Isoisäni isoisä Nestor Marjamäki eleli koko elämänsä 1877–1957 synnyinpitäjässään Lempäälässä. Nestor on erinomainen lähtöhenkilö sukututkimukseen. Hänestä on jäljellä harvinaisen paljon tietoa: kirjeitä, kertomuksia ja valokuvia. Hänen aikalaisiaan elää vielä useita omassa suvussanikin. Kaiken lisäksi Nestorin koti, Marjamäen torppa, on säilytetty ja pyritään pitämään lähes alkuperäisessä asussaan yksityisenä museona suvun omistamalla tontilla. Nestorin elinvuodet on hakattu hautakiveen, mutta tiedot voi tarkistaa monista muistakin lähteistä. Kuolinilmoitus on aikanaan leikattu talteen, ja siitä ilmenee syntymäpaikka Lempäälä. Torpan paperit on tallella, ja niistä löytyy myös aiempien polvien tietoja, mutta enpä lunttaa sieltä. Tarkoitushan on päästä tutkimaan sukua ihan omin päin.
Ensimmäinen askel on tarkistaa, löytyykö Nestor syntymätietojen perusteella kirkonkirjoista. Avaan Suomen Sukututkimusseuran nettisivut www.genealogia.fi ja sieltä HisKi-tietokannan. Valitsen listasta Lempäälän ja huomaan heti iloisen yllätyksen: HisKiin on tallennettu kastettujen luetteloita vuoteen 1879 asti. Monissa seurakunnissa luettelo ei yllä niin pitkälle. Kastettujen hakulomakkeeseen kirjoitan nimen Nestor ja isän sukunimen kohdalle Marjamäki. Siinä teen ensimmäisen virheen, eikä osumia tule yhtäkään. Jätän sukunimen pois ja rajaan syntymävuodet välille 1876–1878. Kolme Nestoria löytyy, ja yhdellä heistä on tiedoissani oleva syntymäpäivä. Länsi-Suomessa läheskään kaikilla ei ollut sukunimeä ennen vuoden 1922 nimilakia, vaan usein varsinkin rengit, piiat ja torpparit tunnettiin patronyymeillä, kuten Juhonpoika tai Heikintytär. Nestorin torpparivanhemmat käyttivät sukunimiä, mutta ne vaihtuivat samalla kuin torppakin. Nestor on näköjään ollut syntyessään Gullmund. Kiitän esivanhempiani, että he muuttivat myöhemmin Marjamäki-nimiseen torppaan. Nimen lisäksi selviää muutakin mielenkiintoista. Nestor on syntynyt Kukkolan kylässä, ja hänen vanhempansa olivat torppari Karl Efraim Gullmund ja 32-vuotias Lovisa. Myös kummien nimet ja kastepäivä on kirjattu ylös. Otan kaikki tiedot talteen, vaikka jälkimmäisistä ei varsinaisen sukututkimuksen suhteen ole välttämättä suurta hyötyä. Suurin virhe olisi jättää tiedot tarkasti dokumentoimatta. Erityisen tärkeää on merkitä lähteet (esim. Lempäälän rippikirjat 1875–1884, s. 214), jotta niihin voi myöhemmin palata. Kannattaa ottaa talteen myös tiedot, joilla ei juuri etsintähetkellä olisikaan merkitystä. Vaikka etsisikin vain omia suoria esivanhempiaan, samalla vaivalla kannattaa tallettaa myös heidän sisarustensa nimet ja syntymäajat. Tämä on välttämätöntä, jos myöhemmin innostuu etsimään yhteisiä sukulaisia muiden sukuharrastajien kanssa.
Mieleni tekisi etsiä saman tien tiedot Nestorin vanhemmista Karl Efraimista ja Lovisasta, mutta eipäs kiirehditä. Kysyn mieluummin neuvoa asiantuntijalta. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma muistuttaa, ettei sukututkimuksessa pidä harppoa esi-isästä toiseen pikatietä pitkin, vaan on maltettava huolellisesti perehtyä jokaisen etsimänsä henkilön elämään ja kirjata ylös kaikki elämänvaiheet. HisKin kautta löytyy tiedot vihityistä, haudatuista sekä sisään- ja poismuuttaneista, mutta Lempäälän kohdalla luettelot päättyvät vuosikymmeniä liian aikaisin. Tietoja pitääkin etsiä muualta. – Oikea tapa tehdä sukututkimusta on käyttää kirkonkirjojen rippikirjoja. Niitä pitkin kulkemalla tiedot ovat luotettavimpia, Kuusiluoma vinkkaa. Rippikirjat sijaitsevat eri paikassa kuin kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot. Ne on tallennettu Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuille www.sukuhistoria.fi. Yli 125 vuotta vanhat kirjat ovat vapaasti kaikkien käytössä, 100–125-vuotiaat dokumentit yhdistyksen jäsenille. Lempäälän tuoreimmat rippikirjat ovat vuosilta 1875–1884. Niissä luulisi komeilevan Nestorinkin perheen nimi. Oikean kirjan pitäisi löytyä Kukkolasta, mutta sellaista kylää ei heti osu silmiini. Tarkemmin listaa tutkiskeltuani huomaan Kukkolan olevan talo Kuljun kylässä. Sen alaisena on myös Gullmundin torppa – ja siellä omat sukulaiseni. Nyt torppari Karl Efraimin sukunimi onkin Rajala. Hänen kohdalleen on merkitty selvästi syntymäaika 14.3.1844 ja -paikka Lempäälä, merkinnät lukutaidosta sekä käynnit Herran ehtoollisella. Lopussa on myös tieto muutosta Messukylään vuonna 1882. Karl Efraimin alle on listattu hänen perheenjäsenensä: vaimo Henrika Lovisa (s. 1844) Pirkkalasta sekä neljä poikaa ja yksi tytär. Kaikista on yhtä kattavat tiedot. Surukseni huomaan, että kolme vanhinta lasta ovat kuolleet jo pieninä. Nestor on vanhin aikuiseksi eläneistä pojista, ilmeisesti siksi hän on torppansa perinytkin.
Nälkä kasvaa syödessä, ja haluan päästä taas kauemmas menneisyyteen. Ketkä olivat Karl Efraimin ja Henrika Lovisan vanhemmat? Jos lähden seuraamaan kaikkia mahdollisia haaroja, sotkeudun omiin juuriini. Esivanhempien määrä tuplaantuu sukupolvi kerrallaan, joten tutkimuksessa on syytä tehdä selvä rajaus. Päätän seurata suoraa isälinjaa ja selvitän seuraavaksi isäni isän isän isän isän isän nimen. Noudatan Kuusiluoman neuvomaa metodia ja käytän vain rippikirjoja. Karl Efraim ja Henrika Lovisa löytyvät Lempäälän rippikirjoista vuosilta 1867–1876, mutta en saa niistä mitään uutta johtolankaa. Vuosien 1860–1866 kirjoissa Gullmundin torpassa on ollut toiset torpparit eikä esivanhemmistani ole merkkiäkään. Palaan takaisin vuosiin 1867–76 ja huomaan olleeni huolimaton. Karl Efraimin kohdalla olikin epäselviä merkintöjä, jotka olin ohittanut: ks. s. 81. Etsin siis samoilta vuosilta rippikirjan sivun 81, ja siellä onkin varsinainen jättipotti. Lempäälän pitäjän Hauralan kylän Arvelan talon Rajalan torpassa on pitänyt majaansa torppari Efraim Henriksson (Heikinpoika) perheineen. Tämä Vesilahdella vuonna 1815 syntynyt vaarini on siis jo pari vuotta sitten täyttänyt 200 vuotta. Efraimin perheeseen kuuluvat vaimo Gretha Johanna (s. 1813), esikoispoika Herman (s. 1840), kaksospojat Karl ja Gustaf (s. 1844), joista Karl on siis esi-isäni, pojat Efraim (s. 1847) ja Erland (s. 1850) sekä tytär Elina Wilhelmina (s. 1853). Ihastelen torpparisperheen raamatullisilta ja aatelisilta kuulostavia nimiä, mutta se on turhaa. Kirkonkirjoihin nimet merkittiin ruotsalaisittain, mutta kylillä heitä lienee kutsuttu Hermanniksi, Eepramiksi, Reetaksi, Kalleksi, Kustaaksi, Erlantiksi ja Elinaksi.
Efraimin ja Reetan vihkipäivän löydän HisKistä vihittyjen luettelosta. Se on ollut jo kolme vuotta ennen esikoislapsen syntymää, mikä on epätavallista. Asiaa ihmeteltyäni otan esiin kastettujen luettelon ja kirjoitan isän ja äidin nimien kohdalle Efraimin ja Grethan. Hakutulos paljastaa, että esikoispoika Henrik on syntynyt jo ennen avioliittoa, syksyllä 1837. Isäksi on kyllä merkitty Efraim Heikinpoika. Lapsen nimeä ei kuitenkaan löydy rippikirjoista, mutta ei myöskään haudattujen luettelosta. Mihin Henrik on kadonnut? – Jos lasta ei ole merkitty rippikirjaan vanhempiensa lapseksi, se yleensä tarkoittaa sitä, että hän kuoli hyvin nuorena. Jos merkintää kuolemasta ei löydy haudattujen luettelostakaan, lapsi on saattanut kuolla heti syntymän jälkeen, P. T. Kuusiluoma opastaa. Rippikirja kertoo, että Efraim ja Reetta ovat olleet renkinä ja piikana Aimalan kylässä Majalan talossa. Tästä voin päätellä, että he ovat tavanneet toisensa ja rakastuneet. Reetan tultua raskaaksi he ovat päättäneet avioitua. Ensimmäinen eloon jäänyt lapsi on syntynyt vasta kolmen vuoden päästä häistä.
Näin tutkit!
1. Valitse kohdehenkilöksi ennen vuotta 1890 syntynyt esivanhempasi. Selvitä hänen nimensä, syntymäaikansa ja -paikkansa. 2. Jos et saa selville tarkkaa syntymäpaikkaa, etsi tieto syntymästä HisKi:n kastettujen luettelosta, syntymäpitäjän kohdalta. hiski.genealogia.fi 3. Etsi henkilön perheen tiedot synnyinpitäjän rippikirjoista kylän ja talon perusteella. www.sukuhistoria.fi 4. Jos et tiedä tarkkaa syntymäpaikkaa eikä sitä löydy HisKistä, käy kaikki rippikirjat järjestelmällisesti läpi. Jos tämäkään ei tuota tulosta, tilaa kyseisestä seurakunnasta virkatodistus. 5. Merkitse ylös kaikki oleelliset tiedot ja lähteet. Jatka tutkimista enimmäkseen rippikirjoja käyttäen.
Teksti Tuomas Marjamäki
