Jos elän yli satavuotiaaksi, toivon pysyväni terveenä. Unelmani on ostaa asunto New Yorkista Manhattanilta. Haluaisin olla sellainen vanha rouva, New Yorkin mummo! Asuisin Upper East Sidella ja kävisin kulttuuririennoissa. Olen aiemmin asunut siellä ja viettänyt siellä kesiä. Se on paikka, johon aina kaipaan. Heti kun rajat taas aukeavat ja pääsen, lähden sinne mielelläni.

Viimeksi nauroin makeasti, kun 6- ja 2-vuotiaat ­lapseni järjestivät kotonamme tanssinäytöksen kahdestaan. 2-vuotias matkii isosiskoa ja keksii omia juttuja. Ballerinapuvut ja leikkisteppikengätkin heillä oli esityksessä.

Teini-ikäisenä haaveilin näyttelijän työstä. Olen päämäärätietoinen ihminen ja näyttelin jo silloin muutamassa tv-sarjassa Tampereella. Ymmärsin silloin, että olen näyttelijä – se oli identiteettiasia. Hakeuduin ­erilaisille kursseille, jotka tukivat Teatterikorkeakouluun pääsemistä. Oli yksi elämäni hienoimmista päivistä, kun sinne sitten pääsin 20-vuotiaana.

Hermoni menevät esimerkiksi silloin, kun minun piti maalata kattoa vanhassa talossa, jossa yksikään seinä eikä katto ole suora. Päätin, että siihen katon ja seinän rajaan tulee katon väristä valkoista maalia yhdeksän ja puoli senttiä, sitten vasta alkaa se oikea väri. Tein vatupassilla viivan. Jaksoin sitä hommaa ehkä metrin ja menetin täysin hermoni.

Aion vielä opetella lisää tanssimista ja laulamista. Käyn baletti- ja laulu­tunneilla. Baletti on ihan meditatiivinen kokemus. Olen käynyt treenaamassa Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön tanssikoulussa. Aloitin baletin, koska halusin venyvyyttä, voimaa ja oppia tekemään spagaatin. Kyllä siihen hetki meni… Tunnit ovat viikon henkireikäni. Baletti tekee hyvää kropalle ja mielelle. Kaikki muu on pakko unohtaa.

Inhoan aina epäoikeudenmukaisuutta ja empatian puutetta. Sitä, jos ei pysty hyppäämään toisen ­nahkoihin ja näkemään maailmaa kenenkään muun kuin omin silmin. Se on vastenmielistä ja aiheuttaa usein ongelmia tässä maailmassa. Kun se oma totuus ei ole se koko totuus.

Pelkään kuollakseni sitä, että jotain pahaa tapahtuisi omille lapsille. Ilmastonmuutos huolestuttaa myös. Nyt on onneksi tehty hyviä päätöksiä, esimerkiksi ­metsien suojelemiseksi ihan globaalilla tasolla. Isoja päätöksiä, jotka toteutuakseen vaativat päättäjiltä ­paljon kanttia.

Jos olisin mies, keskittyisin kuuntelemiseen ja yrittäisin purkaa naisiin kohdistuvaa vihaa. Ja siihen, miten voisimme kasvattaa lapsia ja erityisesti poikia siten, että he oppisivat arvostamaan ja kohtelemaan naisia hyvin.

Liikutun yleensä kyyneliin hyvin helposti: ilosta, surusta, kauneudesta – saatan liikuttua monta kertaa päivässä. Liikutun esimerkiksi, kun Matilda-musikaalissa lapset lopussa nousevat lasten kapinaan ilkeää ­rehtoria ja muita heitä väärin kohdelleita aikuisia vastaan. Musikaalin tunnusbiisi on niin hieno ja koskettava, että minulla on joka kerta vaikeuksia laulaa sitä verhoissa loppuun purskahtamatta itkuun. Se on ­näyttämötaidetta parhaimmillaan.