. Elämäni oli paljon pinnallisempaa kuin nyt, Jutta Gustafsberg kertoo.

Hänen vanhemmillaan oli Sallaan rakennettu sähkötön erämökki kantovesineen. Käydessään siellä viimeisen kerran 18-vuotiaana Jutta tokaisi heille, että myykää mokoma pois.

Eivät vanhemmat myyneet.

– Nyt mökki on meillä Juhan kanssa. Se on piilopirttimme, jonka sisustusta olemme hieman modernisoineet.

Sähköä siellä ei vieläkään ole, ja vesi nostetaan kirkkaasta lammesta. Pariskunnan haaveissa väikkyy jo ensi joulu Sallassa, kaukana kaikesta jouluun liittyvästä kiireestä ja kaupallisuudesta.

Sallasta löytää erämaan täydellisen rauhan ja hiljaisuuden, jota ei missään muualla koe niin vahvasti kuin Lapissa.

Juha Rouvisen elämäntapamuutos alkoi hänen kaksostensa synnyttyä vuonna 2009.

– Kesken huippu-uran, jolloin minulla meni työelämässä todella lujaa.

Työntäessään kaksosten rattaita Espoon luontopoluilla hän alkoi oivaltaa ulkoilun tervehdyttävän vaikutuksen. Se oli vastapainoa työkiireille ja jatkuvasti ajatuksissa velloville työsuunnitelmille.

– Aloin samoihin aikoihin meditoida työterveyslääkärin määräyksestä. Se oli sysäys syvällisempään elämänmuutokseen. Luonto on jumalallinen paikka, ja metsässä ihminen saa yhteyden itseensä. Metsä ei vaadi muuta kuin että pidämme siitä huolta. Metsästä tuli intohimoni.

Juha Rouvisen isä oli aikoinaan Suomen Ladun Kavtsi-tunturikerhon puheenjohtaja, ja hän vei pienen poikansa Lappiin.

– Minulla on hataria mielikuvia, miten minua vedetään ahkiossa. Kotonamme oli aina kaikenlaista erärompetta, mutta ihan kaupunkilainen kotiseudullani Vantaalla minusta kasvoi.

Vauhtivuosina hänestä tuli omien sanojensa mukaan digitaalinen mainosihminen, jonka arvomaailma pinnallistui.

Jutta Gustafsbergin myötäillessä hän sanoo, että hedonistinen oravanpyörä tempaisi heidät loputtomaan vauhtiinsa. Moni jää sinne, he pääsivät irti.

Kahvit on juotu, ja matka jatkuu. Sadan vuoden ikäiset ja sitäkin vanhemmat kuuset kurkottavat latvojaan kohti taivasta, siellä täällä pilkahtelee pihlajan punaiseksi värjäytyneitä lehtiä.

Syksy tekee vahvasti tuloaan, sadekin juuri nyt. Se ei samoilijoita haittaa.

– On paljon kiinni varusteista, miten luonnossa selviää. Se ei tarkoita tekstiiliurheilua, vaan tarkoituksenmukaisia jalkineita ja vaatteita, Juha Rouvinen sanoo.

Hän ilahtui, kun Jutta-vaimosta sukeutui taitava luontopoluilla kulkija.

– Jutta liikkuu metsässä upeasti. Hän ei kiiruhda, vaan osaa katsella ja aistia luontoa. Polkujuoksijaa hänestä ei ole sukeutunut, sen näin Seitsemisen kansallispuiston tapahtumassa, Juha Rouvinen naurahtaa.

Juuri nyt Jutta Gustafsberg pysähtyy ihailemaan kuusen oksankärjestä riippuvaa luppoa.

– Tämä on todellakin luppoa, jota etelän metsissä näki aiemmin vähemmän. Luppo on merkki puhtaasta ilmasta, hän sanoo.

Juha Rouvista hymyilyttää. Hän kertoo saarnaavansa Jutalle luonnon hyvinvoinnista, luonnonsuojelusta ja maapallon tilasta, johon koko ihmiskunnan on viimeistään nyt havahduttava.

Viesti on mennyt hyvin perille.

– Japanilaisen viisauden mukaan puhtaassa metsässä kävely on stressipesua. Tieteellisten tutkimustenkin mukaan jo kolmenkymmenen minuutin mittainen metsäkävely laskee verenpainetta ja alentaa stressitasoa, Juha Rouvinen sanoo.

Metsä voi auttaa meitä, jos osaamme ottaa avun vastaan. Metsän antama viherhoito on kaiken lisäksi ilmaista.

Tärkeä osa erätaitoja on yöpyminen taivasalla, ei teltassa.

– Nukkumisen pitää olla miellyttävää, ja siksi minulla on höyhentäytteinen makuualusta. Lämmin makuupussi on myös tärkeä, Jutta Gustafsberg sanoo.

Juha Rouvinen toteaa, ettei luonnonvoimia pidä aliarvioida.

– Ihminen on aina luontoa pienempi, ja siksi eräretkien ennakkosuunnittelu on tärkeää. Metsäreissuilla kannattaa olla aina mukana ensiapupakkaus ja kännykässä virtaa.

Pariskunta pääsee hetkessä myös kotoaan Pyhäjärven rannasta tekemään irtiottoja luontoon.

– Suppailemme lähisaareen, jossa yövymme taivasalla. Aamulla supataan takaisin kotiin ja lähdetään töihin. Se on sellaista helppoa luontoon menemistä, Juha Rouvinen sanoo.

Metsä tai erämaa ei ole heille pelottava paikka.

– Paljon pelottavampi on öinen kaupunki, Jutta Gustafsberg tietää entisenä poliisina.

Juha Rouvinen sanoo, että myös lapset pitäisi totuttaa kulkemaan metsässä.

– Kun toinen kaksosistani, tytär, kolmevuotiaana kiipesi korkealle puuhun, mietin, että pitääkö hänet jo komentaa alas. En tehnyt sitä, vaan annoin hänen kiivetä. Kasvatuksella voi ohjata lapsia ymmärtämään luontoa. Varhain omaksuttu ymmärrys puiden, metsän ja puhtaan ilman merkityksestä kantaa hyvää hedelmää.

Jutta Gustafsberg sanoo saman toisin sanoin.

– Lasten kanssa ollaan nykyään ylivarovaisia. Heitä kuskataan autolla lyhyetkin matkat, vaikka kävelläkin voisi! Yövyimme ulkona pari vuotta sitten silloin 13-vuotiaan poikani kanssa, ja se oli hieno äidin ja pojan yhteinen kokemus.

Miehensä kaksosista, tytöstä ja pojasta, sekä omasta pojastaan hän tietää, että luonto-oppi on mennyt hyvin perille.

Elämyksellisen vaelluksen pariskunta teki vuonna 2017 Lofooteilla. Oudot ja välillä vaikeatkin olosuhteet olivat hyvä testi parisuhteelle.

– Näin, miten Juha tekee hyvät ruoat retkikeittimellä ja nuotiolla saatoimme avata viinipullonkin. Luonnossa liikkumisen ei tarvitse olla mikään äärisuoritus, Jutta Gustafsberg sanoo.

Palaamme tihkusateisesta metsästä pariskunnan kotiin. Kaunis valkoinen talo sijaitsee mäen harjalla; alhaalla väikkyy Pyhäjärvi ja vastarannalla näkyy koko Pispalanharju.

– Saimme häälahjaksi ystäviltämme Lapista ikimetsää, Jutta Gustafsberg näyttää Luonnonperintösäätiön lahjakorttia. Siinä lukee, että pariskunnan saamalla lahjalla suojellaan 200 neliötä ikimetsää Ivalon suunnalla.

Metsään liittyvät myös heidän käsivarsiensa tatuoinnit. Molemmilla on metsän eläimistä viisaimman, pöllön, kuva tatuoituna käsivarteen.

– Minun pöllössäni on avaimenreikä, Juhan pöllössä avain, Jutta Gustafsberg sanoo.

Juha Rouvinen siteeraa itämaista ajattelijaa Rumia.

– Eilen olin fiksu, joten halusin muuttaa maailmaa. Tänään olen viisas, joten haluan muuttaa itseäni.

Osa Juha Rouvisen ja Jutta Gustafsbergin muutosta on vastikään ilmestynyt Rakkauden voimakirja (WSOY).

Kirjaa he tekivät nauhoittamalla pitkiä keskustelujaan, ja toimittaja Elina Tanskanen kirjoitti ne kirjaksi.

– Mietimme muun muassa sitä, mitä hyvä arki on ja miten vaalia rakkautta niin, että se kestää koko elämän, Juha Rouvinen sanoo.

– Kumppanin kanssa luonnossa liikkuminen on erinomainen tapa rikastuttaa arkea. Se onnistuu suunnittelemalla, vaikka elämä olisi kiireistä. Tavatessamme Juha nukkui liian vähän, mutta nyt olemme molemmat koukussa hyvä unen tuomaan ihanaan oloon, Jutta Gustafsberg jatkaa.

Mikä antaisikaan paremman unen kuin iltakävely metsässä, vaikka aivan lähimetsässä. Se ei maksa mitään, mutta antaa paljon.