Joulukuun 21. päivä 2012 väitöskirjatutkija, Puolustusvoimien yliluutnantti Atte Kaleva sai aineistoa, jota ilmankin olisi tullut toimeen. Aseistetut miehet sieppasivat Kalevan, hänen vaimonsa Leilan ja itävaltalaisen Dominik Neubauerin kesken ostosreissun Tahririn aukiolla, Jemenin pääkaupungissa Sanaassa. Atte Kaleva ja Neubauer opiskelivat kielikoulussa arabiaa, Leila Kaleva oli juuri saapunut vierailulle Jemeniin.

Siitä alkoi vajaan puolen vuoden vankeus jemeniläisessä maalaistalossa, jonne sieppaajat kolmikon veivät. Sieppaajat kuuluivat paikalliseen heimoon, mutta he myivät panttivangit Jemenissä Arabian niemimaan al-Qaida-järjestölle.

– Olin tutkinut aihetta kohtalaisen paljon ja kuvittelin, että tietäisin jihadisteista keskimääräistä enemmän. Silti olin länsimaisen ajattelutavan vanki ennen kuin jouduin oikeasti vangiksi, Kaleva hymähtää nyt.

Länsimaisella ajattelutavalla hän tarkoittaa jakoa, jossa uskonasiat katsotaan yksityisen ja politiikka julkisen ja yleisen piiriin kuuluvaksi. Muslimille näin ei ole, vaan asiat ovat erottamattomia.

– Muhammed oli paitsi profeetta myös laajenevan muslimivaltion päämies, joka otti kantaa moniin maallisiin kysymyksiin. Jihadistille uskonto ja politiikka ovat saman kolikon kääntöpuolia.

Jotta terveen kirjoissa oleva yksilö voi vakavasti vahingoittaa toista ihmistä, toinen pitää epäinhimillistää: nähdä hänet vain materiaalina, pahuuden tai synnin ”likaisena” ilmentymänä ja vihollisena. Tämä on yhtä tuttua sodista kautta historian kuin keskitysleiriltä ja sarjamurhaajien tavoista.

Atte Kaleva pyrki koko ajan siihen, että sieppaajat näkisivät hänet, Leilan ja Dominikin ihmisinä, eivät vain vankeina. Pariskunta kehitti päivittäisen rutiinin, joka helpotti ahdistavassa tilanteessa.

– Koska jihadistit tekevät äärimmäistä pahaa, heidät demonisoidaan pahan ilmentymiksi. Koraani sanoo selkeästi, että vääräuskoisten kanssa ei saa olla tekemisissä. Silti nämäkin terroristit olivat ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella, juoda teetä ja naureskella läppäriltä tuleville piirretyille.

Tiivistäen: kyse ei ollut sekopäistä, vaan oman logiikkansa mukaan toimivista, syvän uskonnollisen kokemuksen jakavista ihmisistä. Tämä ei tietenkään tee hirmutekoja oikeutetuiksi muille kuin saman ääri-ideologian jakaville, mutta heidän logiikkansa ei poistu maailmasta se kieltämällä.

On vaikea sanoa, auttoiko ennakkotieto jihadismista ja puhuminen sieppaajien kanssa panttivankeja – ja pelastiko se lopulta jopa heidän henkensä.

Kalevat ja Neubauer vapautettiin vahingoittumattomina 9. toukokuuta 2013. Itävaltalainen koki kertomansa mukaan vankeuden voimakkaammin traumatisoivana kokemuksena kuin aviopari, joka pystyi puhumaan keskenään.

– En pysty vastaamaan, vaikuttiko pohjatietämys ja kommunikaatio sieppaajien kanssa, mutta tärkeintä on lopputulos: se, että jäätiin henkiin, Atte Kaleva sanoo.

Kalevoiden mukaan heitä kohdeltiin pääosin hyvin, mutta mies oli osan aikaa jaloistaan kahlittuna ja häntä osoitettiin aseella. Pariskunta ehti vankeuden aikana heittää toisilleen hyvästit, koska pari kertaa tuli tunne, että ”tämä oli tässä”.

Pelkäsikö Atte Kaleva vankeuden aikana?

– Totta kai. Erikoista olisi, jos tuollaisessa tilanteessa ollut väittäisi muuta.

Kustantajan edustaja ehdotti kirjaa Atte Kalevalle, ja pienen harkinnan jälkeen tämä suostui. Jihad ja terrori (Otava) tuli painosta torstaina 15. maaliskuuta.

– Koen, että populaarille tietokirjalle islamista on tilausta Suomessa. Keskustelu islamista nivoutuu keskusteluun maahanmuutosta, koska valtaosa tulijoista on muslimeja, ja puhe on usein hyvin tunnepitoista ja köykäistä, Kaleva kertaa.

Kalevan mukaan keskustelua dominoivat ja pilaavat ääripäät. Jopa hernekeittopurkin avaamisen maahanmuuttoon yhdistävät, törkyä suoltavat ja 24/7 verkkokeskusteluissa päivystävät ”kriitikot” ovat useimmille tuttu porukka.

Onko tutkijan mielestä olemassa jokin toinen ääripää?

– Maahanmuuttovastainen ja äärinationalistinen joukko on äänekäs, ei välitä faktoista, demonisoi islamia ja kaikkia muslimeita. Toinen ääripää ovat varauksettoman myönteisesti maahanmuuttoon suhtautuvat, jotka kieltäytyvät näkemään islamissa mitään negatiivista. Heitä tapaa politiikassakin. Kumpikin joukko kieltää oman äärimmäisyytensä, ja molempien lähtökohdat ovat älyllisesti kestämättömiä, Kaleva vastaa.

Kaleva itse on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Puolustusvoimien palveluksesta erottuaan hän pyrki eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi.

Tekstissään Kaleva kertoo pyrkineensä välttämään akateemista jargonia ja toisille tutkijoille kirjoittamista. Pääosin tässä on onnistuttu, joskin islamin 630-luvulta alkavan historian ja eri suuntausten läpikahlaaminen vaatii lukijalta tiettyä pohjakiinnostusta ja kärsivällisyyttä.

Islam on valtava ajatusrakennelma, jossa on monia haaroja. Jako sunni- ja shiiamuslimeihin alkaa olla suomalaisillekin tuttu, mutta myös sunnalaisuus jakautuu useisiin tulkintoihin: traditionalistiseen, moderniin ja fundamentalistiseen.

Fundamentalistien joukossa ovat äärijyrkät salafistit, jotka toteuttavat terrori-iskuja jihadistisen ideologian nimissä. Tämäkään ei silti tarkoita, että jokainen salafisti olisi terroristi.

– Kristinuskossa ymmärrämme, miten vaikka ortodoksit ja luterilaiset eroavat toisistaan. Silti ne islamin erot, jotka ovat muslimeille itsestään selviä, ovat monille länsimaalaisille tuntemattomia.

Kaleva muistuttaa, että vain pieni osa maailman muslimeista on jihadisteja, mutta jihadismi on silti osa islamia.

– Jihadistit eivät koe olevansa islamia vastaan rikkova vähemmistö, vaan päinvastoin hyvin hurskaita muslimeja, jotka toteuttavat uskon vaatimuksia. Jihadisteista voidaan eristää se pieni osa muslimeja, jotka ovat väkivaltaisia ja keskittyä heidän tekoihinsa, niiden syihin ja seurauksiin.

Keitä jihadistit sitten ovat? Vastaus ei ole yksiselitteinen, mutta Kalevan mukaan puheet uskontoa radikalisoitumisen (teko)syynä käyttävistä syrjäytyneistä ja rikollisista eivät pidä paikkaansa ainakaan sellaisinaan.

– Etenkin alatason jihadisteilla on monenlaisia taustoja ja motiiveja, kuten ihmisillä yleensä. Joukossa on rikollisainestakin, joiden vakaumus voi olla pinnallinen. Silti he liittyvät jihadiin eivätkä esimerkiksi moottoripyöräjengiin.

Johonkin kuuluminen ja merkityksellisyys ovat tarpeita, jotka useimmat meistä haluavat elämässä tavalla tai toisella täyttää.

Henkilö, joka ennen on ollut nobody, ehkä kahnauksissa yhteiskunnan ja viranomaisten kanssa, onkin yhtäkkiä somebody: hurskas taistelija Allahin tiellä, joka saa tukea uskonveljiltä ja -sisarilta. Tällaiseen sitoutuva ihminen voi olla valmis mihin tahansa saadakseen kuulua valittujen joukkoon.

– Moni Isisiin liittyvistä ei juuri tunne islamia, mutta se ei tarkoita, ettei liittyjä voisi olla hyvinkin uskovainen ja kiihkomielinen. Tällöin järjettömiltä vaikuttavat keinot katsotaan oikean uskon nimissä toimimiseksi, Kaleva sanoo.

Kaikkein jyrkimpiä ovat usein käännynnäiset, kuten toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajat, jotka ovat radikalisoituneet kotimaissaan.

Kaappauksen aikana Kalevan pariskunta onnistui ottamaan talteen yhden sieppaajan hiuksen, jonka avulla henkilöllisyys pystyttiin selvittämään. Hius oli käännynnäisen: australialaisen Christopher Havardin, joka kuului al-Qaidaan. Hän kuoli sieppauksen jälkeen vuonna 2013 Jemeniin tehdyssä lennokki-iskussa.

– Monet muslimimaissa kasvaneet ihmiset ymmärtävät islamin moninaisuuden ja tuomitsevat ääritulkinnat sekä väkivallan. Silti islamiin kääntynyt – tai palannut, kuten muslimit sanovat – ihminen ei joskus näe eikä hyväksy kuin yhden tulkinnan. Mitä fundamentalistisempi tulkinta, sitä helpommin se vetoaa tietynlaiseen yksilöön, Atte Kaleva sanoo.

Suojelupoliisin arvion mukaan Suomesta on lähtenyt Isisin riveihin 70–80 ihmistä. Kaleva arvioi luvun hieman todellisuutta pienemmäksi, sillä kaikkia lähtijöitä on mahdotonta seuloa joukosta.

– Jokainen näistäkin lähtijöistä on jonkun ystävä, lapsi, veli tai muu sukulainen. Perheelle tilanne on hirvittävä, eikä silloin auta poissa tolaltaan olevien vanhempien syyllistäminen, vaan avoin keskustelu syistä ja seurauksista. Myös tässä muslimien oma yhteisö on avainasemassa.

Jokainen terrori-isku on liikaa, mutta niiden torjunnassa on tapahtunut edistystä. Atte Kaleva muistuttaa, että vuonna 2017 tehtiin vähemmän iskuja kuin vuosiin.

– Kyse ei ole siitä, että jihadistien halu terroriin olisi vähentynyt, vaan eri maiden viranomaisten tehokkaammista vastatoimista. Kaikkia tekoja ei voi estää, mutta siihen voi vaikuttaa, ettei tulla paljon terroristeja jäljessä.

Vaikeimpia ennakoitavia ja ehkäistäviä ovat Tukholman kuorma-autohyökkäyksen ja Turun puukotuksen kaltaiset iskut. Niissä tekijä oli enemmän tai vähemmän omasta aloitteestaan toiminut yksinäinen susi, mutta heilläkin oli ideologinen ja osin myös käytännön kytkös jihadismiin.

– Valtaosalla yksin toimineista tekijöistä on ollut yhteyksiä liikkeeseen ja toisiin jihadisteihin, ja viranomaiset voivat päästä käsiksi tähän yhteydenpitoon ja viestintään. Silloin verkosto alkaa purkautua, Atte Kaleva sanoo.

Kaleva kannattaa nyt eduskunnan käsittelyssä olevia tiedustelulakeja juuri kansainvälisen tiedustelun helpottamisen ja terrori-iskujen ehkäisyn vuoksi. Hän myöntää, että lakiuudistukset puuttuvat yksityisyyden suojaan, mutta korostaa ulkopuolisen valvonnan, suuremman avoimuuden ja Suomen viranomaisten yleisen lainkuuliaisuuden tasapainottavan laajempia tiedusteluoikeuksia.

Miten radikalisoitumista ja vaarallisten aatteiden leviämistä, saati muuttumista toiminnaksi, sitten voi estää?

Suomessa on uskonnonvapaus, eikä maassa laillisesti olevia ihmisiä voida karkottaa, vaikka kuinka netissä huudettaisiin. Suomi on myös sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, ja maahanmuuttopolitiikka on jo nyt yksi EU:n tiukimmista.

Atte Kaleva nostaa esiin aiemmin mainitun merkityksellisyyden ja joukkoon kuulumisen.

– Jihadistinen ideologia esittää tarjoavansa helpon vastauksen vaikeisiin kysymyksiin. Iso vastuu sen torjumisesta on muslimiyhteisöllä itsellään, eivätkä Suomen yhteisöt olekaan kovin radikaaleja. Silti myös fundamentalistiselle puheelle pitäisi olla nollatoleranssi.

Kaleva kertoo, että häneen ottavat yksityisesti yhteyttä ennen kaikkea somalitaustaiset naiset, jotka eivät halua alistua perinteisiin sääntöihin.

Puuttumisen tekee vaikeaksi se, että fundamentalistiset pohjavireet pidetään piilossa julkisissa tilaisuuksissa, joissa on paikalla viranomaisten edustajia, toimittajia tai muita kantasuomalaisia.

Räikein ja järkyttävin esimerkki ovat lähtömaassa toteutettavat pakkoavioliitot, joihin nuoria naisia yhä lennätetään Suomesta. Ilmiön tunnistamiseen ja tunnustamiseen pitäisi Kalevan mukaan panostaa vahvasti niin viranomais- kuin kansalaistasolla.

– Puuttumista vaikeuttaa sekin, että uhrit eivät ymmärrettävästi uskalla tai halua puhua avoimesti: heitä pidetään oman pesän likaajina. Jos asia viedään poliisille ja sosiaaliviranomaisille asti, tilanne on useimmiten jo todella vakava ja rikoksen tunnusmerkit täyttyvät helposti.

Mitä Atte Kaleva ennen kaikkea haluaa sanoa kirjallaan?

– Sen periaatteessa yksinkertaisen asian, että nähdään yksilöt ideologian ja uskonnon takana. Kaikki muslimit eivät ole jihadisteja, mutta jihadisteilla on oma, islamista nouseva logiikkansa.

– Näiden asioiden myöntäminen ja toisaalta erottaminen toisistaan on tärkeää kaikille – eniten muslimeille itselleen.