Ystäväni pyysi minua pitämään etänä puheen pojalleen, joka vietti lakkiaisia. Poika rakastaa juhlia ja oli pettynyt, ettei niitä voinut rajoitusten takia pitää kuin pienessä piirissä.

– Teema voisi olla ”ylioppilaalle koronakeväänä”, ystäväni ehdotti.

Vastasin, ettei minulla ole mitään sanottavaa noin painavasta aiheesta. Hän tarkensi, ettei tarvitse puhua koronasta, kunhan muistaisin päivänsankaria jotenkin. Päätin sitten antaa pojalle muutaman neuvon elämää varten.

Minusta on ihanaa jakaa neuvoja. Katson olevani siihen oikeutettu, koska olen jo viisikymmentäviisivuotias. Olen tosin jaellut neuvoja lapsesta asti.

Oma poikani kuvasi kännykällä, kun istuin keittiön pöydän ääressä ja luin puheeni. Rekvisiittana oli vaaleanpunainen pionikimppu.

Tässä muutama pätkä puheesta.

Jos nainen sanoo, ettei hänelle tarvitse tuoda kukkia, se ei tarkoita sitä, etteikö hän haluaisi niitä.

Jos rakastuu, kannattaa iskeä kimppuun ennen kuin joku muu ehtii. Ellei tyrkytä itseään, jää ilman.

Kun rakastuin kerran hysteerisesti yhteen tulevista aviomiehistäni, vatvoin ystävälleni, kannattaako minun kertoa tunteistani miehelle.

– Totta kai kerrot, hän vastasi.

– Eihän se muuten saa ikinä tietää.

– Mutta on niin noloa, jos se torjuu mut, minä surin.

– Miten sun tunteet vois olla väärin? ystävä kysyi.

Niin. Ei mitenkään. Kerroin tunteistani. Mies pelästyi ensin. Ei halunnut vakavaa suhdetta juuri nyt. – Vielä mä istun sun vanhempies joulupöydässä, ajattelin. Ja istuin.

Jos olet sitä mieltä, että intuitio on akkojen höpinöitä, vaihda mielipidettä. Vaisto nimittäin ei valehtele. Kusipään tunnistaa siitä, että hän vaikuttaa kusipäältä. Jos ihminen tai tilanne saa hälytyskellot soimaan, kuuntele niitä.

Luutnantti Koskela rauhoittelee Tuntemattomassa sotilaassa alaisiaan ennen hyökkäystä.

On muistettava, etteivät ne ihmistä kummempia ole nekään. Lyijyä ne tottelee niin kuin kaikki muutkin.

Asioihin voi siis vaikuttaa. Vaikka sitten ampumalla.

Minuakin tuo neuvo lohduttaa. Olen käyttänyt sitä voimavirkkeenä, kun on täytynyt tarttua ikäviin asioihin eli ihmisiin. Nuorempana alistuin, jos joku kohteli minua huonosti. Sitten päätin alkaa tapella.

Jos vaikka työkaveri nykyään käyttäytyy törkeästi, sanon siitä hänelle. Jos se ei auta, puhun ohjaajan kanssa. Kommunikointikyvyttömien puheluihin en vastaa.

Tee siis asioille jotakin sen sijaan, että vatvoisit niitä päässäsi. En tietenkään kehota kostamaan kenellekään. Vai kehotanko?

Ole ajoissa paikalla. Jos myöhästelet, varastat muitten aikaa ja pilaat maineesi.

Jos olet mokannut, pyydä anteeksi. Se on inhottava kokemus, mutta kannattaa.

Jos alat koota mitä tahansa huonekalua, lue käyttöohjeet. ”En mä mitään ohjeita tartte” ovat kuuluisat viimeiset sanat ennen joukkomurhaa.

Naura aina, kun voit, vaikka sitten tyhjälle. Se auttaa jaksamaan.

Tee asiat kunnolla tai älä tee niitä ollenkaan.

Kaikkea hyvää elämääsi, ja sitten viimeinen neuvo, se tärkein.

Kun keität kananmunia, pane keitinveteen suolaa. Siten kuori irtoaa helpommin.

Anna-Leena Härkönen on kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja.

Päivitetty 11.12. – Ilmestynyt 8.7.2020