Brad Pitt on ollut mediapelin sankari vuosia. Hän on puhunut paljon mutta paljastanut vähän. Liian kinkkiset kysymykset hän on ohittanut hyväntuulisesti lausahtamalla c’mon ja heittämällä leveän, charmantin hymyn perään samalla kun on keikkunut tuolissa.

Sellainen hän on ollut 1990-luvun alusta lähtien, kun hänestä leivottiin Hollywoodin seksisymboli Thelma & Louise -elokuvan jälkeen.

Nyt hän on muuttunut mies. Haastattelu kerrallaan hän on avannut ikkunaa sisimpäänsä: henkiseen kasvuun, johon hän joutui pakon sanelemana, kun näyttelijä-ohjaaja Angelina Jolie haki avioeroa syksyllä 2016 ja huoltajuutta heidän kuudelle lapselleen.

Markkinoidessaan uusinta elokuvaansa, scifiavaruusdraamaa Ad Astra, Pitt peilasi viimeaikaisia tuntemuksiaan.

– Toivon, että saan kaikkeen perspektiiviä ja asiat siihen kuntoon, että myöhemmin ei tarvitse katua mitään. Yritän ottaa vastuun teoistani, selvittää selvittämättä jääneet asiat, mutta myös antaa itselleni anteeksi. Olen oppinut hyväksymään, että en voi ratkaista kaikkia asioita. Voin vain tehdä parhaani.

Elokuvat olivat Missourin kasvatin ikkuna maailmaan. Sunnuntai-iltapäivisin vanhemmat jättivät hänet kylän muiden lasten kanssa paikallisen elokuvakerhon hoiviin.

– Näin siellä Alienin. Siitä tuli yksi lempielokuvistani.

Myös elokuvat Hikinen iltapäivä, Serpico – kadun tiikeri, Keskiyön cowboy, Tavallisia ihmisiä ja Brubaker – kiveäkin kovempi jäivät hänen mieleensä.

– Katsoin isäni kanssa Robert Redfordin, Paul Newmanin, Al Pacinon ja Dustin Hoffmanin leffoja. Isä piti hahmoista, jotka taistelivat systeemiä vastaan.

William-isä halusi jälkikasvulleen Bradille ja hänen kahdelle sisarukselleen Douglasille ja Julielle paremmat mahdollisuudet kuin hänellä itsellään oli.

– Isä tuli köyhästä perheestä. Hän teki koko elämänsä kovasti töitä luodakseen meille taloudellisesti turvalliset olot.

Rekkafirman omistaja ei kuitenkaan ollut mestari ilmaisemaan tunteitaan.

– Olen miettinyt, voinko tehdä jotain toisin omien lasteni kanssa. Toivon, että he oppivat puhumaan avoimemmin tunteistaan.

Uskonnollisesta kasvatuksesta huolimatta hän kuvaa nuoruuttaan normaaliksi.

– Olin tavallinen teini. Autot, kalastaminen ja tytöt kiinnostivat minua, samoin matematiikka, kemia ja biologia, mutta en ollut urheiluhullu. Minulla on vieläkin arpi muistona baseballpelistä. Olin kakkospesällä, kun pallo lensi poskeeni. Yritin polttaa kaverin, mutta sainkin vaivan palkaksi tikkejä.

Peruskoulun jälkeen Pitt opiskeli paikallisessa yliopistossa viestintää, jonka pääpaino oli markkinoinnissa. Hän lopetti opinnot kaksi viikkoa ennen valmistumista. Intohimo elokuviin vei hänet Los Angelesiin, ensin opiskelemaan näyttelemistä ja sitten pieniin rooleihin televisiosarjoissa.

– En kertonut aluksi vanhemmilleni, että aion näyttelijäksi. Sanoin vain, että jatkan opiskelujani Los Angelesissa.

Elämä enkelten kaupungissa alkoi niin kuin monen muun taiteilijanalun: pää täynnä unelmia ja pankkitili tyhjä.

– Nukuin pari ensimmäistä yötä autossani. Ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana asuin kuudessa eri paikassa, koska minulla ei ollut varaa omaan vuokra-asuntoon. Tein kaikenlaisia hanttihommia, kuten kodinkoneiden kotiinkuljetusta ja avustajan rooleja elokuvissa. Olin kuitenkin innoissani uudesta alusta.

Hän pääsi ensimmäiseen koekuvaukseen näyttelijäkurssilla tapaamansa kaverin kanssa. Sitä kautta hän sai ensimmäiset kunnon työkeikkansa. Hän törmäsi Hollywoodissa hyväksikäyttäjiin.

– Olin aluksi altis muiden mielipiteille. Koska minulla ei ollut tarpeeksi kokemusta, uskoin ihmisiä, jotka antoivat huonoja neuvoja. Minua pyydettiin tekemään asioita, joissa tunsin oloni epämukavaksi, kuten komediaa. Hiljalleen opin bisneksen ja sain parempia mahdollisuuksia.

Viime aikoina otsikoissa on ollut, kuinka Pitt puolusti nuoruudenrakastaan, näyttelijä Gwyneth Paltrow’ta, kun tuottaja, seksirikoksista epäilty Harvey Weinstein yritti käyttää valtaansa väärin.

– En ole kokenut vastaavaa hyväksikäyttöä, mistä on puhuttu parin viimeisen vuoden aikana. Tiedän silti, että fiilis oli silloin sellainen. On tärkeää, että normit ja säännöt määritellään nyt uudestaan.

Suuren yleisön mieleen Pitt jäi vuonna 1991 Thelma & Louise -elokuvan itsevarmana cowboyna, joka näytti kaapin paikan Thelmalle. Muutama kiihkeä minuutti valkokankaalla Geena Davisin kanssa oli hänen lähtölaskentansa kuuluisuuteen ja seksisymboliksi – maine, josta hän ei pahemmin välittänyt.

– Sain osan, kun elokuvaa oli alettu jo kuvata. Minulla oli kolme päivää aikaa valmistautua rooliin. Luotin intuitioon ja etsin oikeaa fiilistä musiikin avulla. Ohjaaja Ridley Scott kuvasi useita ottoja ja antoi tilaa erilaisille variaatioille.

Elokuvan suosio loi hänelle paineita.

– Ymmärsin, että minun piti löytää oma identiteetti näyttelijänä. Jos vain kopioisin muita, epäonnistuisin lopulta.

Sen jälkeen hän kuvasi elokuvan perä perään: Johnny Suede, Cool World, Ja keskellä virtaa joki. Kriitikot pitivät häntä suositun, vuonna 1994 julkaistun romanttisen kauhuelokuvan Veren vangit heikoimpana lenkkinä.

– Opiskelin näyttelemistä pari vuotta Roy Londonin tunneilla. Muuten olen oppinut ammattini töitä tekemällä. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki virheeni on kuvattu.

Siitä alkoi tunnettujen elokuvien putki; Intohimon tuulet (1994), Seitsemän (1995), 12 apinaa (1995), Sleepers – katuvarpuset (1996), Pahan oma (1997), Seitsemän vuotta Tiibetissä (1997), Meet Joe Black (1998), Fight Club (1999), Snatch (2000).

– Minulla ei ole ollut ikinä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Jos olen epäonnistunut, olen puinut sitä hetken ja jatkanut eteenpäin. En ajattele tappiota takapakkina vaan yhtenä etappina seuraavaan voittoon. Onnistumisista olen oppinut nauttimaan.

Hänen suhtautumisensa näyttelemiseen on muuttunut vuosien aikana.

– Teen vieläkin elokuvia rahasta, mutta nautin näyttelemisestä enemmän kuin ennen. Rooliin valmistautuminen on minulle tärkeää, joten valikoin sellaisia projekteja, joihin haluan pistää aikaa, hän kertoo.

Pitt sanoo ammattitaitonsa kasvaneen ajan myötä.

– Kiinnitän enemmän huomiota kohtausten tunnelmaan ja ammennan tarvittaessa tunteistani – traumoista, tuskasta, katumuksesta. Oikean vireen löytäminen on kuin ikuisen pulman ratkaiseminen ja syy, joka saa minut jatkamaan näyttelemistä.

Uran lisäksi Pittin naissuhteita on seurattu tarkasti. Hän tapasi hauskan ja suorapuheisen Juliette Lewisin, 46, Too Young to Die? -elokuvan (1990) kuvauksissa. He pitivät yhtä pari vuotta, ja tekivät yhdessä myös Kalifornia-elokuvan (1993).

Aurinkoisen ja hillitymmän Gwyneth Paltrow’n, 46, kanssa hänellä synkkasi Seitsemän-kauhuelokuvan kuvauksissa, ja he kihlautuivat vuonna 1996. Pari erosi kesällä 1997.

Ensimmäistä vaimoaan Jennifer Anistonia, 50, hän kutsui pitkään sielunkumppanikseen. Heidän seitsemän vuoden tuhkimotarinansa päättyi avioeroon vuonna 2005, kun Pitt rakastui mysteeriseen Angelina Jolieen, 44, toimintakomedia Mr. & Mrs. Smithin kuvauksissa.

Lue myös: Jennifer Aniston täyttää 50: "Pidän etappien juhlimisesta"

Kolmiodraamaa pyöriteltiin keltaisessa lehdistössä reilun vuosikymmenen ja fanit ottivat kantaa olemalla joko Team Anistonin tai Team Jolien puolella.

– Julkisuus on sekä vapauttavaa että ahdistavaa. Olen saanut uskomattomia työtilaisuuksia, tavannut päättäjiä ympäri maailman, auttanut vähäosaisia tai vain piristänyt jonkun päivää. Kolikon toinen puoli on, että olen aina varuillani julkisilla paikoilla. En ole nähnyt hotellien auloja aikoihin, sillä käytän aina takaovia.

Kuuden lapsen – Maddox, Zahara, Shiloh, Pax, Knox, Vivienne – vanhemmille perhe oli vihkivalaa vakaampi sitoutuminen, mutta he menivät naimisiin lasten toivomuksesta yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen Ranskassa.

Julkisuudessa he jakoivat rakastavia ja kannustavia kommentteja kohtalokkaaseen lentomatkaan asti, jolla Bradilla oli vakava yhteenotto Maddoxin kanssa.

Sen jälkeen Angelina haki eroa ja lasten huoltajuutta. Viranomaiset tutkivat lennon tapahtumat ja vapauttivat Pittin syytteistä, mutta välirikko oli lopullinen.

Tuomari määräsi psykologin arvioimaan entisen parin käyttäytymistä lasten kanssa. Hän aloitti myös terapian ja AA-tapaamiset.

– Minua ei opetettu nuorena miettimään tunteitani tai käsittelemään niitä. Terapiaa pidettiin silloin hullutuksena. Nyt yritän kiinnittää huomiota päivittäin mielialoihini ja siihen, miten ne vaikuttavat kroppaani. Jos olen ärtynyt, mietin, mikä oli ensimmäinen asia, mikä laukaisi fiiliksen, mikä minua oikeasti ottaa päästä. Osaan myös selvittää kränät keskustelemalla.

Hän pitää käyttäytymistä liikenteessä hyvänä mittarina siitä, kuinka rauhallinen on.

– Usein kuitenkin oma mieli on kinkkinen eikä auta suhtautumaan asioihin rauhallisesti. Olen myös ymmärtänyt, että epätoivon ja vähäpätöisyyden tunteet ovat normaaleja. Silloin pitäisi yrittää tiedostaa, mikä on todellista ja mikä psyyken luoma harhakuvitelma.

Pitt on nimitetty yhdeksi aikamme viimeiseksi elokuvatähdeksi. Tänä vuonna – pitkän mediatauon jälkeen – hän on markkinoinut kahta elokuvaa: Quentin Tarantinon ohjaamaa Once Upon a Time in Hollywoodia ja ystävänsä James Grayn ohjaamaa Ad Astraa. Ensimmäisessä hän esittää stuntmiestä, toisessa astronauttia. Molemmissa hänen oli oltava hyvässä kunnossa.

– En etsi enää fyysisiä haasteita samalla tavalla kuin nuorena. Minun ei tarvitse kiivetä Everestin vuorenhuipulle tai hypätä benjihyppyä. Treenaan tarvittavan määrän ja syön kuvausten aikana terveellisesti. Sitten herkuttelen hampurilaisilla ja pizzalla.

Nyt, 55-vuotiaana, hän haluaa ottaa rennommin.

Lue myös: Pallo Hallussa | Brad Pitt

– Nautin vieläkin näyttelemisestä ja aion näytellä niin pitkään kuin töitä riittää. Elokuvan kuvaukset kuitenkin kestävät kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen ja 14 tunnin työpäivät ovat normaaleja. Siksi minusta on tullut valikoivampi, sillä en halua olla niin kauaa erossa perheestäni.

Elokuva-alan arvomaailma, ihmisten arvottaminen töiden ja niiden tuoman statuksen kautta, on alkanut häiritä häntä.

– Se on pinnallista ja tyhjää. Ihmisen sisin ja hänen luonteensa ovat tärkeämpiä mittareita. Yksi ystäväni työskentelee saattohoitajana. Hän sanoo, että viimeisillä hetkillä ihmiset miettivät ihmissuhteitaan ja puhuvat rakkauksista ja katumuksista. Se antaa osviittaa siitä, mihin elämässä pitäisi keskittyä. Raha, autot ja ura ovat toissijaisia.

Brad Pittillä on sama kaveriporukka, johon hän tutustui kolmekymmentä vuotta sitten.

– He antavat perspektiiviä, sisältöä ja syvyyttä elämääni. Arvostan sitä.

Tällä hetkellä koti Hollywoodissa on hänen lempipaikkansa. Siellä hänellä on ateljee.

– Rentoudun kuvanveiston parissa. Annan silloin mielikuvitukselleni vallan. Vietän myös paljon aikaa luonnossa, uin, luen kirjoja, kuuntelen podcasteja filosofiasta, yritän meditoida, kokkaan ja keskustelen kavereiden kanssa ja näen lapsiani, jotka tuovat energiaa elämääni.

Maddox, vanhin Pittin ja Jolien lapsista, on 18, nuorimmat, kaksoset Knox ja Vivienne yksitoista.

– Seuraavan kymmenen vuoden aikana kaikki lapseni ovat aikuisia. Se on saanut minut miettimään elämäni viimeistä lukua ja mihin halua asettua ennen kuolemaa. En tiedä vielä tarkkaa paikkaa, mutta haluan vuoristoon. ●

Päivitetty 27.9.2020 – Ilmestynyt 20.11.2019