Agneta ja Reijo Auer asettuivat torstaina 3.10.2013 käräjäoikeudessa selväsanaisesti tyttärensä puolelle, poikaansa vastaan. He eivät usko tyttärensä Anneli Auerin murhanneen aviopuolisoaan Jukka S. Lahtea, eivätkä toisaalta pidä poikansa Ari Auerin tuottamaa videomateriaalia luotettavana. Isovanhempien mukaan enonsa luo sijoitetut lapset ovat satuilleet.

- Kaikki kolme ovat taiteellisia. Hyviä kirjoittamaan, piirtämään ja kertomaan tarinoita. Heillä on hyvä mielikuvitus, Reijo Auer kertoo oikeudelle.

- Pitäisi oikeasti selvittää mitä Arin ja Minnan luona tapahtuu. Mistä on kysymys, kun lasten keskinäiset suhteet on näin sotkettu.

Agneta Auer nyökkää tervehdykseksi tyttärelleen ja tämän asianajajalle Juha Mannerille käräjäsaliin saapuessaan. Agneta Auer kertoo tyttärensä lapsista.

- Heillä oli lämpimät ja läheiset  suhteet keskenään. Iloisia, reippaita ja mukavia lapsia kaikki, kuvailee Agneta Auer ja kertoo lasten kutsuneen isoäitiään mummiksi.

Agneta Auer puhuu tyttärensä lapsista mennessä aikamuodossa. Hän on nähnyt heidät viimeksi kesällä 2012. Silloinkin vain vilaukselta purjehdusreissun lomassa Maarianhaminan satamassa.

- Poikamme Ari ja hänen vaimonsa Minna eivät halua olla tekemisissä kanssamme. Lapset kuulemma pelkäävät.

Anneli Auerin isä Reijo Auer (vas.) ja äiti Agneta Auer olivat saapuneet Satakunnan käräjäoikeuteen todistamaan tyttärensä murhaoikeudenkäynnissä. Paikalla oli myös Anneli Auerin puolustusasianajaja Juha Manner.

Isoisä kertoo pyrkineensä lasten juttusille satamakohtaamisen aikana. Enonsa purjehdusveneen kokassa istuneet lapset olivat kuitenkin kieltäytyneet keskustelusta.

- Tytöt eivät sanoneet sanaakaan. Pojan mukaan he eivät saaneet enää puhua meille, kertoo Reijo Auer viimeisestä tapaamisesta runsas vuosi sitten.

- Ajattelin sitten, että parempi kun annamme heidän olla ja lähdimme pois omalla veneellämme.

Agneta ja Reijo Auer ovat molemmat huolissaan tyttärensä lapsista. Kolmen pienimmän lapsen käytös muuttui isovanhempien mukaan oudoksi samoihin aikoihin, kun esikoistytär ajautui ristiriitoihin enonsa ja tämän puolison kanssa.

- Esikoinen muutti pois ja muut lapset rupesivat vähitellen pelkäämään vanhinta sisartaan. Lopulta sitten totesivat, etteivät tule meillekään, mikäli sisko on täällä, kertoo Agneta Auer.

- Jo sijoituksen alkuvaiheessa  nämä pienimmät lapset rupesivat kyhnäämään Arin ja Minnan kyljessä, eivätkä edes leikkineet. Leikki alkoi vasta kun sijaisvanhemmat poistuivat,  Reijo Auer muistelee aikaa ennen välien lopullista viilentymistä.

Isovanhempien kuvailun perusteella suku on aikaisemmin pitänyt tiiviisti yhtä. Kerrotaan vierailuista puolin sun toisin.  Joulut ja muutkin juhlapyhät totuttiin viettämään yhdessä.

- Tapasimme kerran kuukaudessa isolla porukalla, myös Minna ja Ari olivat mukana.  He asuivat lähellä ja auttoivat meitä muutenkin monin tavoin.  Anneli ja Jukka tulivat Turkuun, me kävimme harvemmin heillä Ulvilassa, kuvaa Reijo Auer.

- Jukka toi lapset meille viikonlopuiksi hoitoon, jos oli työmatkalla Turussa.  Perjantaina tulivat ja sunnuntaina lähtivät, sanoo puolestaan Agneta Auer.

Agneta Auer kertoo Annelin asuneen pari kuukautta lastensa kanssa vanhempiensa luona miehensä murhan jälkeen.

- Anneli suri kovasti Jukkaa. Me olimme enemmän lasten kanssa, kun Anneli oli murheellinen.

Surma oli järkyttänyt lapsia siinä määrin, että he eivät uskaltaneet mennä ulos ilman aikuisia.

- Lapset pelkäsivät koko ajan murhaajaa, että se tulee jostakin. Kerrostalossa kuuluu monenlaisia ääniä, niitäkin he pelkäsivät, Agneta Auer muistelee.

Tuomari kysyy Anneli Auerin ja Jukka Lahden suhteesta. Oliko riitoja ja mustasukkaisuutta?

- En osaa sanoa, minusta he olivat läheisiä toisilleen, Agneta Auer vastaa.

- Jos riitoja olisi ollut kotona, niin niitä olisi ollut myös kodin ulkopuolella, toteaa puolestaan Reijo Auer.

Anneli Auerin murhaoikeudenkäynnin uusi oikeuskäsittely päättyy 8.10.2013.

Syyttäjä Jarmo Valkama on selittänyt Jukka S. Lahden murhaa saatananpalvonnalla. Anneli Auerin on kerrottu kiduttaneen ja uhranneen eläimiä: kissoja, papukaijoja ja hiiriä.

Agneta Auer ihmettelee puheita eläinten uhraamisesta.  Hän kertoo käyneensä viikoittain Annelin ja lasten luona sen jälkeen, kun nämä muuttivat omaan rivitalohuoneistoon isovanhempien lähettyville.

- Matkaa oli alle kilometri ja saatoin piipahtaa mitään ilmoittamatta.

Yhdelläkään käynneistään Agneta Auer ei nähnyt kissoja tai muitakaan pieneläimiä, vaikka syyttäjän mukaan niitä hankittiin merkittävissä määrin erilaisten  saatananpalvontarituaalien toteuttamiseen.  

Agneta Auerin  kuvailun perusteella Anneli Auerin ja lasten arki ajautui vähitellen murhan jälkeen normaaleihin, arkisiin uomiinsa.

- Lapset eivät olleet nälkiintyneen näköisiä. Anneli teki itse ruoan ja me veimme käydessämme hedelmiä ja lämmintä leipää. Makeisia emme vieneet, koska heillä oli karkkipäivä kerran viikossa.

Istunnon lopuksi Agneta Auerilta kysytään, millainen äiti Anneli Auer oli lapsilleen.

- Tasapuolinen. Ei ollut suosikkeja, kaikki pääsivät vuorollaan äitinsä syliin, oikein kilpailivat siitä.

Käräjäsalista poistuessaan Agneta Auer taputtaa tytärtään olkapäälle.

Teksti ja kuvat Tuula Malin