Syksyisen harmaa Aurajoki lipuu tyynenä Turun keskustan halki, kun tyylikkään näköinen pariskunta saapuu lempikahvilansa Cafe Artin edustalle. Kansanedustaja Ilkka Kanerva, 70, ja hänen kihlattunsa Elina Kiikko, 49, ovat eittämättä Turun tunnetuin pariskunta.

On aamupäivä, ja ministerin arvon viime vuonna saaneen Ilkan kahvihammasta kolottelee jo kovasti. Valokuvaajan pyynnöstä pariskunta asettuu kuitenkin ensin Aurajoen vieressä kulkevalle kävelykaistalle kuvattavaksi.

– Elina, varo! Tuossa on koiran jätös, Ilkka huomaa tarkkanäköisenä ja pelastaa kihlattunsa pienoiselta katastrofilta.

Poseeraukset pariskunta hoitaa ammattimaisin ottein. Molemmat huolehtivat, että asusteet ovat tiptop ennen kuin valokuvaaja ehtii painaa nappia.

– Laitapas tuo laukku toiselle puolelle, että pääsen lähemmäksi sua, Ilkka tokaisee ja Elina tekee työtä käskettyä.

Vielä viimeinen silaus: Elina korjaa Ilkan paidankaulukset ojennukseen. Ja ei kun klik klik klik.

– Nyt kahville ja lämmittelemään sisätiloihin, Ilkka ilmoittaa.

Toisiaan kädestä kiinni pitävä pari näyttää silminnähden onnelliselta. Yhteistä taivalta on takana jo lähes kaksikymmentä vuotta.

– Paljon on virrannut Aurajoessa vettä suhteemme aikana, ja kyllä meidän rakkautemme on keitetty todella kovissa ja rankoissa liemissä, Elina sanoo.

Hän palaa muistoissaan erääseen kesäiseen päivään vuonna 1999. Elina työskenteli tuolloin Turun lentoasemalla Finnairin virkailijana. Tunnettu poliitikko Ilkka Kanerva sattui palaamaan työmatkalta, kun hänen katseensa kiinnittyi tummaan ja kauniiseen lentokenttävirkailijaan.

Katseiden kohdattua juuri kenttärakennuksesta ulos kävelevä julkkispoliitikko tekikin yllättäen täyskäännöksen.

– Hän tuli kyselemään minulta joistain lennoista, että pitääkö sen ja sen aikataulu. Kyllähän minä huomasin heti, että ei Ilkka mistään lennoista ollut kiinnostunut, Elina hymähtää.

Jutustelu johti kuitenkin siihen, että Ilkka ja Elina menivät yhdessä kahville.

– Ilkka kysyi sitten ennen lähtöään, että tulisinko hänen kanssaan illalliselle. Vastasin myöntävästi, vaikka kyllä minua arvelutti hänen naistenmiehen maineensa. Ajattelin kuitenkin, että tässä nyt on kyse vain kahdesta sinkusta, jotka menevät yhdessä syömään.

Elina oli tuolloin 30-vuotias ja Ilkan ikämittarissa oli 21 vuotta enemmän.

– Ikäero ei haitannut minua ollenkaan. Ilkan julkisuus sen sijaan mietitytti.

Yhteisestä illallisesta alkoi syntyä jotain paljon syvempää. Ilkka ja Elina alkoivat tapailla toisiaan aina kun vain molempien aikataulut antoivat siihen pienimmänkin mahdollisuuden.

– Asioiden edetessä halusimme kuitenkin pitää suhteemme salassa. Se oli yhteinen päätös. Ja kyllä minä pelkäsin julkisuuttakin. En ole koskaan ollut mitenkään julkisuushakuinen. Kyllähän se välillä oli hieman hankalaa, kun ei voinut olla yhdessä missään näkyvästi. Minulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että Ilkan suhteet kestivät aina vain siihen saakka, kunnes ne tulivat tavalla tai toisella julki jossain mediassa. Tämänkin vuoksi salassapito sopi tilanteeseemme erinomaisesti, Elina kertoo.

Vuoden 2002 joulukuu toi lopulta muutoksen Elinan ja Ilkan suhteeseen.

– Olin ensimmäistä kertaa Ilkan rinnalla Linnan juhlissa ja Kalastajatorpan jatkoilla. Kyllähän siellä sitten salamavalot räiskyivät. Olen pohjimmiltani suhteellisen ujo ja arka, joten julkisuudessa olemisessa on ollut opettelemista.

Ilkka muistelee ihailleensa ensitapaamisella Turun lentokentällä virkailijana työskennelleen Elinan ”huoliteltua kauneutta”.

– Jotenkin muistan ensin miettineeni, että olisiko hänessä myös pientä itsekeskeisyyttäkin, mutta jutusteltuani Elinan kanssa huomasin olevani sen asian suhteen täysin väärässä. Elina on vahva nainen, jolla on valtavasti tunneälyä, Ilkka kehaisee.

Hän lisää, että kokonaisuutena kahden ihmisen välisen mielenkiinnon herääminen on ainutkertainen prosessi.

– Tietenkin vuorovaikutus ja ensikiinnostus syntyy jo hyvin alussa, jos on yleensäkään syntyäkseen. Elinan tuleminen elämääni oli myös piristävää, sillä olemme eläneet aiemmin niin erilaisissa maailmoissa. Hän antaa minulle asioihin aina toisenlaisenkin näkökulman... mutta ei Elina silti mikään suupaltti ole, lähinnä havainnoitsija, Ilkka kuvailee kihlattuaan.

Hän sanoo yhdistäviksi tekijöiksi suhteessa myös samanlaiset elämänarvot, kuten terveys ja urheilu.

– Myös meidän molempien työympäristö on kansainvälisellä kentällä, minulla esimerkiksi ulkopolitiikassa ja Elinalla sovellusasiantuntijana isossa amerikkalaisfirmassa. Elina tekee paljon töitä kotona. Nykyteknologian myötä ei aina tarvitse lähteä maailmalle, kun maailman voi tuoda kotipäätteelle, Ilkka kertoilee.

Lue myös: Elina Kiikko puhuu vihdoin Ilkka Kanervan naisseikkailuista: "Kerran pohdin eroa"

Vuonna 2011 Elina ja Ilkka menivät kihloihin. Kolmisen vuotta sen jälkeen Elina myi oman asuntonsa ja pariskunta muutti saman katon alle Turkuun.

– Emme kumpikaan ole ikinä kokeneet suhdetta niin, että statuksella olisi painoarvoa ja että liitto olisi pakko virallistaa kihloilla tai papin aamenella. Tuolloin vain ajatus kihlautumisesta tuntui molemmista hyvältä. Olemme me toki joskus häistäkin jutelleet, ohimennen. Katsotaan nyt, kyllä me sitten lähetämme toimittajalle kahvikutsun, Ilkka sanoo ja vinkkaa silmäänsä.

Vuonna 2015 pariskunnan yhteisellä elämäntaipaleella järisi: Elina sairastui syöpään. Oltiin suurten kysymysten äärellä.

– Pelkäsin todella paljon. Diagnoosin kuuleminen oli valtava järkytys. Ajattelin, että kyllä minä selviän, mutta sitten tuli täysi romahdus. Muistan, että pyysin Ilkkaa huolehtimaan tyttärestäni, jos kuolisin, Elina kertaa reilun kolmen vuoden takaisia tunteitaan.

Nyt oli Ilkan vuoro antaa kaikki tukensa ja voimansa Elinan jaksamiseen.

– Selvittelin monien tuttujen lääkärien kautta realiteetteja ja vakuutin Elinalle, että peli ei ole menetetty. En menettänyt hetkeksikään uskoani Elinan selviytymiseen taistossa syöpää vastaan. Silti Elinan sairastuminen vaikutti ja koski minuun todella syvästi.

Elinalta leikattiin syöpäkasvain 2015 kevättalvella.

– Se saatiin poistettua kokonaan, enkä tarvinnut sädehoitoa. Sairastuminen muutti kuitenkin osaltaan ajattelutapaani ja teki nöyräksi elämän edessä. Ulkoiset asiat eivät enää merkitse niin paljoa, vaan terveys ja läheiset ihmissuhteet.

Sumuisen harmaa aamupäivä on kääntynyt jo hieman valoisammaksi keskipäiväksi. Ilkan puhelimen kalenteri ilmoittelee jo seuraavista työtapaamisista. On aika kiitellä ja kätellä antoisasta haastattelusta.

Vielä on kuitenkin pakko heittää ilmoille viimeinen kysymys: sanokaapa molemmat toisistanne hyvät ja huonot puolet.

Elina: – Ilkka tuo elämääni turvallisuuden tunteen ja hänen kanssaan voi puhua kaikista maailman asioista. Huonot puolet? No, hän tuppaa aina hoputtamaan minua, kun menemme jonnekin.

Ilkka: – Aito, herkkä ja ilon kautta elävä ja hmm... ehkäpä hieman äkkipikainen. Turkutar!