Hoitoalan työntekijäpula on kärjistynyt erityisesti koronan aikana. Otsikoissa ovat vilahdelleet hoitajien uupumus ja työn kuormittavuus. Kesälomakaudella sijaisia on ollut vaikeaa löytää.

Viime viikkoina julkisuudessa on keskusteltu myös Helsingin kaupungin ja yksityisten SOTE-palveluntarjoajien sopimuksesta, joka estää sairaanhoitajien siirtymisen yksityisille työnantajille työtehtäviin.

Tehyn mukaan tämä sopimus on perustuslain vastainen ja tästä sopimuksesta Tehy käyttää nimitystä palkkakartelli.

Torniossa asuva sairaanhoitaja, erikoissairaanhoidossa työskentelevä Veera Heikkinen pitää Instagramissa @veerahe-nimistä sosiaalisen median kanavaa, jossa hän ottaa kantaa oman alaansa koskeviin kysymyksiin.

– Nykyisenlainen hoitoalan työympäristö ei tue aivoterveyttä. Meiltä sairaanhoitajilta odotetaan hirveästi, mutta työtä ei anneta tehdä rauhassa, kun esimerkiksi osastolla kanslian neljä puhelinta soivat yhtä aikaa, potilaat kutsuvat huoneeseen, pitäisi tehdä hoitotoimenpiteitä ja keskustella hoitoon liittyvistä asioista lääkäreiden kanssa. Toisinaan tuntuu, että työtä tehdään keskeytyksestä toiseen, eikä työrauhaa tarjota yhteen tehtävään kerrallaan, pienen lapsen äiti Heikkinen toteaa.

Vuodeosastolla, jolla hän työskentelee, kaksi sairaanhoitajaa vastaa vuoron aikana 15 potilaan hoidosta. Osasto on 15 paikkainen, todellisuudessa potilaita voi olla vähemmän tai enemmän tarpeen mukaan. Yhteensä vuodepaikkoja on 22, ja paikat otetaan aina tarvittaessa täyteen.

– Esimerkiksi tehohoidon tarpeessa olevia ihmisiä voidaan joutua pitämään vuodeosastolla, jos tehohoitopaikkoja ei ole vapaana. Yhden potilaan vaativaan hoitamiseen menee valtavasti resursseja, joka on poissa muilta potilailta. Hoitajina joudumme keksimään kiertoteitä, että pärjäämme sen aikaa, jotta potilas saadaan teholle.

Heikkinen nostaa esille hoitoalan matalat palkat.

– Olen saanut palautetta lähihoitajakollegoilta, jotka eivät halua opiskella hoitoalalle korkeakoulututkintoa. Ero palkassa on niin pieni, että hyvin moni lähihoitaja on kertonut minulle olleensa sitä mieltä, että ei ole sen arvoista opiskella sairaanhoitajaksi 3,5 vuotta korkeakoulussa niin pienen palkankorotuksen vuoksi. Myöskään sairaanhoitajan työn vastuullisuus ei houkuta lähihoitajia niin pientä korvausta vastaan.

– Peruspalkkani on tällä hetkellä 2 450 euroa. Kollegat, jotka ovat palkkakehityksessä uransa huipulla, palkka on noin 2 700 euroa. Vuorotyöstä palkkaan kertyy lisiä. Ne ovat vain korvaus epämukavasta työajasta, ja siitä kun olemme poissa perheiden luota. Hyvä peruspalkka olisi vähintään 3 000 euroa kuitenkin niin, että päivätyöhön olisi mahdollista siirtyä ilman mittavaa tappiota taloudellisesti, kun menettää lisät.

Ruotsin ja Norjan hoitoalan palkoista voisi ottaa mallia myös Suomessa, Heikkinen ehdottaa.

– Ruotsissa ja Norjassa arvostetaan hoitajia. Suomessakin sanotaan, että kyllä hoitoalaa arvostetaan, mutta se ei näy poliitikkojen suunnalta mitenkään. Se on vain sanahelinää, joka ei muutu teoiksi. Kyse on tahtotilasta. Sillä, että hoitotyötä sanotaan kutsumusammatiksi, voi viitata palkkakeskustelun kintaalla. Ei kutsumus tarkoita, että on oikeus tarjota paskat työolot ja työn vaativuuteen nähden paska palkka.

Veera Heikkinen sanoo saaneensa sosiaalisessa mediassa palautetta siitä, että on idiootti, kun päätynyt hoitoalalle töihin. Hän ymmärtää ihmisiä, jotka ovat siirtyneet alalta muille aloille töihin.

Hoitoalalla kiertääkin vitsi, että S-ryhmä on työnantajana hoitoalan työnantajien kovin kilpailija. Saman rahan saa helpommin muualta.

Mikäli hoitoalan palkkoja ei ole mahdollista nostaa, Heikkinen ehdottaa, että vuorotyötä tekevien sairaanhoitajien viikkotyömäärää pudotettaisiin.

– Ihanteellinen tilanne olisi tietenkin, että molemmat toteutuisivat. Sekä palkankorotus ja viikkotyömäärän vähentäminen.