Lola Odusoga ei ole aiemminkaan peitellyt mielipiteitään, ja blogeissaan hän lupaa rehellistä puhetta.

– Olen itse hyvässä iässä, ja elämänkokemus on antanut rohkeutta.

Lolaa ei kiusattu koulussa ihonvärinsä takia. Hän kertoo, että tumma iho kyllä huomioitiin, mutta silmätikuksi hän ei joutunut sen takia.

Yläasteella kaksi tyttöä naljaili hänelle ihan muusta.

– Olin aloittanut kilpatanssiharrastuksen kuusivuotiaana, ja minulla oli hyvä ryhti.

Tytöt eivät sietäneet sitä, mutta tässäkään kohdin Lola ei puhuisi varsinaisesti kiusaamisesta.

Liian ryhdikkäästi kävelevä sai myös kuulla liikehtivänsä kuin mikäkin malli. Kuvitteliko hän muka olevansa joku?

Hän näki taannoin Turussa ala-asteen ensimmäisen luokan opettajansa, joka kehui Lolan juosseen pikkutyttönä kauniisti ja sulavasti.

Lola hämmästyi palautteesta, koska hän omasta mielestään voi juosta korkeintaan juoksumatolla tai pimeässä yöllä. Minään hyvänä juoksijana hän ei ole koskaan pitänyt itseään.

– Olen ylipäätänsä huono vastaanottamaan myönteistä palautetta ja epäilen, että kehujen takana on jokin taka-ajatus. Mutta kielteisen kritiikin muistan aina hyvin. Ehkä se liittyy lapsena aloitettuun tanssiharrastukseen, jossa huomautettiin aina ja ennen kaikkea virheistä.

Tanssijana hän koki olevansa liian pitkä, ja aina malliympyröissä liian iso tai liian lyhyt.

– Kansainväliselle malliuralle en edes tähdännyt, koska en halunnut olla 45-kiloinen.

Kielteistä arviointia riitti varsinkin missivuoden aikana, mutta hän oppi käsittelemään palautetta eikä jäänyt murehtimaan sitä.

Hän sanoo, ettei koskaan pidä kertoa muille omista ongelmakohdistaan, koska sitten kaikki alkavat tarkkailla juuri niitä kohtia.

Ja kysyy, että miksi 41-vuotiaana pitäisi näyttää samalta kuin 18-vuotiaana.

Lue koko juttu Avusta nro 34/2018