Facebookissa, Twitterissä ja perinteisen median verkkosivuilla aiheen ympärille kehittyi kiivas keskustelu. Useat ihmiset kertoivat havainneensa saman. Monet taas ilmoittivat pitävänsä epätodennäköisenä mahdollisuutta, että kyse todella olisi salakuuntelusta. Jos näin olisi, miksi asiasta ei kohista enemmän maailmalla?
Artikkelissa kerrottiin, että Facebook ilmoitti jo viime kesänä lisäävänsä palveluunsa ominaisuuden, joka kuuntelee käyttäjien ympäristöä. Tuolloin yhtiö tiedotti, ettei se kuuntele ihmisten keskusteluja, ainoastaan taustamelua ja -hälyä, kuten tv-sarjojen ääniä ja musiikkia. Uuden sovelluksen myös kerrottiin olevan käytössä ainoastaan Yhdysvalloissa.
Imagen testin perusteella väite ei näyttänyt pitävän paikkaansa.
Miten testitulos syntyi – ja pitikö se lopulta paikkansa?
Kaikki alkoi epäuskoisesta havainnosta: Kävin tiistaina muutaman tunnin keskustelun ystäväni kanssa. Puheenaiheitamme olivat esimerkiksi naisyrittäjyys, koulukiusaaminen, ammatinvaihto sekä ystävän yritysjohtamisen erikoistutkintoon tähtäävät opinnot Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Meillä molemmilla oli älypuhelimet, minulla Honor-merkkinen, ystävällä iPhone. Ne lepäsivät keskustelumme ajan lähietäisyydellä meistä. Pöydällä edessämme oli myös kannettava tietokoneeni. Käytimme sitä joitain kertoja tarkistaaksemme Googlen karttapalvelusta muutaman kadun sijainnin Berliinissä.
Kun iltapäivällä erosimme ja avasin kannettavalla tietokoneellani Facebookin, uutisvirtaani ilmestyvät mainokset ja sivupalkkiin ilmestyneet ryhmäsuositukset näyttivät mukailevan hämmentävän tarkasti juuri käymämme keskustelun aiheita. Karttahakuamme lukuun ottamatta emme olleet kirjoittaneet yhteenkään laitteeseen keskustelemistamme asioista, olimme ainoastaan puhuneet niistä.
Ensimmäisenä huomasin uutisvirtaani ilmestyneen SLK Instituutin ilmoituksen. Siinä mainostettiin johtamisen erikoisammattitutkintoa, siis lähes samaa kuin ystäväni opiskelee. Otin mainoksesta ruutukaappauksen ja postasin sen ystäväni seinälle. Kysyin: ”Onko läppäreillä korvat? Miten voi fb kymmenen minuuttia meidän keskustelujen jälkeen ehdottaa mulle tällaista sivua? (En ole googlannut mitään siihen liittyvää.)”
Uutisvirtaan ilmestyi myös Yle Areenan mainos koulukiusaamista käsittelevästä ohjelmasta. Aiemmin samalla viikolla olin googlannut aiheeseen liittyen, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Facebook nosti mitään aiheesta uutisvirtaani.
Facebookin sivupalkissa minulle puolestaan alettiin suositella Naisyrittäjät-ryhmää. Ystäväni on tämän, mutta myös lukuisien muiden ryhmien jäsen. Tämä ryhmä oli ainoa, josta olimme puhuneet ääneen.
Päätin tehdä testin. Pidin auki Facebookia kannettavalla tietokoneellani. Puhelin lepäsi vierellä. Olin kirjautuneena Facebookiin applikaation kautta, mutta puhelin oli lepotilassa. Aloin lausua erilaisia sanoja ja lauseita koneen ja puhelimen äärellä. ”Minulla on nälkä, haluan ruokaa. Kasvisruoka. Lihansyöjä.” Toistin sanoja muutamia kertoja. Kului joitain minuutteja. Ensin uutisvirtaani ilmestyi Kotipizzan ilmoitus. Sitten Prisman. Ja pian sivupalkki ilmoitti: Lähellä olevat paikat: Cafe Carusel. Fazer Café City Center. Beanie-kahvila. The Boom Room -kahvila. (Tein testin Maunulassa, ”lähellä olevat” kahvilat sijaitsevat Helsingin keskustassa.) Pian sivupalkin sisältö muuttui. Se alkoi suositella minulle ryhmiä Vegaaninen Helsinki ja Paleo Suomi. Kumpaankin kuului muutama Facebook-kontaktini.
Kokeilin uudestaan, tällä kertaa eri teemalla. Aloin lausua eri lehtien nimiä. ”Suomen Kuvalehti. Helsingin Sanomat.” Ja niin edelleen. Toistin sanoja muutamaan otteeseen. Kului joitain minuutteja ja sivupalkki alkoi mainostaa Seiska-lehteä. Hetken kuluttua uutisvirta tarjosi minulle Mondo-lehteä. Oliko mahdollista, että puheentunnistin oli bongannut puheestani sanan lehti ja tarjosi minulle siksi aikakauslehtiä?
Näytti siltä, että Facebookini uutisvirta ja sivupalkki käyttäytyivät eri tavoin kuin useimmiten. Kun niissä havaintojeni mukaan yleensä pyörivät samat mainokset, joiden tuotteita tai palveluita kohtaan en tuntenut pienintäkään kiinnostusta, muuttuivat teemat nyt tiuhempaan ja sen mukaan, mitä olin sanonut ääneen. Kokeilin vielä kerran. ”Sosiaalidemokraatit. Vasemmistoliitto. Kokoomus. Perussuomalaiset.” Ensin sivupalkki alkoi suositella minulle Stadin Demarit -ryhmää ja sen jälkeen Helsingin Vasemmistoliittoa. Kumpaankin kuului joitain kontaktejani. Politiikka ja poliittiset puolueet eivät ehkä kuitenkaan olleet paras valinta teemaksi – eduskuntavaalit lähestyvät ja sosiaalinen media on täynnä vaalimainoksia, minkä lisäksi kontakteissani on poliittisesti aktiivisia ihmisiä. Silti ajoitus oli erikoinen.
Samaa testattiin myös toisella kännykällä, Nokian Lumialla, jossa on Windows-käyttöjärjestelmä. Puhelimelle hoettiin sanoja auto, autonhankinta, Mersu, Volvo, Toyota, moottori. Jonkun ajan päästä käyttäjän sivupalkkiin ilmestyi Mercedes-Benzin mainos, ja hetkeä myöhemmin lainatarjouksia. Vielä yksi kokeilu: ”Jalkapallo.” Stadiumin mainos. Testasimme samaa iPhonella. Ei reaktiota. Myöskään ystäväni iPhone ei ollut reagoinut minun Facebookini lailla.
Android luovuttaa huomattavasti iPhonen käyttöjärjestelmää iOS:ää löyhemmin käyttäjiensä tietoja kolmansille osapuolille. Androidissa myös puhelimen mikrofoni on koko ajan päällä, eikä sitä saa suljettua, kuten iOS:ssä.
Imagen toimitus otti yhteyttä Facebookiin ja kysyi, kuunteleeko yhtiö käyttäjiään. Kahdelle yhtiön suomalaiselle työntekijälle lähetettiin sähköpostia. He ohjasivat eteenpäin, toinen kollegalleen Peter Münsterille ja toinen ruotsalaiselle pr-toimistolle, Tukholmassa sijaitsevalle Jung Relationsille. Toimitus lähetti pr-toimistolle viestin: ”Tietoomme on tullut, että Facebook käyttää matkapuhelimien mikrofoneja kuunnellakseen/tallentaakseen keskusteluja ja käyttääkseen niistä saatua tietoa mainontaan. Pyydämme Facebookia kommentoimaan asiaa.”
Ei vastausta.
Julkaisimme artikkelin noin neljältä iltapäivällä. Ei edelleenkään vastausta.
Hieman ennen puolta viittä suljin koneeni ja poistuin sen ääreltä runsaan tunnin ajaksi. Kun avasin Facebookini uudestaan, uutisvirta ja sivupalkki käyttäytyivät eri tavoin kuin vain vähän aiemmin. Tylsät, personoimattoman tuntuiset mainokset olivat palanneet, eikä palvelu enää reagoinut puheeseeni. Mikä oli muuttunut?
Imagen juttu levisi kuin kulovalkea, tiistai-illan aikana se luettiin yli 30 000 kertaa. Silti Facebook ei vastannut viestiimme. Seuraavana aamuna, keskiviikkona 11. maaliskuuta lähetimme viestin uudelleen. Nyt pr-toimisto reagoi. ”Facebook ei kommentoi artikkelia mitenkään”, Nicolina Jonnson -niminen pr-toimiston edustaja kirjoitti. ”Muuten, oletko nähnyt tämän jutun? http://www.mpc.fi/kaikki_uutiset/imagen+vaite+quotfacebook+kuuntelee+sinuaquot+tuskin+pitaa+paikkaansa/a1052845?”
Vastaus oli tympeä ja ylimielinen. Jaamme Facebookin kanssa elämämme – arjen, juhlan, surut ja onnenhetket. Lastemme valokuvat, hassut sattumukset, poliittiset mielipiteemme. Monet meistä viettävät palvelun parissa päivittäin tuntikausia. Kun Facebook pyytää meitä kertomaan itsestämme, useimmat meistä vastaavat. Kerromme, mikä on kotikaupunkimme, synnyinkaupunkimme, työmme ja koulutuksemme, keitä ovat ystävämme ja perheenjäsenemme, mikä on siviilisäätymme, hääpäivämme, mottomme. Teemme niin, koska luotamme Facebookiin. Ja silti: nyt, kun luottamus oli kyseenalaistettu, yhtiö kieltäytyi kommentoimasta. Kaiken muun oli oltava avointa ja läpinäkyvää, paitsi Facebookin oma toiminta.
Se ei käynyt päinsä.
Kirjoitimme uuden sähköpostin: ”Koska Facebookin vaikutus yhteiskuntaamme on suuri, meidän mielestämme yhtiön pitäisi kommentoida aihetta. Ihmisillä on oikeus tietää, kuunnellaanko heitä matkapuhelintensa kautta vai ei. Käyttääkö Facebook applikaatioita hankkiakseen audiodataa käyttäjiltään? Onko yhtiö kerännyt audiodataa käyttäjiltään Suomessa? Käytetäänkö tätä dataa jotenkin? Sekä: Ovatko artikkelin päätelmät totta vai eivät? Jos eivät, mikä selittää testituloksemme?”
Keskiviikkoiltana 11. maaliskuuta eri mediataloista alkoi putkahdella uutisia, joiden mukaan Facebook kiisti Imagen väitteet käyttäjiensä kuuntelusta. Vastaukseksi kysymyspatteristoomme pr-toimisto oli lähettänyt tiedotteen paitsi Imagelle myös muille suomalaisille tiedotusvälineille. On poikkeuksellista, että yhden lehden esittämään haastattelupyyntöön vastataan yleisellä tiedotteella. Viestissään pr-toimisto välitti nimettömän ”Facebookin edustajan” (Facebook Spokesperson) viestin, jonka mukaan Imagen artikkelilla ei ollut minkäänlaista totuuspohjaa, no basis in fact.
”Artikkeli ei perustu lainkaan tosiasioihin. Facebook ei käytä puhelimen mikrofonia mihinkään, ellei käyttäjä nimenomaan tee jotain, mikä edellyttää mikrofonin käyttöä, kuten videon tai äänitteen tallentamista. Tässäkään tapauksessa äänitystä ei käytetä millään tavalla mainostamiseen. Olemme sitoutuneita suojaamaan ihmisten yksityisyyttä, riippumatta siitä mistä he ovat kotoisin.”
Ainoa kysymys, johon yhtiö tiedotteessaan jätti vastaamatta, oli se, mikä Imagen testituloksen sitten selitti, jos ei kerran käyttäjän kuuntelu. Jos Facebookilla ei ollut peiteltävää, miksi se ei kertonut, mikä sen mielestä oli syynä erikoisiin tapahtumiin? Sattumako, kuten monet spekuloivat?
Twitterissä ja Facebookissa Imagen testituloksista kiinnostuneet ihmiset pohtivat, miten salakuuntelun voisi todistaa. Tarkastelemalla puhelimesta siirtyneen datan määrää, moni sanoi. Jos datan siirrossa olisi selkeä piikki, se puhuisi äänidatan siirron puolesta. Jos piikkiä ei olisi, salakuuntelu ei olisi mahdollista. Jos Facebook kuuntelisi mikrofonin kautta käyttäjiään, se kuluttaisi myös runsaasti akkua, mikä kiinnittäisi käyttäjän huomion, jotkut somekeskustelijat kertoivat.
Useat verkkokeskustelijat testasivat samaa kuin me. Osa sai samoja tuloksia, osa ei. Sähköpostitse, Facebookissa ja Twitterissä tuli kymmeniä viestejä, joissa ihmiset kertoivat kiinnittäneensä huomiota käyttäjän keskusteluja mukaileviin mainoksiin jo aiemmin:
Mulle on käynyt myös noin, mutta ajattelin sen olevan sattumaa. Aiheena oli hamampyyhkeet…
Mulle on käyny ihan samalla tavalla, mut ajattelin, että hallusinoin!!
Olen havainnut myös ja luulin myös olevani vainoharhainen.
Ihmettelinkin tätä, kun tässä yksi päivä tuntui että ajatuksiani luetaan päästä! En ollut vielä googlettanut tuotetta, jota olin ehkä hankkimassa, vain puhunut siitä kaverin kanssa…
Minäkin säpsähdin, kun kävin keskussairaalassa, jossa todettiin grooninen nivelsairaus. Sairaalakäynnin jälkeen avasin facebookin, niin välittömästi silmiini osii mainos nivelkipuihin auttavasta lääkeaineesta.
Ja niin edelleen. Jotkut kertoivat kyenneensä toistamaan Imagen testituloksen.
Kaikkia Imagen testitulos ei vakuuttanut. Vahvistusharha, jotkut kuittasivat havaintomme. Foliohattumeininkiä. Väite on tasoa I WANT TO BELIEVE.
Myös teknologiasivusto MPC teki testin. Se ei saanut toistettua Imagen tuloksia. Imagen väite ”Facebook salakuuntelee sinua” tuskin pitää paikkaansa, sivusto otsikoi samana iltana, jona Imagen juttu julkaistiin.
Keskiviikkona aamupäivällä otimme yhteyttä F-Securen tutkimusjohtajaan Mikko Hyppöseen. Oliko testituloksemme mahdollinen? Oliko se todennäköistä vai sattumaa?
”En tiedä”, Hyppönen vastasi sähköpostiin. ”En ole nähnyt mitään todisteita että tätä oikeasti tapahtuisi.” Ja pian Hyppönen myös tviittasi: Ei en usko, että Instagram ja Facebook applikaatiot kuuntelevat keskustelujasi ja sen jälkeen yrittävät näyttää sinulle niihin perustuvia mainoksia.
Samoihin aikoihin MPC muokkasi omaa juttuaan. Juttuun lisättiin tieto, että ilmiö on mahdollinen. Sivusto kirjoitti: Vakavasti otettavia havaintoja siitä ei kuitenkaan vielä ole saatu tarpeeksi. Tämä voi tietysti kertoa myös siitä, että Facebook testaa ominaisuutta vain jollakin käyttäjillä. Android-puhelimessa voitaisiin periaatteessa käyttää myös Googlen offline-puheentunnistusta, jonka avulla voitaisiin vähentää siirrettävän datan määrä huomattava pieneksi. Mutta onko Facebookilla oikeudet käyttää Googlen tekniikkaa näin? Ja onko Google ladannut puhelimiin myös suomen kielen sanaston? Selvitämme asiaa.
Keskiviikkoiltana MTV3 julkaisi uutisen. Sen mukaan Imagen uutinen oli jäänyt askarruttamaan yhtiön Mobile & Services -yksikköä, joka oli päättänyt kokeilla testiä. Imagen saama testitulos oli saatu toistettua. MTV3:n kokeilussa puhelimen lähellä oli keskusteltu eri brändeistä. Osa niistä, kuten Adidas ja Citroen, oli ilmestynyt Facebook-käyttäjän uutisvirrassa näkyviin mainoksiin. Samaan tapaan kuin Imagen, myös Maikkarin kokeilussa oli käytetty Android-puhelinta ja tietokoneella Chrome-selainta.
Näin monta perättäistä yhteensattumaa vaikutti mahdottomalta. Jo aiemmin Imagen toimitus oli päättänyt tutkituttaa puhelimeni. Twitterissä hommaan suositeltiin mobiilipalveluita kehittävää Qvikiä. Yritys rakentaa mobiilisovelluksia ja on alalla tunnettu asiantuntemuksestaan. Qvik lupasi tutkia puhelimeni ja selvittää, saisiko sen avulla Facebookin toimista lisää tietoa.
Torstaiaamuna menin yhtiön Kampin toimistoon. Puhelintani tutkimaan ryhtyivät yhtiön toimitusjohtaja Lari Tuominen, operatiivinen päällikkö Harri Dahlgren ja erikoisasiantuntija Kaarlo Lahtela.
Testauspäivänä tiistaina tapahtuneen dataliikenteen tutkiminen oli tässä vaiheessa myöhäistä. Kaarlo Lahtelan mukaan verkkoliikennettä voi verrata moottoritiehen, jolla ajaa jatkuvasti lujaa autoja. Jos niiden vierellä ei ole samaan aikaan tekemässä havaintoja, liikenteen tutkiminen jälkikäteen on mahdotonta.
Mutta nyt, reaaliajassa puhelimen verkkoliikennettä voitiin tarkkailla.
Miltä mobiiliasiantuntijoista tuntui väite siitä, että Facebook kuuntelee käyttäjiään ja kohdentaa mainoksia sitä kautta? Lari Tuomisen mukaan mahdolliselta. Puheentunnistuksen kimpussa ovat tällä hetkellä kaikki suuret laitevalmistajat ja sovelluskehittäjät Applesta Samsungiin ja keinoälyhanke IBM Watsonista Googleen.
”Suomen kielen tunnistus on vielä aika heikkoa, mutta jos sanat ovat riittävän geneerisiä, se ei välttämättä ole este. Englanti olisi helpompi kieli, mutta kun teknologia on olemassa, tarvitaan vain ihmisiä puhumaan suomea ja rakentamaan matching. Puheentunnistusteknologia on kehittynyttä, ja osa softista osaa suomea hyvinkin, jopa kirjoitettuna.”
Jos Facebook siis kuuntelisi suomenkielisiä käyttäjiään, sillä ei suinkaan olisi valtavaa suomea ymmärtävien työntekijöiden armeijaa, vaan ohjelma, joka tunnistaa tarkasti puhetta. Sen lisäksi Facebookilla oli minun itseni antama lupa kuunnella puheitani; asentaessani Facebook-applikaation puhelimelleni olin antanut sovellukselle luvan kuunnella minua. Ja koska Androidilla mikrofonia ei saanut kytkettyä pois päältä, kuuntelu oli käytännössä mahdollista koko ajan. Jos Facebook-sovellusta haluaa käyttää, kuuntelulupa on pakko antaa. Homma toimii kaikki oikeudet tai ei mitään -periaatteella, ja minä, kuten miljoonat muutkin, olin asiaa kummemmin miettimättä suostunut siihen hyväksymällä käyttöehdot.
Kaarlo Lahtela, Lari Tuominen ja Harri Dahlgren asensivat puhelimeen Charles Proxyn kehityssertifikaatin. Sen avulla puhelimen salattu tietoliikenne pystyttiin tekemään näkyväksi. Sertifikaatin asennuksen jälkeen puhelimeni yhdistettiin samaan verkkoon Qvikin tietokoneen kanssa. Näin kaikki verkkoliikenne saatiin kulkemaan koneen kautta ja tehtyä näkyväksi. Tämä tarkoitti käytännössä, että puhelimeeni murtauduttiin luvallani. Laboratorio-olosuhteissa siihen tehtiin yksi yleisimmistä kyberhyökkäyksistä, niin sanottu Mies välissä -hyökkäys, man-in-the-middle attack.
Pian tietokoneen näytöllä alkoi vilistä riveittäin kirjain- ja numeroyhdistelmiä. Koodeja ymmärtämättömälle ne näyttivät heprealta, mutta Lahtela sanoi: ”Nyt sitten näkyy, mitä tietoa puhelin lähettää.”
Kyberhyökkäys oli alkanut.
Puhelimeni makasi pöydällä koskemattomana, mutta ei suinkaan passiivisena. Lahtelan mukaan koodirivit kertoivat, mitä kaikkea puhelin raportoi eteenpäin: missä minä ja puhelimeni olimme, mitä applikaatioita painelin, keiden kanssa olin. Mikäli Facebookia asia kiinnosti, se tiesi, että istuin mobiilipalveluyritys Qvikin tiloissa mobiiliasiantuntijoiden ympäröimänä. Senkin Facebookin applikaatiot saattoivat saada tietoonsa, että käytössämme oli välimuistipalvelin.
”Jos nyt saisimme selville jotakin, se tarkoittaisi, että Facebook tavalla tai toisella antaisi meidän saada tietää”, Harri Dahlgren sanoi.
Päätimme silti testata, miten puhe vaikuttaa uutisvirran mainoksiin. Ryhdyimme keskustelemaan valitsemastamme teemasta, golfista.
”Lähdetäänkö pelaamaan golfia?”
”Joo, mennään rangelle! Otetaan mukaan Roope Kakko ja Minea Blomqvist.”
”Ja Mikko Ilonen.”
”Huomasitteko, että Tiger Woods on jäänyt pelitauolle?”
Ja niin edelleen.
Tuijotimme Facebookin uutisvirtaa ja sivupalkkia. Minuutit kuluivat. Ei muutosta.
Se ei kuitenkaan todista mitään suuntaan tai toiseen. Jos Facebook kuuntelee käyttäjiään, se ei tee sitä kaikille eikä koko ajan, vaan valikoiden. Kuten MPC:n artikkeliin lisätyssä tekstissä pohdittiin, tiistaina oli saattanut olla käynnissä testitilanne, jonka tuloksia käytettiin palvelunkehittelyyn. Vastaavasta oli kirjoitettu myös muualla maailmalla samoihin aikoihin. Harri Dahlgrenin mukaan testiteoria on aivan mahdollinen.
Miten kuuntelu sitten olisi näkynyt datansiirrossa? Ei välttämättä juuri mitenkään. Jos puhelin lähettäisi runsaasti dataa ollessaan käyttämättömänä, ihmiset kiinnittäisivät siihen huomiota, koska jatkuva datansiirto kuluttaa runsaasti akkua. Jos taustalla tapahtuisi liian paljon, käyttöjärjestelmä saattaisi sammuttaa sovelluksen. Käyttöjärjestelmän päätettävissä nimittäin on, mitä sovelluksia se pitää päällä.
Todennäköistä siis oli, että mahdollisen puheen datansiirto tapahtui toisella tavalla.
”Jos minä kuuntelisin tällä tavalla käyttäjiä, en lähettäisi tietoja taustalla koko ajan, vaan samassa yhteydessä sovelluksen käynnistämisen kanssa. Kun avaat palvelun, se puskee eteenpäin erinäköisen määrän tietoja ja analytiikkaa. Silloin luontevaa olisi pistää eteenpäin myös äänidatatiedot”, Lari Tuominen sanoi.
Käynnistimme Facebook-sovellukseni hakkeroidusta puhelimestani. Puhelin lähetti välittömästi useita kymmeniä kutsuja Facebookille. Ne sisälsivät erilaista tietoa kavereistani ja uutisvirrastani sekä analytiikkatietoa, joka käsitteli esimerkiksi mainoksia.
Ei näyttänyt siltä, että Facebook olisi nyt lähettänyt äänidataa – lähetetyt paketit olivat liian pieniä. ”Toisaalta”, Harri Dahlgren sanoi, ”Teoriassa on ihan mahdollista, että äänidatan analysointi tapahtuu sovelluspäässä, jolloin palvelimelle lähetetään ainoastaan yhteenveto avainsanoista. Tällöin datapaketit pysyisivät pieninä.”
Emme saaneet Qvikin toimistolla tiistaista testitulostamme toistettua. Myöhään torstai-iltana sähköpostiini kuitenkin tuli sähköposti Harri Dahlgrenilta. Hän kertoi kokeilleensa Lahtelan ja Tuomisen kanssa vielä toisenlaistakin testiä, jonka tulos oli kiinnostava:
”Facebookin palvelimiin ollaan aina välillä yhteydessä vaikka sovellus ei olisi käytössä tai puhelimella ylipäätään tehtäisiin mitään. Muistaakseni nämä sovelluksen käytön ulkopuoliset pyynnöt eivät näkyneet aamun http(s)-tasolla, eli sovellus ilmeisesti tekee interaktiivisen käytön ulkopuolella pyyntöjä palvelimelle alemmalla tasolla joko tehokkuussyistä tai sitten esimerkiksi siitä syystä, ettei liikenne tulisi esille liian helposti.”
Suomeksi: kaikki Facebookin ja puhelimen välinen tietoliikenne ei näkynyt testauksessamme. Oli olemassa toinen, syvempi taso, jonne osa liikenteestä voitiin piilottaa. Miksi Facebook haluaisi salata liikennettään?
”Meille ei mobiiliasiantuntijoina helposti tullut mieleen mistä ko. liikenne aiheutuu. Kurkistimme vielä omilla Android- ja iPhone-testipuhelimillamme alemmalle tcp-tasolle alalla hyvin yleisen Wireshark-ohjelman avulla jotta näkisimme ylipäätään mitä liikennettä puhelimesta lähtee, ja huomasimme aamuisen ylemmän http(s)-tason lisäksi, että tietoa liikkuu alemmalla tcp-tasolla – myös silloin kun Facebook-sovellus ei ole käytössä.”
Dahlgrenin mukaan se oli ”nopeasti ajatellen outoa ja mielenkiintoista”.
Mitä merkitystä lopulta on sillä, kuunnellaanko meitä vai ei? Moni vastaisi varmasti, ettei mitään. En välitä. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Mutta menisitkö vessaan kännykkäsi kanssa, jos tietäisit Facebookin tai jonkun toisen yrityksen kuuntelevan sinua? Jättäisitkö puhelimesi auki seksin aikana tai pitäisitkö sitä aamiaispöydässä perheriidan aikana?
Oliko Imagen tiistaisessa testituloksessa kyse Facebookin harjoittamasta salakuuntelusta? Uskomme niin, mutta aivan varmoja emme voi olla. Se kuitenkin on varmaa, että emme olleet ainoat saman havainnon tehneet, oli se sattumaa tai ei. Useat kymmenet ihmiset kertovat täsmälleen samoista havainnoista. Ja kun teknologia kuunteluun on olemassa ja Facebook vaatinut kaikilta käyttäjiltään luvan sen käyttämiseen, miksei yhtiö tekisi niin.
Yllättävä havainto tiistailta sai meidät etsimään vastauksia. Käteemme jäi entistä suurempi kasa kysymyksiä. Ymmärrämmekö ollenkaan, kuinka pitkällä teknologia tällä hetkellä on? Suuryritysten intresseissä on kehittää ja hyödyntää tekniikkaa tehdäkseen rahaa. Tajuammeko me kehittyvän tekniikan vaaroja? Suomessa kuuntelu tuskin aiheuttaa kenellekään hengenvaaraa, mutta entä maissa, joissa esimerkiksi journalistit tekevät töitä henkensä uhalla?
Meitä seurataan nyt tarkemmin kuin koskaan, mutta seurantaa tekevien yritysten työntekijät pysyvät nimettöminä. He sanelevat ehdot, jotka edellyttävät meitä kertomaan itsestämme kaiken. Kansalaisen kannalta tilanne on ota tai jätä. Tämä on mahdollista, koska sosiaalinen media ja sovelluspalvelut ovat nykypäivän ihmiselle lähes välttämättömiä. Kun niitä tottuu käyttämään, ilman on vaikea elää.
Avoimiin kysymyksiimme vastauksia on vain yhdellä taholla: Facebookilla. Ne kiinnostaisivat varmasti muitakin asiaa pohtineita kuin meitä.
Vastausten saamisen tiellä on yksi este yli muiden: kaikki me, jotka hyväksymme sovellusten käyttöehdot niitä kyseenalaistamatta.
Muokattu 13.3. kello 18.35. Lumian käyttöliittymä.
