Arktisen alueen alkuperäiskansat ovat päättäneet perustaa elokuvarahaston. Rahastolla on kaksi päätarkoitusta: tukea pohjoisten kansojen omaa tarinatuotantoa ja tarjota uusia mahdollisuuksia erityisesti toivottomuuden ja jopa itsemurhien piinaamille syrjäalueille.
Hankkeen veturina on Norjan Koutokeinossa toimiva Kansainvälinen Saamelaiselokuvainstituutti ISFI yhteistyössä muun muassa Grönlannin ja Kanadan Nunavutin elokuvainstituuttien kanssa. Rahaston piiriin ovat tulossa pohjoismaiden lisäksi Kanadan ja Venäjän pohjoiset alueet, Grönlanti ja Yhdysvaltain Alaska.
– Rahaston tavoitteena on taata jatkuvuus, ettei toiminta olisi koko ajan riippuvaista valtioista, vaan että omia elokuvia pystytään aloittamaan ja ehkä kokonaan tuottamaankin itse. Rahoituksen kerääminen vuodeksi kerrallaan on raskasta, sanoo ISFI:n elokuvakomissaari Liisa Holmberg.
Elokuvan avulla on mahdollista muuttaa ihmisten käsityksiä pohjoisesta, mutta myös pohjoisen näkemyksiä itsestään.
– Ulkopuoliset näkevät arktisen alueen lähinnä öljy- tai kaasuresurssina, ihan kuin meitä ihmisiä ei olisi, ja kun sitä tarpeeksi hoetaan, niin ihmiset rupeavat uskomaan siihen, Holmberg toteaa.
Luovaa teollisuutta kehittämällä rahasto tarjoaa alueille keinoja määrittää itsensä samalla, kun se synnyttää tuloja ja työllisyyttä.
– Rahaston suurin anti on se, että kaukana arktisissa kylissä asuvat nuoret saavat mahdollisuuden elämään. Tarkoitus on löytää mustaan tulevaisuuteen pieni toivonkipinä, että heidät huomataan ja heidän elämällään on merkitystä.
Rahasto on määrä polkaista käyntiin jo tänä vuonna. Tavoitteena on kerätä viidessä vuodessa 20 miljoonaa euroa, jonka sijoitustuotoilla aletaan tukea elokuvatoimintaa ja koulutusta.
Yhteistyötä on jo kokeiltu pilottihankkeella Arctic Film Circle, jossa neljä arktista ohjaajaa teki yhteisen elokuvan. Parhaillaan on käynnissä arktisten kauhutarinoiden keruu, joiden pohjalta on määrä syntyä yhteistuotantosarja – ensimmäinen työpaja kanadalaisten kanssa on maaliskuussa.
Osoituksena alkuperäiskansojen elokuvan potentiaalista on inuk-ohjaaja Zacharias Kunukin eepos Atanarjuat – The Fast Runner (2001), joka muutama vuosi sitten valittiin Kanadan kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Viime keväänä arktisten alkuperäiskansojen elokuvaa nähtiin Berliinin filmifestivaalin erikoisohjelmistossa, ja Amanda Kernellin Saamelaisveri-elokuva on voittanut jo 20 palkintoa, viimeksi neljä Guldbaggea eli Ruotsin ”Jussia”.
Venäjällä vilkkaampaa toimintaa on vasta jakuuttien joukossa, mutta valtion suurin elokuva-alan ahjo, Moskovan elokuvakoulu (VGIK), on tulossa mukaan ja aloittaa ensimmäiset työpajansa ehkä jo tänä keväänä. Kameroita on myös tarkoitus viedä pohjoisiin yhteisöihin ja kouluttaa paikallisia ihmisiä tekemään elokuvia tai vaikkapa striimaamaan ajankohtaisia asioita internetissä.
ISFI itse toimii jo vakaalla pohjalla. Norja on sen suurin rahoittaja. Suomi on ollut mukana pienellä panoksella toista vuotta, ja Ruotsin kanssa neuvotellaan.
– Ajatuksena on tuottaa yksi pitkä elokuva vuodessa sekä tv-sarjoja, joista pari on jo valmisteluvaiheessa. Pullonkaulana on riittämätön tuotantokapasiteetti. Joka maassa ei vielä ole saamelaisia tuottajia tai tuotantoyhtiöitä, Holmberg sanoo.
Kanadassa on päätetty muodostaa erityinen alkuperäiskansojen elokuvaelin, Indigenous Screen Office, joka päässee tositoimiin 2020-luvulla. Muuallekin arktiselle alueelle on määrä perustaa pieniä elokuvakeskuksia tai toimintapisteitä.
– Pohjoista käsittelevissä elokuvissa alkuperäiskansa on usein ollut hieman päälle liimattuna. Me tarvitsemme oman äänen, sen, että paikallisella ihmisellä on kamera kädessään ja hän kuvaa sitä omaa maailmaansa, Holmberg kiteyttää.
Teksti Jorma Lehtola
