Kävin lokakuussa Israelissa. Viimeisenä iltana varasin hotellin spasta hieronnan nimeltä "Combination massage". Yllätyin hiukan, kun hieroja olikin mies, mutta onhan vakihierojani Suomessakin mies, joten asetuin pöydälle.

Hieronta meni hyvin siihen asti kun hän käski minun kääntyä selälleni. Yhtäkkiä alkoi tuntua epämiellyttävältä. Miehen kädet alkoivat painella nivusiani. Päätin huutaa heti, jos hän menee pidemmälle.

Samassa hän työnsi pikkuhousuni haaraosan syrjään ja livautti öljyisen peukalon sisälleni.

En alkanut huutaa. En sanonut sanaakaan. Tein vaistomaisesti jalallani torjuvan eleen, ja hän veti peukalon pois. Katsoin häntä hämärässä suoraan silmiin. Hetki oli epätodellinen. Itse asiassa mietin samassa sekunnissa, tapahtuiko koko juttua ylipäätäänkään. Entä jos ylitulkitsin? Toisaalta pikkuhousut olivat edelleen rutussa siitä kohtaa, mistä hän oli alkanut käpälöidä.

Niin sanottu hieronta kesti onneksi enää kymmenisen minuuttia. Hän käsitteli vielä kädet. Makasin pöydällä kynttilänjäykkänä. Lopuksi hän toivotti minulle hyvää päivänjatkoa.

– Kiitos samoin, minä sopersin.

Pakenin hotellihuoneeseen ja peseydyin suihkussa pitkään, mahdollisimman kuumalla vedellä. Vaihdoin alusvaatteet. Olo oli saastainen ja nöyryytetty. Miksi en huutanut? Miksi en kysynyt, mitä helvettiä hän oikein luulee tekevänsä? Miksi en pompannut alas hierontapöydältä ja rynnännyt käytävään? Miksi en lyönyt? Vaatinut rahoja takaisin? Mikä meitä naisia vaivaa?

Se, että emme saa tuottaa pettymystä, vaikka meille aiheutettaisiin pettymys? Pelkäämme aina, että tulee ikävä ilmapiiri. Sitä paitsi mies oli kirjakaapin kokoinen. Jos hän olisi suuttunut, en olisi mahtanut hänelle mitään. Ja onhan se tavallaan kohteliaisuus. Että kelpaa. Vielä tämän ikäisenä. Sitä paitsi jotkut raiskataan. Tai tapetaan. Tai molempia.

Ehkä lamaantumiseni syy oli sekin, että oltiin ulkomailla. Olo on yleensäkin turvattomampi. Ehkä minulta jäi lukematta se pienellä painettu teksti? "Combination massage sisältää myös genitaalialueen."

Painuin baariin ja tilasin gin tonicin. Hörpin sitä tyrmistyneenä, sisuskalut täristen. Jatkoin kelaamista. Oliko minun punaisissa pikkuhousuissani jokin viesti? Olisiko minun pitänyt lopettaa hieronta tai vähintään sanoa tiukasti ei, kun äijän kädet lähestyivät nivusia? Hän ehkä kuvitteli sen luvaksi jatkaa, kun en reagoinut mitenkään.

Vasta parin tunnin kuluttua soitin aviomiehelle.

– Sun on tehtävä ilmoitus matkatoimistoon, hän sanoi.

– En mä jaksa, vastustelin.

– Mä haluan unohtaa koko asian ja mennä eteenpäin.

– Ja se voi jatkaa samalla tavalla muitten kanssa!

Soitin siis matkatoimistoon.

– Teitkö valituksen hotellin johdolle? virkailija kysyi.

Kerroin olleeni niin sokissa etten kyennyt. Enkä halunnut alkaa selvittää asiaa englanniksi.

– No, me viemme asian eteenpäin. Tällaista ei saa tapahtua, varsinkaan neljän tähden hotellissa.

(Oho! Siis kolmen tai kahden tähden hotellissa saa?)

Koko matkasta jäi ahdistava olo.

Kotimaassa kerroin vakihierojalleni tapauksesta. Hän kertoi, että täällä se menee vähän toisinpäin, ainakin hänen kanssaan.

Naisasiakkaat nimittäin saattavat käpälöidä ja ehdotella kaikenlaista kesken käsittelyn. Hän ei vaikuttanut erityisen ahdistuneelta asiasta.

Anna-Leena Härkönen on Avun uusi kolumnisti.