Esimerkiksi valtiovarainministeri Petteri Orpo on todennut, että seuraavan hallituksen tehtävä on suuri sosiaaliturvauudistus. Mistä tarve siihen tulee?
Isosta näkökulmasta järjestelmä ei ole missään nimessä läpimätä. Se voisi silti olla hallinnollisesti kevyempi ja ihmisen kannalta yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi. Köyhyysnäkökulmasta näkee vuotokohtia: järjestelmä ei voi toimia, jos Hurstilla on noin pitkä jono. Toisesta näkökulmasta se on liian kallis nykyisellä huoltosuhteella. Ihmisen näkökulmasta se on liian monimutkainen. Kun sain esikoisen, olin Kelassa töissä. Katsoin, miten isäkuukausi toimii, enkä saanut Kelan sosiaaliturvatutkijana puolessa tunnissa selvää. Pidin sen isäkuukauden lomapäivilläni.
EVA:n johtaja Matti Apunen väitti vastikään podcastissään, että Suomeen on rakennettu sosiaaliturvasta himmeli, jota ei enää pysty purkamaan. Mitä ajattelet väitteestä?
Se pitää paikkansa. Järjestelmä on rakennettu pala palalta eri aikoina erilaisten kompromissien tuloksena. Aikoinaan keskusta halusi maatilan emännille tuloja, demarit työntekijöille ansioturvan. Se loi järjestelmän, jossa on perusturva ja ansioturva. Vanhasen II-hallituksen Sata-komitean tavoite oli yksinkertaistaa järjestelmää. Se yksinkertaisti esimerkiksi eläkkeitä luomalla takuueläkkeen työ- ja kansaneläkkeen väliin.
Millainen hyvä järjestelmä olisi?
1990-luvun alusta on ollut selkeä konsensus, että yksinkertainen, läpinäkyvä ja kannustava. Yksinkertaistaminen ja kannustavuus ovat silti usein ristiriidassa: jos tehdään 20 prosentin leikkuri toimeentulotukeen, se kannustaa mutta monimutkaistaa.
Miten tämä tavoite on toteutunut?
Suomalaisessa sosiaaliturvapolitiikassa on ollut suunta kadoksissa. Toinen porukka tekee perustulokokeilua ja toinen aktiivimallia.
OECD suositti Suomelle brittityyppistä Universal Credit -mallia, jossa minimietuudet yhdenmukaistetaan. Tänä keväänä samaa ovat esittäneet monet puolueet. Täyttääkö se hyvän järjestelmän vaatimuksen?
Universal Credit täyttää perustavoitteet. Se on yksinkertainen, läpinäkyvä ja kannustava. Mutta jos siihen lisätään valvontaa aktiivisuudesta, kuten Britanniassa, se ei ole enää yksinkertainen tai läpinäkyvä. Suomen aktiivimallin suhteen ministeritkin ovat olleet pihalla siitä, mikä kelpaa aktiivisuudeksi.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on muutettu 1990-luvulta lähtien järjestelmällisesti kannustavammaksi. Miksi se ei näy työllisyydessä?
Moni uudistus on perusteltu parantamisella, mutta ne eivät selvästikään ole parantaneet sitä. 2000-luvulla työllisyydessä on ollut kasvua vain parhaina Nokia-vuosina. Emme toki tiedä, olisiko työllisyys nykyistä huonompi ilman uudistuksia. Tämä kertoo mielestäni siitä, että pitää miettiä muita keinoja.
Kuten mitä?
Esimerkiksi kotihoidontukien ja perhevapaajärjestelmän muuttamista. Se heijastuisi työllisyysasteeseen enemmän kuin se, että pakotetaan työttömiä hakemaan töitä, joita ei välttämättä ole tai joita he eivät välttämättä saa. Nykyinen kotihoitosysteemi ohjaa olemaan kotona ja jakamaan vapaat epätasaisesti äitien ja isien välillä. Vika on siis järjestelmässä. Aktivoinnissa ajattelutapa on, että vika on työttömissä.
Leimaako taloustieteellinen vaihtoehdottomuus keskustelua sosiaaliturvasta?
Työllisyys, talous ja jakovara edellä mennään varmasti hamaan tappiin asti, mutta talouskeskustelu olisi pienemmässä roolissa, jos työllisyysaste olisi viisi prosenttia korkeammalla. Meillä sosiaalitieteilijöillä on pulma, että toivotaan hirveästi hyvää. Mäkin olen koko elämäni tutkinut köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja ehdottanut politiikkasuosituksia. Ne ovat harvemmin olleet kustannusneutraaleja. Ei niitä loputtomiin voi rahoittaa leikkaamalla yritystukia tai nostamalla pääomaveroa.
Mitä seuraava hallitus sitten tekee sosiaaliturvalle?
Valtioneuvoston kanslian perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke TOIMI päättyy pian. Siinä on kaikki puolueet mukana, se on abstrakti ja tähtää 2030-luvulle. Se antaa toivottavasti kehykset vaalikeskustelulle ja hallitusohjelmalle. Veikkaan, että seuraavakin hallitus menee kasvu ja työllisyys edellä ensimmäiset kaksi vuotta. Sitten katsotaan taloustilannetta ja perustetaan eriarvoisuustyöryhmiä. Olen kuullut, että kehitystoiveita olisi neljän miljardin edestä, kun rahaa on tarjolla miinus kaksi. Siinä on kuuden miljardin gäppi.
Tuleeko suuri uudistus?
Toivon, ettei tapahdu mitään kertarysäyksiä. Me ollaan soten kanssa nähty, mitä käy, jos lähdetään takki auki uudistamaan koko systeemiä. Pitäisi päättää yhteinen linja, jota noudatettaisiin seuraavien kolmen tai neljän hallituskauden ajan.
