Mokoma-yhtyeestä tunnetun muusikko-kirjailijan Marko Annalan ja hänen vaimonsa, opettaja-thainyrkkeilijä-kirjailijan Inga Maggan parisuhde on kestänyt jo melkein pari vuosikymmentä. He tapasivat kotibileissä Oulussa.

Rokkarin huomion kiinnitti heti rastatukkainen kuvataidekasvatuksen opiskelija, jolla oli saamelaiset sukujuuret.

– Olet sanonut myöhemmin, että et etsinyt ainakaan mitään hippityttöä, Inga nauraa.

Tapaamisyö vietettiin jo yhdessä.

– Kun lähdit aamulla, sinun piti tarkistaa huoneiston ovesta sukunimi, Inga sanoo.

– Sinun nimesi oli niin erikoinen. Muistin, että nimessä oli kolme g-kirjainta, mutta mietin, että oliko sukunimi Magga vai Matta. Puhelinluettelossa oli monta Inga Maggaa, ja siinä oli miettimistä, että kenelles tässä tekstiviestin voi laittaa.

Myöhemmin Annala sai varmistuksen, kuka Inga Magga on kyseessä ja tekstiviesti päätyi oikealle henkilölle.

Rakkauteen tarvittiin suunnittelua, koska Magga asui Rovaniemellä ja Annala Lappeenrannassa.

– Katselin junia, että voi ei, matkat kestävät 16–17 tuntia, koska suoria yhteyksiä ei ollut, Annala muistelee.

Treffejä sovittiin suurin piirtein matkan puoliväliin, kuten Jyväskylään tai Kuopioon. Pian Annala muutti Tampereelle. Inga opiskeli Rovaniemellä, Lapin yliopistossa ja tuoreeseen parisuhteeseen oli käytettävissä usein vain viikonloput.

– Minun ensimmäiset kunnon tuloni paloivat tuoreen suhteen alkuun. Mitään ei jäänyt säästöön, Marko muistelee.

Pian Marko muuttikin Rovaniemelle. Pariskunta sopi, että jos Inga hoitaa viisivuotisen maisterintutkintonsa neljässä vuodessa, Marko pitää Rovaniemellä huolen kodista ja kaikesta muusta.

Kun oli seurusteltu vuosi, pariskunta meni Rovaniemellä naimisiin.

– Muistan sen, että kosiessani sovimme, että menemme naimisiin heti kun mahdollista. Kysyimme maistraatista vapaata aikaa ja tuomari kertoi, että vapaita oli ainoastaan 13.päivänä. Kukaan ei kuulemma halua tuolloin naimisiin. Sanoimme, että sopii meille. Menimme naimisiin maistraatissa niin ettemme kertoneet edes kenellekään sukulaiselle.

Erilaisuus on parisuhteessa voimavara. Toiseen voi ihastua aina uudestaan.

– Se tunne on vähän kuin olisi kevättä rinnassa. Kun katsoo toista iho kananlihalla, vaikka ihan arjessa ja arjen askareissa.

Kumpikaan ei kuvaile olevansa jyrkkä ihminen, vaan pariskunta haluaa kuunnella toisen mielipiteitä. Asioissa on liikkumavaraa ja neuvotteluiden kautta yhteinen sävel on löytynyt. He jakavat kaiken ja ovat varoitelleet myös tuttuja siitä, että sellaista asiaa ei ole, jota ei toiselle voisi kertoa.

– Minä en pelkää olla väärässä ja sanoa sitä ääneen. Esimerkiksi Suomessa politiikassa väärässä oleminen on vihonviimeinen asia. Pitkässä parisuhteessa käy usein, että kasvetaan erilleen. Uskon, että meille ei ole käynyt niin, koska pystymme joustamaan mielipiteissä, Marko pohtii.

Pariskuntana vietätte paljon aikaa yhdessä, ettekä juuri riitele. Onko tosiaan näin?

– Minulla on huonekärpäsen muisti eli en ole ollenkaan pitkävihainen, vaan koen, että anteeksi pitää pyytää ja antaa. Joskus riitoja selvitellään myöhään yöhön, koska riidoissa ei mennä nukkumaan, Marko sanoo.

Jos riitelyä on, riita sovitaan eikä asioita nosteta enää esille. Parisuhteessa riidat syntyvät pienistä ja arkisista aiheista, kuten vaatekasoista lattialla. Marko sanoo, että kun huomaa tällaisen asian, on hyvä muistuttaa itseään, että ei varsinaisesti rakastunut taloudenhoitajaan, vaan toiseen ihmiseen.

Silti tässä taloudessa lentävät välillä tunteen lieskat.

– Marko on välillä kuin vuoristorata, leimahtava ja äkkinäinen. Hän reagoi voimakkaasti sekä hyviin että huonoihin asioihin ja se välillä ärsyttää.

– En ikinä ajatellut valitsevani puolisokseni ihmistä, jolla on voimakas temperamentti, mutta se on tavallaan tämän parisuhteen suola. Toinen on ikuisesti hallitsematon, Inga sanoo.

– Välillä mietin, että miksi olet tällaisen temperamenttisen Välimeren miehen kanssa, Marko naurahtaa.

Mutta ei Marko juuri muualla leimahtele. Hän kertoo riidelleensä viimeksi bändissään vuonna 2005.

Mokoma on yksi Suomen suosituimpia metalliyhtyeitä ja kiertueiden aikana keikkabussi on muusikon toinen koti.

Heillä on 14- ja 11-vuotiaat lapset.

Marko kertoo, että etenkin kun lapset olivat pieniä, hän koki ristiriitaisia tunteita työstään.

– Tuntui, että keikkabussissa istuessa olisi pitänyt olla kotona ja toisinpäin.

Marko ei usko, että lapset olisivat kuitenkaan traumatisoituneet siitä, että isä on töiden vuoksi paljon poissa kotoa.

– Olen isä, joka on läsnä lapsille, kun olen kotona. Jos tyttäreni tulee pyytämään, että soitetaanko iskä kitaraa, niin ihan sama mitä olen tekemässä, aina löytyy lapsille aikaa. En ole isä, joka piiloutuu sanomalehden taakse.

Parisuhteeseen oman mausteensa on tuonut Marko Annalan masennus. Hän on sairastanut aaltoilevaa masennusta parisenkymmentä vuotta. Viimeisten yhdeksän vuoden ajan hän on kuitenkin voinut melko tasaisesti ja hyvin, ilman suurempia aallonpohjia.

Masennuskausiin on liittynyt myös voimakkaita fyysisiä oireita sekä paniikkikohtauksia. Yksi pahimmista masennuskausista liittyy parisuhteen alkuun. Sairauden pahimpina aikoina Inga piteli perhettä kasassa.

– Olen ollut parisuhteen toisena vuonna parempi mies kuin ensimmäisenä, Marko sanoo.

Pariskunta tietää, millainen elämänkumppani masennus ja mielenterveysongelmat ovat. Molemmilla on kokemusta mielenterveyden ongelmista myös omasta lähipiiristään. Masennus on kuin elämänkumppani.

– Olen tottunut siihen, että välillä on huonoja päiviä, kuukausia ja vuosia. Silloin tunnen Markoa kohtaan hyvin monenlaisia tunteita, Inga sanoo.

Masennuskausien aikana parisuhteen ulkopuoliset ystävyyssuhteet ja harrastukset nousevat arvoon. Inga kertoo, että elämä on mennyt vilkkaana eteenpäin masennuksen kanssa ja ilo on otettu muuta kautta, kun kotona on ollut vaikeata.

– Inga on ollut meistä se, joka on tarvinnut enemmän omaa tilaa parisuhteessa, Marko sanoo.

Suurimmat vastoinkäymiset liittyvät kuitenkin läheisten sairastumisiin. Niistä hetkistä on noussut kiitollisuus elämää kohtaan.

– Niihin asioihin itsellä ei ole valtaa, Marko miettii.

Jokaisessa parisuhteessa on unelmia. Tämän pariskunnan unelmat liittyvät asuntoihin, terveyteen ja kirjoittamiseen. Tulevaisuudessa haaveena on kirjoittaa kirjoja yhdessä, kumpikin omaansa, mutta samassa tilassa.

– Voimme tehdä omia juttujamme samassa tilassa. Toinen lukee ja toinen pelaa pelejä. Lasten kanssa oleminen on myös yhteistä aikaa.

Koronapandemia on myös laittanut miettimään unelmia uudestaan, pienentämään elämää. Pariskunta ei ennenkään ole tykännyt matkustella, vaan koti on ollut molemmille turvapaikka.

Onnea elämään tuo nyt esimerkiksi visiitti tuttuun kahvilaan.

Elämässä kaikki tärkeimmät unelmat ja intohimot ovat jo läsnä.

– Elämää on perhearjessa tällä hetkellä niin paljon, että unelmana on elää tässä ja nyt. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa paneutua eri asioihin. Tosin sitä aikaa ei välttämättä koskaan tule, Inga sanoo.