Näyttelijä Iina Kuustonen, 36, tunnetaan useista tv-sarjoista, joita hän on kuvannut äitiyslomastaan huolimatta. Tällä hetkellä hän säästää mökkiä varten ja aikoo katsoa televisiosta joskus muutakin kuin Muumeja ja luontodokumentteja.

Olet ollut viime vuodet äitiyslomalla, sillä lapsesi ovat puolitoista ja 3,5-vuotiaat. Samalla olet tehnyt töitä eli kuvannut esimerkiksi Downshiftaajia ja Ivaloa. Miten arkirumbanne järjestyy?

Vauva oli minulla mukana Downshiftaajien kuvauksissa viime syksynä. Se oli pakon  sanelema tilanne, mutta siitä selvittiin. Hän oli sylissä maskin, pukuvaihtojen ja treenien aikana sekä silloin, kun opettelin tekstejä. Kun kamera kävi, hän oli hoitajan tai Sebun (Sebastian Rejman) hoivissa.

Olihan se haastavaa, mutta toisaalta kaikki työryhmästä suhtautuivat ihanasti. Kun kesken kohtauksen pitikin imettää, kaikki odottivat. Eipä siinä hoputtaminen autakaan. Vauva toi settiin ihanaa inhimillisyyttä.

Hahmosi Satu Downshiftaajissa sanoo, ettei aio ikinä muuttaa landelle. Asut itse keskellä kaupungin sykettä. Haaveiletko maaseudusta?

Olen itsekin sanonut joskus juuri noin. Kun olimme Sipoossa kuvauksissa, kuulin sanovani, että onpas täällä kaunista ja rauhallista. Maallemuutto on asia, jota pyöritän haaveissani.

Tarpeet muuttuvat elämän varrella, ja välillä on hyvä päivittää, mikä on oikeasti merkityksellistä. Elokuvateatterin sijaan metsän läheisyys tuntuu nyt tärkeämmältä arjessa. Eräs japanilainen joogaopettaja kertoi juuri muuttaneensa Tokiosta Helsinkiin, koska halusi kasvattaa lapsensa luonnon läheisyydessä. Kaikki on suhteellista.

Olet sanonut olevasi kotihiiri, etkä ole juuri katsonut televisiota kolmeen vuoteen. Mistä moinen?

En ehdi katsoa sarjoja ja leffoja niin paljon kuin haluaisin. Mutta on erilaisia aikoja, ja nyt on tämmöinen vaihe. Muumeja ja luontodokkareita on sen sijaan tullut katsottua ihan tarpeeksi.

Haaveilen siitä, että pysyn hereillä jokin ilta ja avaan television. Mutta toisaalta en ole edes lapsena jaksanut valvoa ilotulituksiin asti uutena vuotena, joten odotukseni eivät olet korkealla.

Teet Muumilaakso-sarjassa tuplaroolin. Olet sekä Tuhto että englanninkielinen Toffle, ja ainoa suomalaisnäyttelijä Moominvalley-versiossa. Mitä Muumit teidän perheellenne merkitsevät?

Teen paljon äänitöitä, ja minulla on kotona äänitysvälineet. Tein ääninäytteen päiväpeiton alla, jotta kodissamme olisi tarpeeksi hiljaista. Teksti oli hauska ja tajusin heti, miten hahmo pitäisi tehdä.

Tuhto on pieni ja pelokas, mutta silti niin utelias maailmaa kohtaan, että voittaa pelkonsa. Hän on sukupuoleton hahmo, jota pidetty yhtenä Tove Janssonin omakuvana.

Rakastan Muumeja, katsoimme niitä jo lapsena siskoni Minkan kanssa. Olen katsonut omien lasten kanssa ensin vanhoja Muumeja ja nyt uutta Muumilaaksoa, joka on tuotu tähän päivään. Animaatiosta näkee, että se on tehty rakkaudella ja intohimolla. Lisäksi luemme Janssonin kirjoja, joiden kieli on upeaa ja rikasta.

Tähdität loppukesästä kuvattavaa Syke-elokuvaa. Miltä tuntuu palata Iiriksen rooliin?

Syke on ihana työ, johon palata. Käsikirjoitus on todella hyvä ja leffaan palaavat muutkin Sykkeen alkuaikojen näyttelijät. Sairaalamaailma on loputtoman kiinnostava ja potilastarinat koskettavia. Siksi sitä on niin mielenkiintoista näytellä.

Sykkeen kulmakivi on ollut realismi niin pitkälle kuin mahdollista, ja meillä on ollut todella hyvät koulutukset sairaalassa. Ilman niitä olisi ollut mahdotonta tietää, miten leikkaussalissa liikutaan, toimitaan ja kommunikoidaan tai miten toimenpiteitä tehdään.

Sain koulutuksissa laittaa sairaanhoitajille tipan ja ottaa verikokeitakin! Toivottavasti he ovat jo parantuneet mustelmista.

Liityit tänä vuonna vihdoin Instagramiin. Miksi vasta nyt?

Olen vältellyt sosiaalista mediaa tähän asti, koska en ole kaivannut sitä mihinkään ja minua turhauttaa siellä usein sisällöttömyys. Mutta se on tärkeä työväline ja täytyy myöntää, että ilman sitä olisin tänä keväänä missannut monta tärkeää asiaa, kuten Aku Hirviniemen karanteenitukan.

Olet suorittanut joogaopettajan koulutuksen. Mitä harrastus sinulle merkitsee?

Siitä on tullut enemmän kuin harrastus, ja siksi halusin opiskella lajia lisää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, kun lähden joogaan ja kun tulen sieltä pois.

Jooga on elinehto, henkireikäni. Joogan avulla kuulen itseäni parhaiten. Sen avulla voi työskennellä itsensä kanssa.

Jooga on elämän harjoittelemista pienoiskoossa. Maton päällä käydään tunteita läpi. Esimerkiksi kun oppii sietämään turhautumista asanoissa, se resonoi muualla elämässä. Toisaalta myöskään onnistumisen kokemuksiin ei jäädä kiinni, vaan kaikki huuhdotaan mielestä pois ja keskitytään aina uuteen hetkeen.

Kävin joogaamassa jopa niin pitkällä raskaana, etten pystynyt tekemään juuri mitään liikkeitä. Halusin silti mennä yhteisille tunneille vaikka vain hengittämään. Hengittämällä voi rauhoittaa hermostoaan ja maadoittaa itseään. Se on todella tärkeä muistaa tiukoissa paikoissa.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olin yksi vessapaperin hamstraajista.