Heinäkuussa 2015 Vanity Fairin kannessa hymyili hyvin toisenlainen Jenner. Aikaisemmin keväällä Bruce Jenner oli televisiohaastattelussa kertonut olevansa nainen ja aloittaneensa hormonihoidot paria vuotta aikaisemmin. Vanity Fairin kannessa Jennerin nimi oli jo Caitlyn.
Caitlyn Jenner näyttää kuvassa yhtä aikaa viekkaalta ja herkältä, mutta kuva ohjaa katsetta kasvoista alaspäin. Tyköistuvan bodyn läpi on vaikea arvioida, vieläkö Jennerillä on munat. Sivistynyt ihminen tietää, ettei sellaisen ajatteleminen ole soveliasta. Sivistynyt ihminen tietää, etteivät useat transsukupuoliset välttämättä halua käydä läpi vaikeaa ja monen mielestä tarpeetonta sukuelinoperaatiota – genitaalit eivät edes määritä sukupuolta, ne ovat yksityisasia. Silti sivistynyt ihminen tuijottaa Alepassa Caitlyn Jennerin haaroväliä ja miettii kaikkia mahdollisia paikkoja, mihin tämän munat olisi voitu laittaa. Lehti myi irtonumeroina yli 432 000 kappaletta ja oli Vanity Fairin eniten myynyt numero viiteen vuoteen.
Caitlyn Jenneristä alettiin välittömästi leipoa 2010-luvun vähemmistökuningatarta. Jenner ei ole mikään Fucking Åmål -elokuvan ahdistunut teinilesbo, hän on urheilusankaruutensa lisäksi Kardashian-tuoteperheen osa. Suomessa vastaavan mittakaavan tapaus olisi Apu-lehden kannessa transsukupuoliseksi tunnustautuva Matti Nykänen otsikolla Nimeni on Metti. Tarinat myyvät. Sivistyneen ihmisen silmissä Vanity Fairin kannesta alkaa kertomus rohkeasta Caitlynistä, joka tekee näkyväksi kaikki ne kipeät kertomukset patriarkaalisen yhteiskunnan liiskaamista transsukupuolisista.
Mutta se ei ole Caitlyn Jennerin tarina. Republikaaneja äänestävä Jenner on suututtanut transyhteisön useasti konservatiivisilla lausunnoillaan. Jenner on ehdottanut tyypillistä polarisoitua jakoa ratkaisuksi syrjintään: mitä naisellisempi transnainen on, sitä helpompi ympäröivän maailman on häneen suhtautua. Jennerin maailmassa sukupuolta voi ja täytyy suorittaa. Kauniit rinnat, paksut hiukset ja ehostus ovat naisen välineitä olla nainen. Sivistynyt ihminen ei tiedä, onko sallittua nauraa Caitlynille, kun hän kertoo möreällä baritonillaan Ellen DeGeneresille, että on traditionalisti ja siksi suhtautunut nihkeästi homoliittoihin.
Caitlyn Jenner Vanity Fairin kannessa kertoo tarinan. Mutta tarinoissa ei ole ihmisiä, vaan henkilöitä. Henkilö on draamallinen rakennelma, jolla on ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia. Henkilö ei koskaan voi olla ihminen, sillä henkilöltä puuttuu kaikki inhimillinen arvaamattomuus. Henkilö on ihmisen luomus. Tyypillistä draamahenkilölle on myös se, että siihen voi ja saa heijastaa omia pelkojaan ja odotuksiaan, katsojalla on valta määritellä se. Caitlyn Jenner hämmentää, sillä hän ei vastaa määritelmää hyviksestä, hän ei ollutkaan pelkästään maskuliininen urheilusankari, eikä hän ole edes tulenpalava vähemmistökuningatar. Tätä luokitteluista pakenemista käsittelevät tässä lehdessä yhtä lailla Pirkko Saisio kirjoituksessaan ja kirjailija Iida Rauma haastattelussaan. Niistä voi löytää henkilöiden takaa myös ihmisen.
Tämän seksi-Imagen kannessa olen kuitenkin minä, vieraileva päätoimittaja. Sivistynyt ihminen kysyy, miksi. Minäkin kysyin, kun asiaa minulle ehdotettiin. Kyseessä on pastissi Justin Bieberin Calvin Klein -mainoskuvasta, jota katsellessa sivistyneenkin ihmisen katse harhautuu jälleen alapäähän. Miten se onkin noin muhkea? Bieberin henkilöön paneudutaan tässä lehdessä.
En ole varma, millaisesta henkilöstä tämä kansi kertoo. Yksityisesti haaveilen, että näytän kuvassa menestyneeltä mieheltä, jolla on rikas seksielämä eikä ollenkaan toppausta alushousuissa. Julkisesti toivon, että öljytty ihoni heijastaisi seuraavia teemoja: internet, kulttuuri, roolihenkilöt, julkisuus, vähemmistöt ja katseen kohteena oleminen. Näistä aiheista tässä lehdessä kirjoitetaan. Useimmille kuva taitaa silti edustaa suomalaista kansansatua: mies osallistui Putous-ohjelmaan ja sen jälkeen esitteli kalusteitaan lehden kannessa. Tarina se on sekin. Myyntiluvut näemme tuonnempana. ■
