Jalkapallossa puhutaan avainsyötöistä. Kun ne osuvat kohdalleen, tehdään maaleja ja voitetaan otteluita. Ne voivat osoittautua myös sattumiksi tai vahingoiksi, kuten monet ratkaisevat asiat elämässä ylipäätänsä.

Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan Markku Kanervan maailmassa tärkeimmät avainsyötöt eivät kuitenkaan liity jalkapalloon.

– Kun mietin, mitä elämässäni olen saavuttanut, korkeimmalle palkintopallille nousee perhe. Tapasin puolisoni Sadun 1985 ja menimme naimisiin 1991. Saimme kaksi lasta ja olemme heidät yhdessä kasvattaneet. Näyttää siltä, että olemme onnistuneet hyvin. Saamme olla heistä ylpeitä ja kiitollisia.

Kim, 28, valmistui juuri liikennelentäjäksi, pelaa jalkapalloa kolmosdivarissa ja analysoi isänsä kanssa otteluita. Hän fanittaa Manchester Unitedia, isä Arsenalia. Karoliina, 24, on palannut töihin opinahjoonsa Newcastlen yliopistoon Britanniaan, jossa hän opiskeli journalismia, mediaa ja kulttuuria ja valmistui maisteriksi.

Puoliso Satu on lentoemäntä ja koronan takia lomautettuna. Kanerva kertoo, että hän on kuitenkin työskennellyt toisessa ammatissaan: kellojen ja jalometallien myyjänä koruliikkeessä.

Suhteen kolmetoista ensimmäistä vuotta Kanerva pelasi Suomessa, Ruotsissa ja jälleen Suomessa. Aktiiviuran jälkeisen vuoden Kanerva, jolla oli Uefan A-valmentajalisenssi, toimi Malmin Palloseuran 92-ikäluokan kakkosvalmentajana, pääluotsi oli valokuvaaja Martti Kainulainen. Sitten alkoi valmentajaura Palloliiton aluevalmentajana ja HJK:n apuvalmentajana.

– Puolisoni on joutunut sopeutumaan jalkapalloelämään, mutta olen pyrkinyt aina antamaan aikaa hänelle ja lapsille.

Maajoukkueen otteluita Satu, lapset ja Kanervan vanhemmat seuraavat tiiviisti.

– Vaimoni jännittää puolestani ja paljon enemmän kuin minä. Hän eläytyy peleihin vahvasti. Yritän rauhoitella häntä olemaan stressaamatta turhaan.

EM-pelejä koko perhe seuraisi normaali­oloissa paikan päällä. Nyt sitä ei voi tietää.

Lue myös:

Suomen Palloliiton toimisto sijaitsee Bolt-Areenan päädyssä. Sieltä on muutaman kymmenen metrin matka Urheilukadulle, jolla alkoi Markku Kanervan uusi ura 2003.

Hän kohtasi sattumalta kadulla Pertti Alajan, Suomen Palloliiton puheenjohtajan. Ykkösdivisioonan FC Viikinkien valmentajasta tuli Suomen U21-joukkueen päävalmentaja.

A-maajoukkueen apulaisvalmentajana Kanerva aloitti keväällä 2011. Samana vuonna hän oli päävalmentajana kolmessa ottelussa, kun Mika-Matti Paatelainen oli saanut potkut. Hans Backe sai potkut 2015, ja Kanerva siirtyi tilapäiseksi päävalmentajaksi. Nykyinen päävalmentajapesti alkoi joulukuussa 2016.

– Muutama kaveri kysyi, olenko hullu. Sanottiin, etten voi pärjätä tehtävässä, kun kokeneita pelaajia lopetti juuri tuolloin. Pesti tekisi huonoa cv:lleni.

Kanerva sanoo, ettei mene mielellään epämukavuusalueilleen, mutta on kasvanut tehtäviensä mukana. Ruotsin-pelaajavuosinaan hän lähti opettamaan matematiikkaa ja liikuntaa, vaikkei mielestään osannut ruotsia hyvin. Tässä oli samankaltainen tilanne.

– Maajoukkueen kanssa etukäteisodotukset eivät olleet suuret, ja tavallaan se helpotti. Matkan varrella odotukset ovat kasvaneet.

Kanervan ohjaksissa Suomi voitti Kansojen Liigan C-lohkon ja sai ”varapatruunan” eli jatkokarsintapaikan EM-kisoihin.

– Painotin pelaajille, että panemme kaikki paukut karsintoihin emmekä jää odottamaan. Ja menimme suoraan kisoihin.

Pelaajauransa aikana Markku Kanerva teki töitä myös opettajana. Hän kuvaa sitä yhdeksi avainsyötöistään. Hän meni ensin sijaiseksi ja kouluttautui sitten luokanopettajaksi. HJK:n pelatessa Mestareiden liigaa Portugalin televisio tuli tekemään ohjelmaa Kanervasta Etelä-Haagan ala-asteelle. Portugalilaisista oli perin kummallista, että joku oli yhtä aikaa jalkapalloilija ja opettaja.

U21-joukkueen kanssa Kanerva alkoi toimia kuten opettajana: osallistaa, eli kysyä, kuunnella ja keskustella.

– Monelle pelaajalle oli šokki, kun heiltä kysyttiin asioita ja vaadittiin mielipiteitä. Moni oli ihmeissään, kun kysyin, mitä hän oli ajatellut tehdessään jonkun ratkaisun ja mikä voisi olla vaihtoehto.

Kanerva kysyy edelleen paljon.

– Peli on pelaajien. Me valmentajat autamme ja ohjaamme heitä tekemään parhaansa. Se on tärkeää, ei se, että saan itse krediittiä.

A-maajoukkueen nuorimmat pelaajat ovat milleniaaleja, kokeneimmat heitä reippaat kymmenen vuotta vanhempia. Ikä ei silti tarkoita, että pelaajat olisivat hyvin erilaisia keskenään.

– Nuoremmat ovat kiinnostuneita somesta ja näpläävät puhelinta. Vanhemmat lukevat myös kirjoja. Isoin ero on siinä, että vanhemmille alkaa tulla perhettä ja sisältöä elämään jalkapallon ulkopuolelta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että perhe ja opiskelu antoivat lisäenergiaa, vaikka sitä veivätkin.

Hän ilahtuu ja kannustaa, kun näkee, että pelaaja on suunnitellut elämäänsä myös muun kuin jalkapallon varaan.

– Voi valita, käyttääkö aikansa Netflixiin tai Playstationiin vai ottaako kirjan käteensä tai alkaa opiskella jotain. Vaikka ammattijalkapallo on täyspäiväistä työtä, aikaa löytyy, jos haluaa. Opiskelun ja jalkapallon voi yhdistää, kun organisoi ajankäyttönsä fiksusti.

Kanervalle joukkueen henki on olennainen. Hän seuraa tarkasti, miten joukkue ja yksilöt juhlivat tehtyä maalia. Esimerkiksi: Hyökkääjäparista toinen tekee maalin. Toinen on siitä innoissaan, vaikka hän kilpailee samasta pelipaikasta.

– On upeaa nähdä, miten reagoidaan toisen onnistumiseen. Kun Teemu Pukki teki Kansojen liigassa Viroa vastaan maalin, kaikki kaverit penkkiä myöten ryntäsivät kulmalipulle. Penkillähän voisi myös ajatella, että jos tuo onnistuu, en pääse seuraavassakaan pelissä kentälle.

Samalla lailla Kanerva seuraa suhtautumista epäonnistumisiin ja tappioihin.

– Puutun heti, jos näen, että kaverille käännetään selkä eikä häntä tueta.

Joukkuekaveri Jouko Vuorela sanoo Kanervasta kirjoitetussa kirjassa Näin valmennan voittajia (Into 2020), ettei ole nähnyt tämän suuttuvan koskaan.

– Kyllä mä välillä suutun, hän toteaa.

Kanerva hermostuu vääristä tuomariratkaisuista, kuten paristakin väärin tuomitusta pilkusta Italialle ja Bosnia-Hertsegovinalle. Onneksi EM- kisoissa on käytössä videotarkistus.

Välinpitämättömyyttä hän ei kestä.

– Otteluissa joudun korottamaan ääntäni, kun näen jonkun pelaavan välinpitämättömästi, ei joukkueelle. Jalkapallon ulkopuolella suututtavat ihmiset, jotka ajattelevat vain omaa parastaan ympäristön tai toisten ihmisten kustannuksella.

Markku Kanervan vasemmassa kädessä on sekä älysormus että urheilukello. Niitä on kiinnostavaa seurata, sillä ne antavat hieman erilaisia arvoja valmentajan hyvinvoinnista. Joskus hän ei omasta mielestään ole ollenkaan rasittunut, mutta laitteet ovat toista mieltä.

Kanerva puhuu itsensä johtamisesta. Valmentaminen on henkisesti kuluttava ammatti.

– On tärkeää organisoida ajankäyttönsä niin, että voi rentoutua ja pitää huolta unesta, ravinnosta ja liikunnasta.

Kiperimmät asiat Kanerva puhuu puolisolleen. Myös valmentajakollegoiden kesken keskustellaan. Tärkeitä kavereita on jalkapallo- ja opettajapiireistä. Heidän kanssaan hän pelaa padelia ja golfia. Puolisonsa kanssa hän käy teatterissa ja elokuvissa.

Kun illalla on ottelu, Kanerva käy lenkillä tai salilla iltapäivällä. Rutiini rauhoittaa. Sisäistä rauhaa takuulla tarvitaankin työssä, jota Kanerva kuvaa näin:

– On kahdenlaisia valmentajia. Niitä, jotka ovat saaneet potkut, ja niitä, jotka saavat potkut. Huippujalkapallon maailma on aika raaka. Ja se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Ei potkuja voi pelätä koko ajan, vaan pitää keskittyä siihen, että tulee menestystä.

Tässä minä yleensä istun, sanoo Kanerva ja asettuu Olympiastadionin kentän reunalla tuolille katoksen alle. Edessä pelikentän nurmea kasvatetaan, eikä sille saa astua.

Samalla nurmella Huuhkajat pelasi 4. kesäkuuta maaottelun Viroa vastaan. Pian toteutuu valmentajan ja joukkueen unelma. EM-kisojen ottelu Tanskaa vastaan käynnistyy Kööpenhaminassa 12. kesäkuuta klo 19 Suomen aikaa.

– Kaikki kulminoituu, kun laulamme Maamme-laulua Parken-stadionilla ottelun alkaessa. Silloin teemme historiaa.

Kanerva myöntää, että kaikki pelaajat eivät laula, suurin osa kyllä.

Keskikentän taiturille, Glen Kamaralle, hän kertoo hymyillen antaneensa kotiläksyksi kansallislaulun opiskelun.

– EM-kisat ovat tähänastisen valmentajaurani ehdoton kohokohta. Mutta vaikka on kysymys isosta asiasta, ei saa jännittää liikaa. Vaikka pelit ovat merkityksellisiä, ne ovat vain jalkapallo-otteluita. Mitään älyttömän ekstraa ei tarvitse tehdä.