Hollannin hovia ja kansaa kohtasi murhenäytelmä vappuaattona 2009 Alankomaiden Apeldoornin kaupungissa, kun Karst Tates -niminen hollantilaismies yritti murhata kuningatar Beatrixin vuotuisessa juhlaparaatissa.

Karst yritti ajaa Suzukillaan päin kuninkaallisen seurueen avokattoista bussia, kaksinkertaisten metalliesteiden läpi ja useiden ihmisten yli. Kuusi viatonta sivullista kuoli, ja Tatesin oma auto vaurioitui niin, ettei se koskaan osunut kuninkaalliseen bussiin.

Myös 38-vuotias Tates itse loukkaantui törmättyään henkilöautollaan patsaaseen ja kuoli myöhemmin vammoihinsa. Lehtiväitteiden mukaan hän oli menettänyt työnsä vuoden 2009 taloustaantuman vuoksi ja oli joutunut palauttamaan vuokra-asuntonsa avaimet onnettomuuspäivän aamuna maksamattomien vuokriensa vuoksi.

Englantilaisen The Times -sanomalehden haastattelemien naapureiden mukaan Karst oli ”ystävällinen erakko”, joka työskenteli vartijana epäsäännöllisinä työaikoina. Naapurit näkivät häntä harvoin, eikä Tarstilla heidän mukaansa ollut tyttöystävää tai muutenkaan paljon ystäviä.

Huhtikuussa 2013 Hollannin kuninkaaksi kruunatun Willem-Alexanderin hallituskausi alkoi surullisilla uutisilla, sillä vain muutamaa kuukautta hänen kruunajaistensa jälkeen pikkuveli Johan Friso kuoli vain 44-vuotiaana.

Kuolema ei tullut yllätyksenä, sillä Johan Friso oli joutunut lumivyöryonnettomuuteen Itävallassa puoltatoista vuotta aiemmin, helmikuussa 2012, lasketellessaan väitteiden mukaan merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Hän oli lumen alla 15 minuuttia ja sai aivovaurion vakavan hapenpuutteen takia. Friso vaipui onnettomuuden jälkeen koomaan eikä enää herännyt.

Johan Friso kuoli 12. elokuuta Haagissa Huis ten Boschin kuninkaallisessa palatsissa, jonne hänet oli siirretty lontoolaisesta sairaalasta noin kuukautta aiemmin.

Menetys oli erityisen kova Johan Frison vaimolle, ihmisoikeusaktivisti Mabel Wisse Smitille sekä parin 7- ja 8-vuotiaille tyttärille Emma Luanalle ja Joanna Zarialle. Pariskuntaan liittyi yksi kuningashuoneen suurimmista skandaaleista, sillä prinssi Johan Friso luopui oikeudestaan kruunuun voidakseen avioitua Mabelin kanssa. Hän olisi ollut kruununprinssi Willem-Alexanderin jälkeen seuraavana perimysjärjestyksessä.

Alankomaiden parlamentin mukaan kruununperillinen ei voinut avioitua Wisse Smitin kanssa, sillä tämä oli myöntänyt 15 vuoden takaisen suhteensa rikollisliigan johtaja Klaas Bruinsmaniin. Hollannissa hallituksen mielipide on poikkeuksellisen tärkeä, sillä perustuslain mukaan se on vastuussa hallitsijan lausunnoista ja käytöksestä.

Prinssiä hallituksen kielto ei pysäyttänyt, ja hän teki samoin kuin Englannin kuningas Edvard VII luopui kruunusta. Hän ehti olla Mabelinsa kanssa naimisissa yhdeksän vuotta ennen kuolemaansa.

Johan Friso oli ollut koomassa noin vuoden, kun kuningatar Beatrix päätti luopua kruunusta esikoispoikansa Willem-Alexanderin hyväksi. On arveltu, että pojan traaginen kohtalo oli tärkein syy murtuneen äidin halukkuuteen ryhtyä vallanvaihtoon.

Monacon pikkuruista ruhtinaskuntaa ovat koetelleet monet tragediat, ja puolitosissaan puhutaankin jo ”Grimaldien kirouksesta”. Suurin murhenäytelmä oli ruhtinatar, elokuvatähti Grace Kellyn kuolema auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin 14. syyskuuta 1982, vain 52-vuotiaana.

Grace ja 17-vuotias prinsessa Stéphanie olivat 13. syyskuuta palaamassa kuninkaallisen perheen Roc Agel -huvilalta La Turbien tiellä. Ajamista yli kaiken pelännyt ruhtinatar oli päättänyt istua kuskin paikalle ja ajaa vuoristotietä takaisin ruhtinaskuntaan. Mutkitteleva serpentiinitie koitui kohtalokkaaksi, ja auto paiskautui kovassa vauhdissa mutkassa ulos tieltä. Stéphanie ja Grace loukkaantuivat vakavasti, ja heidät kiidätettiin hoidettavaksi monacolaiseen sairaalaan. Grace menehtyi vammoihinsa seuraavana päivänä.

Virallisimpana tietona pidetään sitä, että ruhtinatar Grace sai sairauskohtauksen ja menetti auton hallinnan. Prinsessa Stéphanie on kertonut, että he ehtivät ajaa vain viitisen minuuttia, kun hänen äitinsä alkoi valittaa viiltävää pääkipua. Virallisten tietojen mukaan Grace menetti tämän jälkeen muutamaksi sekunniksi tajuntansa.

Onnettomuuspaikan lähellä ollut ranskalaismies kuitenkin väitti nähneensä prinsessa Stéphanien nousevan ulos kuljettajan paikalta, vaikka prinsessa on kiistänyt väitteen onnettomuuden jälkeen. Toisten teorioiden mukaan äiti ja tytär joutuivat autossa kiistaan, ja Stéphanie tarttui auton rattiin.

Stéphaniella oli tapana ajaa auto palatsin pihamaan läpi ennen ajomatkaa, vaikka hänellä ei ollut vielä ajokorttia. Ruhtinatar Grace ei kuitenkaan antanut tyttärelleen lupaa ajamiseen, koska tyttö oli lomaillut edellisellä viikolla Antigualla ja loukannut itsensä vesihiihto-onnettomuudessa, väittävät viralliset onnettomuustutkijat.

Ruhtinas Rainer ei koskaan toipunut vaimonsa kuolemasta, ja prinsessa Stéphanien sanotaan kantaneen syyllisyyttä niskassaan koko elämänsä.

Epäonni osui Monacon ruhtinashuoneen kohdalle jälleen kahdeksan vuotta ruhtinatar Gracen kuolinonnettomuuden jälkeen, kun prinsessa Carolinen toinen aviomies, italialainen liikemies Stefano Casiraghi kuoli 30-vuotiaana pikaveneiden nopeuskilpailussa Cap Ferrat’ssa puolustaessaan maailmanmestaruustitteliään.

Vain viikkoa aikaisemmin Casiraghi oli pelastunut kuolemalta, kun hänen veneensä räjähti Guernseyn rannikolla.

Casiraghi työskenteli perheensä yrityksessä sekä kiinteistöalalla. Puolisot olivat ehtineet olla naimisissa kuusi vuotta, ja heillä on kolme yhteistä lasta: Andrea, Charlotte ja Pierre.

Stefano Casiraghi oli harrastanut kilpaveneilyä yli 20 vuotta ja kilpaillut yli 80 kisassa. Kuollessaan hän oli avomeripikavenekilpailujen (offshore speedboat race) maailmanmestari ja piti hallussaan lajin nopeusennätystä (277 km/h), jonka hän oli ajanut Italian Como-järvellä.

– Vaarallisempiakin urheilulajeja on olemassa, ja uskon, että jokaisen pitää elää elämänsä täysillä, Casiraghi kommentoi supervaarallista harrastustaan amerikkalaisen People-lehden mukaan.

Casiraghin hautajaismessu pidettiin Monacon katedraalissa päivälleen kahdeksan vuotta ruhtinatar Gracen hautajaisista, samassa kirkossa.

Maailma pysähtyi elokuun viimeisenä päivänä 1997, kun Pariisista saatiin kauhistuttava suru-uutinen Englannin prinsessa Dianan kuolemasta. Ihmiset kaikkialla maailmassa reagoivat sydänten kuningattaren kuolemaan, ja Lontoossa Kensingtonin palatsin edusta täyttyi nopeasti surijoiden jättämästä kukkamerestä.

Kukaan ei voi koskaan unohtaa prinssi Harryn ja prinssi Williamin sydäntäsärkevää matkaa äitinsä arkun perässä tämän hautajaisissa viikkoa myöhemmin.

Prinsessa Diana ja hänen egyptiläinen miesystävänsä Dodi Al-Fayed lähtivät puolilta öin pariisilaisen Ritz-hotellin sivuovesta tarkoituksenaan paeta hotellin eteen leiriytyneitä paparazzikuvaajia. Noin 30 valokuvaajan lauma kuitenkin lähti seuraamaan moottoripyörillään prinsessalle vuokrattua mustaa S-sarjan mersua, joka ajoi Seine-joen rantaa pitkin.

Maailman kuuluisin kohupariskunta istui takapenkillä, mersun oikealla etuistuimella istui Al-Fayedin henkivartija Trevor Rees-Jones. Auton rattiin oli komennettu Ritz-hotellin turvallisuuspäällikkö Henri Paul.

Onnettomuustutkijoiden mukaan Henri Paul kiihdytti auton 95–110 kilometrin tuntinopeuteen, ja Pont de l’Alman tunnelissa klo 00:23 hän menetti auton hallinnan, osui ohiajavaan Fiatiin ja törmäsi betonipylvääseen.

Al-Fayed ja kuljettaja kuolivat heti, mutta elossa ollut Diana siirrettiin ambulanssilla Pitié-Salpêtrièren sairaalaan klo 02:06. Jo kolariautossa sydämenpysähdyksen kärsineen prinsessan sisäiset vammat olivat liian laajoja – hänen sydämensä oli siirtynyt rinnassa vasemmalta puolelta oikealle ja repinyt samalla keuhkojen laskimon sekä sydänpussin. Elvytysyrityksistä huolimatta Diana kuoli tasan kello neljältä aamuyöllä.

Henkivartija Rees-Jones säilyi kolarista hengissä, koska hän oli ainoa, joka käytti turvavyötä.

Ranskan viranomaiset tutkivat onnettomuutta puolitoista vuotta. Vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen johtopäätös oli selvä: alkoholin ja masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena ollut kuljettaja ajoi liian lujaa ja menetti autonsa hallinnan. Tutkijoiden mukaan Al-Fayed ja Diana olisivat selvinneet hengissä, jos he olisivat käyttäneet turvavöitä.

Dianan kuolemaa ympäröi yhä tiheä salaliittoteorioiden verkko. Vuonna 2006 julkaistun englantilaisen Paget-tutkimuksen 871-sivuisen loppuraportin mukaan Dianan kuolema oli onnettomuus eikä murhasalaliitto. Raportin mukaan Diana ei myöskään ollut raskaana eikä kihloissa Dodi Al-Fayedin kanssa, kuten isä Mohamed Al-Fayed on väittänyt.

Autoilu koitui myös Belgian kuningatar Astridin kohtaloksi elokuussa 1935 hänen ehdittyään olla kuningatar vain vuoden. Hänen puolisonsa oli Belgian tuore kuningas Leopold III. Kuningatar oli syntyjään prinsessa Astrid Bernadotte, Ruotsin prinssi Kaarlen nuorin tytär, ja hän jätti jälkeensä kolme lasta, joista kahdesta tuli sittemmin Belgian kuninkaita. Belgialaisten nykyinen kuningas Philippe on Astridin pojanpoika.

Amerikkalaisen The Courier-Mailin lehtileikkeen mukaan kuningatar Astrid kuoli Sveitsissä Küssnacht-järven rannalla, kun autoa ajanut kuningas Leopold III menetti ajoneuvonsa hallinnan kapealla maantiellä. Auto syöksyi päin puuta, ja etupenkillä istunut kuningatar kuoli välittömästi. Poliisiraportin mukaan kuningas sai pahoja haavoja päähänsä, mutta auton takapenkillä istunut kuninkaallinen autonkuljettaja selvisi vammoitta.

Silminnäkijän mukaan auto ajoi 30 mailin tuntivauhtia, kun se yhtäkkiä lähti liirtoon, osui pieneen penkereeseen ja törmäsi puuhun. Kuningatar lensi ulos auton ikkunasta, kammottavasti loukkaantuneena, ja hänen kallonsa oli murtunut. Varsinaista syytä kuninkaan ajovirheelle ei ole koskaan löydetty.

Kuningaspari oli kruunattu hallitsijoiksi vasta edellisvuonna, kun kruununprinssi Leopoldin isä, kuningas Albert I kuoli kiipeilyonnettomuudessa Ardennien vuoristossa.

Lähimmäksi Suomea Euroopan hovien onnettomuudet tulevat Ruotsin nykyisen kuninkaan Kaarle XVI Kustaan tapauksessa. Hänen isänsä, perintöprinssi Kustaa Aadolf kuoli lento-onnettomuudessa Kööpenhaminassa tammikuussa 1947 poikansa ollessa vain yhdeksän kuukauden ikäinen.

Prinssi ja kaksi hänen seuralaistaan olivat palaamassa kotiin metsästysretkeltä sekä Hollannin-vierailulta, jolla prinssi tapasi kruununprinsessa Julianaa sekä prinssi Bernhardia.

Lentoyhtiö KLM:n Douglas DC-3 -lentokone PH-TCR Amsterdamista Tukholmaan teki välilaskun Kööpenhaminan lentokentälle. Välilaskun jälkeen se nousi ilmaan ja oli yltänyt 50 metriin, kun kone putosi nokalleen maahan ja räjähti. Kaikki 18 matkustajaa ja neljä miehistön jäsentä saivat surmansa. Onnettomuustutkijoiden mukaan syynä oli paikalleen unohtunut korkeusvakaajan lukitussokka.

Prinssi oli kuollessaan toisena kruununperimysjärjestyksessä isänsä, kruununprinssi Kustaa Aadolfin jälkeen. Hänen kuolemansa teki imeväisikäisestä Kaarle Kustaasta kruununperijän 64-vuotiaan isoisänsä ja 88-vuotiaan isoisoisänsä, hallitsevan kuninkaan jälkeen.

Tilanne huolestutti Ruotsin hovia ja hallitusta, ja ne tekivät epätavallisia varotoimenpiteitä pitääkseen Bernadotten hallitsijasuvun valtaistuimella aina Kaarle Kustaan täysi-ikään asti. Prinssi Bertilistä kaavailtiin muun muassa hänelle sijaishallitsijaa. Lopulta Ruotsi muutti perustuslakiaan vuonna 1973 niin, että monarkiasta tuli enää edustuksellinen – ja kruununprinsessa Victorian isä kruunattiin kuninkaaksi 27-vuotiaana hänen isoisänsä kuoltua syyskuussa 1973.