Näin korona-aikoina kannattaa suosia kotimaanmatkailua. Matkusta vaikkapa Turun saaristoon, esimerkiksi Ruissaloon tai Taivassaloon. Kävele meren rantaan ja siellä lähimmälle laiturille.

Katso veteen ja arvioi, miltä se näyttää ja mihin sitä voisi käyttää. Tekisitkö siitä kalasoppaa? Laittaisitko akvaarioon? Pesisitkö vauvan pepun?

Palaa kotiin ja sahaa lehtisahalla Itämeren muotoinen pala ohuehkosta (10 mm) vaneripalasta (suunnilleen korttipakan levyisestä). Aseta pala sitten keittiön ruokapöydälle.

Kuvittele keittiönpöytäsi ja sen jalkojen rajaama ilmatila kolmiulotteiseksi malliksi Atlantin valtamerestä.

Vaneripala sen päällä on kolmiulotteinen malli Itämerestä.

Seuraavaksi kuvittele vanerinpalan reunoille pitkää, tiheää karvoitusta.

Ne karvat ovat jokia, joista vanerinpalaan valuu vettä alueelta, jolla asuu lähes sata miljoonaa ihmistä – ja heistä suurin osa seuduilla, joilla harjoitetaan laajaa ja intensiivistä tehomaanviljelyä. Niille seuduille on sitoutunut toisen maailmansodan jälkeen noin 40 miljoonaa tonnia lannoitefosforia. Se on 70 kertaa enemmän fosforia kuin pahoin rehevöityneessä Itämeressä on jo tällä hetkellä.

Jos viime talven tapaiset vesitalvet yleistyvät ilmastonmuutoksen takia, miljoonat fosforitonnit vain odottavat valumistaan Itämereen.

Tuo pieni ajatusleikki teki jo kauan sitten minusta niin ilmaston kuin lähimeremme suojelijan.