Kaksikerroksinen sipoolaiskoti sijaitsee todellisessa herran kukkarossa. Ensi kertaa keltaista puutaloa kohti suunnistaessa usko meinaa loppua kesken: voiko tämän metsän reunustaman hiekkatien päässä olla omakotitaloalue? Vaan kyllä keltainen puutalo ja hyvin hoidettu iso piha vielä löytyvät.

Talon emäntä Helena Ahti-Hallberg, 46, kahvittelee ystävättärensä kanssa keittiössä.

Täällä Sipoon sydämessä myös naapurit piipahtelevat tuon tuosta toistensa luona.

– Minä kiikutan naapureilleni esimerkiksi kasvihuonekurkkujani. Kaikki kukkieni taimet olen saanut heiltä, Helena Ahti-Hallberg virnistää.

Jos hänelle olisi sanottu viitisen vuotta sitten, että sisältäsi löytyy vielä melkoinen viherpipertäjä, Ahti-Hallberg ei olisi uskonut.

– Olemme asuneet täällä 12 vuotta. Istutimme viinimarjapensaita pihan perälle alkuaikoina, mutta kasvimaasta, isoista kukkaryppäistä ja kasvihuoneesta en todellakaan edes haaveillut, Helena sanoo.

Kolme neljä vuotta sitten se kuitenkin iski: puutarhahulluus.

– Aloin koukuttua siihen, että käsillä tekemisen tulokset näkyivät nopeasti ja että sormet mullassa oleminen tuntui rentouttavalta. Kai kyse on myös kokeilun- ja estetiikan halusta, Ahti-Hallberg sanoo.

Hän ei kuulu muutenkaan ihmisiin, jotka vannovat, että ei koskaan.

Viime viikkoina Helena kertoo muun muassa pullottaneensa 70 pullollista raparperi-mansikkamehua sekä säilöneensä ”kauheasti kaikkea”.

Satoa isolla pihamaalla tuottavat mansikoiden ja raparperien lisäksi niin kasvihuone, kasvimaa kuin terassilla ruukuissa kasvavat chilitkin.

– Mieheni tykkää kokkaamisesta ja osaa myös maustaa ruuat, Helena kehuu.

Eric Hallberg ja perheen kuopus Emil leikkaavat myös 2 000-neliöisen pihan nurmikon sekä kastelevat kasvit.

Helena viihtyy idyllissä niin hyvin, ettei halunnut matkustaa minnekään edes kolmeviikkoisella kesälomallaan.

– Meillä on tämän tien asukkaiden kanssa yhteinen uimapaikka tuon naapuritalon takana, Helena näyttää ikkunasta.

Omalla touhukkuudellaan Helena vitsaileekin.

– Olen minä sellainen Puuha-Pete. On minulla varmaan parin ihmisen verran energiaa, hän myöntää.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaankin tuota energiaa olisi riittänyt. Kun uudistuneesta tuomaristosta tiedotettiin, kahdeksan vuotta ohjelmassa mukana olleelta Helenalta ei kuitenkaan kuultu katkeransävyisiä kommentteja.

Tänään Helena muistuttaa, että hän toimii Suomen tanssinopettajaliiton puheenjohtajana ja on siksikin kiitollinen ohjelmalle.

– TTK on tehnyt kilpatanssin kaikille suomalaisille tutuksi. Enää ei tarvitse selittää, mitä cha-cha tarkoittaa. Lajin harrastajien määrä on kasvanut monta kymmentä prosenttia.

Helena itse ei tunnu kaipaavan miljoonayleisöä eikä ohjelman jälkeisiä otsikoita, joissa huomio kiinnittyi myös tyyliniekan asuvalintoihin – ja dekolteeseen.

Kahdeksaan tv-vuoteen kuului paljon ihailua, mutta myös arvostelua – ja varmaan kateuttakin.

– En koe, että kateutta olisin kauheasti kokenut. Ainakaan en ole halunnut tuhlata omaa energiaani sellaisen pohtimiseen, Helena sanoo.

Tekemistä hänellä riittää ilman tv-työtäkin.

– Olen töissä taas lähinnä iltaisin, jolloin oppilaani pääsevät tanssitunneille. Minulle rytmi sopii loistavasti.

Muutokset, kuten tämänhetkisen tilanteensakin, Helena kokee mahdollisuuksiksi.

Askelen uutta kohti hän otti jo perustaessaan uuden yrityksen Tanssii tähtien kanssa -juontaja Mikko Leppilammen kanssa.

– Alamme järjestää Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Venäjällä suosittuja Pro Am -kilpailuja. Niissä kisaavat ammattitanssijat ja heidän amatööriparinsa.

Ensimmäiset Pro Am -kisansa he järjestävät joulukuussa.

Hankkeessaan Helena ja Mikko siirtyivät saman tien tuumasta toimeen: osakeyhtiö oli pystyssä vain reilu viikko ensikeskustelujen jälkeen.

Leppilammen kanssa Helena muodostaa omasta mielestään dream teamin.

– Mikko on innovatiivinen, innostunut ja innostava. Kun siihen yhdistetään minun ammattitaitoni ja tietoni, lopputulos on toivottavasti aika hyvä, Helena Ahti-Hallberg sanoo.

Uutta aluevaltausta kehittäessään hänen ei tarvitse miettiä, onko hankkeeseen käytetty aika jostain pois.

Salatuissa elämissä näyttelevällä ja kilpatanssiin ammattimaisesti suhtautuvalla Emilillä on niin paljon omia menoja, että 19-vuotiasta ei juuri kotona näy.

Myös Eric Hallberg on pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Tänään Eric kertoo, että hänen ja suomalaisen yhteistyökumppanin Floridassa avautuvalta leipomolta puuttuvat enää viimeiset luvat. Kun lupa-asiat ovat kunnossa, Fort Lauderdalessa toimivaan leipomoon aletaan rekrytoida henkilökuntaa.

– Eric yritti puhua minuakin mukaan Amerikkaan, mutta en harkinnut Suomesta muuttamista edes viittä minuuttia. Minulla on täällä lapsemme, lapsenlapsemme ja oppilaani, Helena sanoo.

Eric Hallberg palaa uuden leipomon myötä alalle, jolla hän työskenteli Helenan tavatessaan ja siinä vaiheessa, kun perheen pojat olivat pieniä.

– Silloin meillä oli myymälä Hakaniemen hallissa, Helena kertoo.

Hän ja Eric ovat koko 23 yhteisen vuotensa ajan kunnioittaneet toistensa unelmia. Helena korostaa, että hänelle ei tullut mieleenkään kieltää Ericiltä tämän uusinta siirtoa.

– Mitä meistä sitten tulisi? Katkeria vanhuksia?

Helena muistuttaa, että nyt kun perheen lapset ovat omillaan ja taloudellinen tilanne on turvallinen, hänkin pystyy ottamaan riskejä ja tekemään omia ratkaisujaan uudella tavalla.

– Sitä paitsi: jos ei ole valmis heittäytymään, ei saakaan mitään.

Hän ja Eric ovat eläneet etäsuhteessa jo jonkin aikaa. Viimesyksyinen, kahden ja puolen kuukauden erossaolo, tuntui liian pitkältä ajalta.

– Tänä syksynä Eric tulee käymään kotona kuukauden tai puolentoista kuluttua, Helena sanoo parhaillaan lähtöä tekevästä miehestään.

Pariskunta on kokenut yhdessä senkin ajan, jolloin Helena matkusti paljon tanssinopettajana ja tanssituomarina.

– Saatoin olla kuutenakin peräkkäisenä viikonloppuna työmatkalla. Ulkomaan matkapäiviä kertyi vuodessa jopa sata, Helena kertoo.

Hän jarrutti reissutahtiaan 2000-luvun puolivälin jälkeen. Syy oli siinä mielessä henkilökohtainen, että Helena oli alkanut kokea lentokentillä ja hotelleissa kuluneen ajan hukkaan heitettynä.

– En tarvinnut ympäri maailmaa tarjolla olleita työkeikkoja enää edes ammatillisen kehityksen takia, Helena kertoo.

Syksyllä, kun Eric on kaukana, naapurusto tarjoaa auttavaa kättään Helenalle.

– Minulla on täällä turvallinen olo. Eric muistuttaa naapureille aina lähtiessään, että pitäkää huolta Helenasta, Helena hymyilee.

Perheen kahdella koirallakaan ei tule olemaan pulaa ulkoiluttajista.

– Naapurit kyselevät aina etukäteen, kuinka pitkiä työpäiviä minulla on.

Työmatkoja Helenallekin tulee yhä silloin tällöin.

– Olin äskettäin Moskovassa tuomaroimassa ammattilaisten EM-kisoja. Isoihin kisoihin osallistuminen on myös oman pätevyyden ja tason ylläpitämistä, Helena perustelee.

Kotona hän tuntee välillä olonsa yksinäiseksi.

– Kaipaan juttukumppania nukkumaan mennessäni. Ne hetket ovat tylsiä.

Keltaisen talon vierashuone on valmiina mahdollista uutta asukasta varten.

– Ammattitanssijaksi tähtäävän Emilin uusi pari saattaa muuttaa meille. Hänen entinenkin parinsa asui meillä viime syksyn, poikaansa valmentava Helena kertoo.

Hän ja Emil ovat tavanneet jo islantilaisen, venäläisen ja italialaisen tytön, jotka olisivat olleet valmiita muuttamaan Suomeen.

– Emilin tasolla juuri oikean parin löytäminen on haastavaa.

Oman pojan tanssijanuran tukeminen on Helenalle itsestäänselvyys; tekiväthän hänenkin vanhempansa kaikkensa Helenan unelman eteen.

Vuodenvaihteessa Helena saa Ericin kanssa kahdenkeskistä aikaa Goassa.

– Intia on meille tuttu paikka jo aikaisemmilta reissuilta. Ne tuoksut ja ne värit, Helena sanoo jälleen uusia elämyksiä odottaen.

Teksti: Leila Itkonen

Kuvat: Jouni Harala