Tuohon viihdespedeilyyn en lähde!

Niin Jenni Kokander, 36, ajatteli, kun hänelle tarjottiin kolme vuotta sitten mahdollisuutta osallistua television Putoukseen. Hänhän oli syvällinen näyttelijä, jolla oli toki myös koomikon taitoja. Jokin pitkä draamasarja olisi sopinut viihdeohjelmaa paremmin.

Samoilla linjoilla Kokander oli jo Teatterikorkeakoulussa.

”Tein itkien rankkoja ’orpo kompastuu sirkkeliin’ -tyyppisiä rooleja.”

Putoukseen Jenni kuitenkin päätyi. Hänen ensimmäisestä sketsihahmostaan, totuuksia ja pikkutuhmuuksia laukovasta venäläistaustaisesta Svetlana Rönköstä, tuli nopeasti suosittu. Hahmon hän kehitteli samoihin aikoihin, kun Ukrainan kriisi oli pahimmillaan.

”Ihmiset puhuivat työpaikkojen kahvipöydissä siitä, onko Venäjä naapurissa vaarallinen. Ymmärsin, että Svetlana oli hahmona pikkuisen arveluttava. Erään venäläisen ystäväni mielestä minun oli kuitenkin ehdottomasti tehtävä se.”

Luonnonsuojelujärjestöt nappasivat uuden ydinvoimalan kustannuksella vitsailevan Svetlanan nettisivuilleen.

”Koin silloin onnistuneeni. Pystyin sanomaan naurun kautta, mitä mieltä olen maailmasta.”

Jennin mielestä olemme pulassa, jos ilo katoaa maailmasta.

”Naurulle ja hauskuudelle on aina annettava mahdollisuus. Se on myös osoitus siitä, ettei ole alistunut pelkäämään.”

Miten Putouksen hulvattomat hahmot syntyvät? Entä minkälaista on improvisoida suorassa tv-lähetyksessä satojentuhansien katseiden edessä? Lue Jennin koko haastattelu Eevan numerosta 02/2017.