Suomalaiset tekevät yhä enemmän kaukomatkoja. Yllättävän harva miettii kuitenkaan tropiikissa vaanivia terveysuhkia. Lääkeyhtiö Sanofin rokoteyksikön Sanofi Pasteurin viime vuonna teettämän matkaterveystutkimuksen mukaan lähes kaikki kaukomatkalaiset ottavat reissussa riskejä, joiden vuoksi infektiotaudit voivat tarttua.

Yli puolet tutkimukseen osallistuneista käytti juomissaan jääpaloja, ja vajaa puolet söi ruokaa katukeittiöstä. Matkarokotuksetkaan eivät olleet kaikilla ajan tasalla. Perustelut olivat heppoiset: ”Olen pysynyt matkoilla terveenä aiemminkin” tai ”En ajatellut, että minulla olisi riski sairastua”.

Tosiasiassa kuka tahansa voi sairastua, oli matkakohde mikä hyvänsä. Turistin tavallisin riesa on turistiripuli. Se paranee terveellä aikuisella yleensä riittävällä nesteytyksellä ja levolla. Ruoan ja juoman kautta voi tarttua myös vakavampia tauteja, kuten lavantauti ja hepatiitti A.

Influenssatartunnan voi saada jo lentokentällä. Tämä ei vaadi suoraa kontaktia influenssaa sairastavaan, vaan virus elää erilaisilla pinnoilla useita tunteja. Pahimpia tartuntalähteitä ovat turvatarkastuksen laatikoiden kahvat, joita sormeilevat tuhannet matkailijat.

– Influenssarokotetta voidaan pitää matkailijan tärkeimpänä rokotuksena jo siksi, että influenssa on tropiikissa ympärivuotinen tauti. Myös suojan jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja tuhkarokkoa vastaan tulisi olla kunnossa riippumatta matkakohteesta, sanoo infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila HYKS Tulehduskeskuksesta.

– Erittäin herkästi tarttuvaa tuhkarokkoa esiintyy myös Euroopan maissa, kuten Italiassa ja Romaniassa. Helmikuussa Ruotsin-laivallakin todettiin tuhkarokkotapaus.

Myös A-hepatiittirokotuksen pitäisi olla matkailijan perusrokotus. Maksatulehdusta aiheuttavan hepatiitti A:n tartuntalähteitä ovat saastunut ruoka ja juomavesi tai sillä pestyt vihannekset tai siitä tehdyt jääkuutiot sekä puutteellisesti kypsennetyt simpukat ja osterit. Tartunta voi tapahtua myös likaisten käsien tai vessojen kautta.

Ensimmäiset oireet ovat yleensä ruokahaluttomuus ja pahoinvointi sekä kuume ja vatsakipu. Muutaman päivän päästä iho ja silmät muuttuvat keltaisiksi. Vakavan maksatulehduksen riski lisääntyy iän kasvaessa, ja tauti voi joskus harvoin johtaa kuolemaan.

A-hepatiittirokotetta annetaan kaksi annosta, joista ensimmäinen tulisi antaa vähintään kaksi viikkoa ennen matkaa. Taudin pitkän itämisajan takia rokote voidaan kuitenkin antaa vielä juuri ennen reissuun lähtöä, jos lähtö tulee äkillisesti.

– Muissakin rokotuksissa on syytä huomioida, että riittävä suoja vaatii riittävää sarjaa eli 2–3 rokotetta. Rokotustarve olisi hyvä tarkistaa hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä, Veli-Jukka Anttila muistuttaa.

A-hepatiittirokotteen voi korvata Twinrix-rokotteella, joka antaa elinikäisen suojan myös B-hepatiittia vastaan. Se tarttuu veren välityksellä ja B-hepatiitin kantajalta suojaamattomassa seksissä – jota saatetaan matkalla harrastaa. Infektio parantuu yleensä itsestään, mutta voi muuttua joillakin krooniseksi.

– Krooninen infektio voi johtaa maksan vajaatoimintaan. Se lisää maksakirroosin ja maksasyövän vaaraa, Anttila varoittaa.

Lavantautia esiintyy huonon hygieniatason maissa Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Suomessa todetaan vuosittain maailmalta tuliaisina tuotuna vajaat kymmenen tartuntaa. Taudin voi parhaiten välttää hyvällä käsi- ja elintarvikehygienialla, mutta rokotusta kannattaa harkita, jos suunnittelee pitkää matkaa lavantautialueelle tavanomaisten turistialueiden ulkopuolelle.

Matkailija voi tarvita myös rokotusta keltakuumetta ja Japanin aivokuumetta vastaan. Keltakuumerokotusta suositellaan riskialueille Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan matkustaville etenkin, jos matkalla oleskellaan maaseudulla tai viidakko- ja savannialueilla.

Keltakuumetta levittävät hyttyset. Tauti on vakava ja johtaa usein kuolemaan. Tartunnan ehkäisyssä hyttysiltä suojautuminen on hyvin tärkeää. Rokotus olisi otettava viimeistään muutamia viikkoja ennen matkaa, jotta sen mahdolliset haittavaikutukset, kuten kuume, lihaskipu ja päänsärky, voidaan hoitaa kotimaassa. Haittoja saa 2–5 prosenttia rokotetuista. Yksi rokote antaa elinikäisen suojan.

Hyttyset levittävät myös Japanin aivokuumetta, jota esiintyy monessa Aasian maassa. Matkailijoiden saamat tartunnat ovat silti harvinaisia: on arvioitu, että vähemmän kuin yksi miljoonasta riskialueen ulkopuolelta tulevasta matkustajasta sairastuu. Vain alle yksi prosentti saa oireisen taudin, joka on usein vakava ja kolmanneksella kuolemaan johtava

Tavalliselle parin viikon turistimatkalle rokotusta ei tarvita. Sitä suositellaan, jos oleskelee riskikohteissa pitempään tai liikkuu paljon ulkona esimerkiksi retkeilemässä. 

Eikä kahta ilman kolmatta: myös malaria tarttuu hyttysen piston välityksellä. Siihen sairastuu joka vuosi yli 200 miljoonaa ihmistä. Suomessa malaria todetaan vuosittain 20–40 henkilöllä. Pahimmillaan tauti on hengenvaarallinen.

– Malariaa vastaan on kehitteillä rokotteita, mutta toistaiseksi on käytettävä estolääkitystä. Matkailijan riski saada tartunta on suurin trooppisessa Afrikassa. Estolääkitys on tehokasta vain, jos sitä otetaan säännöllisesti ennen matkaa, sen aikana ja matkan jälkeen, Veli-Jukka Anttila sanoo.

Hyttyset eivät ole ainoita ötököitä, joilta on syytä suojautua matkalla. Myös puutiainen eli punkki tartuttaa ikäviä tauteja, kuten borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta. Ensimmäiseen ei ole rokotetta, mutta jälkimmäiseen on. Puutiaisaivotulehduksen aiheuttaa TBE-virus, joka tarttuu minuuteissa punkin syljestä.

Riski sairastua on suurin itäisessä Keski-Euroopassa, Baltian maissa, Venäjällä, Ruotsin saaristossa ja Ahvenanmaalla. Viruksen voi saada myös pastöroimattomasta maidosta, erityisesti vuohenmaidosta.

– Turisti, joka oleskelee lyhyitä aikoja kaupungeissa, ei tarvitse rokotusta. Jos matka on pitempi tai sen aikana liikutaan luonnossa, rokote on suositeltava, Anttila neuvoo.

Myös isojen eläinten kanssa on syytä olla varovainen. Rabiestartunnan voi saada esimerkiksi kulkukoiran tai apinan puraisusta. Kyseessä on tappava aivotulehdus, joka johtaa oireiden puhjettua aina kuolemaan. Vuorokauden sisällä aloitetulla rokotus- ja immunoglobuliinihoidolla tauti voidaan kuitenkin estää. Apua tulee hakea heti.

– Ennalta ehkäisevää rokotusta voidaan harkita matkailijalle, joka oleskelee riskialueilla pitkään tai seikkailee omin päin hyvin alkeellisilla alueilla. Turistialueilla tartuntariski on vähäinen. Jos koira sattuisikin puremaan, hoitoon pääsee yleensä nopeasti, Veli-Jukka Anttila sanoo.

Reseptin saa terveyskeskuslääkäriltä. Joitakin rokotuksia tarvitaan vain yksi ja joitakin 2–3. Rokotusten kokonaishinnat (suositeltu määrä) vaihtelevat 35–250 euroon.

Perusrokotukset kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan. Influenssarokote on maksuton lapsille, ikääntyneille ja riskiryhmille. Muille se maksaa 10–20 euroa. Suomessa varusmiehille tarjotaan ilmainen meningokokkirokotus.

Sairastetun tuhkarokon antama elinikäinen suoja on käytännössä kaikilla ennen vuotta 1960 syntyneillä, mutta ei kaikilla 1960–75 syntyneillä. Lasten tuhkarokkorokotus tuli kansalliseen rokotusohjelmaan 1975. Jos on saanut lapsena rokotukset normaalisti, suojan pitäisi olla kunnossa.

Esiintyy enää vain riskimaissa Afrikassa ja Aasiassa, joihin matkustaville suositellaan tehosterokotuksia. Saudi-Arabiaan matkustavilta saatetaan vaatia rokotustodistus.

Hyvä olla matkakohteesta riippumatta.

Esiintymisalueet: Aasia, Afrikka, Väli- ja Etelä-Amerikka, Itä-Eurooppa.

Voidaan korvata Twinrix-yhdistelmärokotteella, joka suojaa myös hepatiitti B:tä vastaan.

Esiintymisalueet: Aasia, Afrikka, Väli- ja Etelä-Amerikka.

Rokote otetaan suun kautta. Elokuussa 2018 apteekkimyyntiin tuli myös hepatiitti A- ja lavantautiyhdistelmärokote ViATIM.

Esiintymisalueet: eniten Afrikassa, mutta myös Aasiassa, etenkin Intiassa ja Indonesiassa. 

Aiheuttaa voimakkaan ripulin. Rokotusta suositellaan henkilöille, jotka oleskelevat taudin esiintymisalueilla huonoissa hygieenisissä oloissa.

Esiintymisalueet: Afrikka, Etelä-Amerikka.

Matkailijoilta voidaan vaatia rokotustodistusta.

Tautia esiintyy Aasiassa erityisesti sadekauden aikana eli kesä-syyskuussa.

Esiintymisalueet: laajalti trooppisessa Afrikassa, Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa.

Ei rokotusta, mutta estolääkitys on tarpeen etenkin trooppisessa Afrikassa

Esiintymisalueet: Afrikka, Aasia, Väli- ja Etelä-Amerikka. Tartuntavaara myös Venäjällä, Itä-Euroopan maissa ja Turkissa. 

Tarttuu raivotautisen eläimen, yleisimmin koiran, puremasta.

Tartunta liittyy suojaamattomaan seksiin tai suonensisäisten huumeiden käyttöön. Voi tarttua myös verensiirrosta.

Esiintymisalueet: tietyt alueet Suomessa, Ruotsissa, Baltiassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa.

Tarttuu punkin puremasta.

Esiintymisalueet: yleinen Afrikassa päiväntasaajan seudulla.

Voi aiheuttaa aivokalvotulehduksen, vaikean yleisinfektion tai jopa nopeasti kuolemaan johtavan verenmyrkytyksen. Leviää pisaratartuntana syljen välityksellä.

Rokotusta suositellaan matkailijoille, jotka oleskelevat turistikohteiden ulkopuolella alueilla, joilla meningokokkitauteja esiintyy jatkuvasti tai epidemioina, erityisesti Afrikan meningiittivyöhykkeellä Saharan eteläpuolella Senegalista Etiopiaan. Rokotusta voidaan vaatia vaihto-oppilailta Yhdysvalloissa ja pyhiinvaeltajilta Saudi-Arabiassa.

Keltakuumerokotusta suositellaan riskialueille Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan matkustaville etenkin, jos matkalla oleskellaan maa-seudulla tai viidakko- ja savannialueilla.

Maailman terveysjärjestö WHO ylläpitää International travel and health -kirjasta (who.int/ith), josta löytyy tietoa rokotteista ja tautiepidemioista eri puolilla maailmaa.

Lähteet: thl.fi, terveyskirjasto.fi, matkarokote.fi, rokote.fi