Ovatko hermosi riekaleina tai koetko olevasi jo hermoromahduksen partaalla? Näitä kansankielisiä termejä käytetään kuvailemaan epämukavaa kokemusta, joka saa pinnan palamaan ja pillahtamaan herkästi itkuun. Mukana voi olla myös fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä ja päänsärkyä. Verenpainekin saattaa nousta ”hermopaineen” vuoksi.

– Useimmiten oireilun taustalla on pitkään jatkunut stressi. Se vaikuttaa tunteisiimme ja käyttäytymiseemme, ja siitä on monenlaista haittaa terveydelle, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila Turun yliopistosta.

Ajoittainen stressi kuuluu arkeen, ja elimistömme kestää sitä hyvin. Tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston tasapainoinen toiminta takaa, että kykenemme suoriutumaan haasteista ja toimimaan tiukoissa paikoissa, mutta myös palautumaan ja rentoutumaan.

– Aivot ohjaavat elimistön toimintaa autonomisen hermoston kautta. Tämä hermoston osa hallitsee lukuisia elintoimintoja, ja toisaalta välittää elimistöstä informaatiota aivoihin.

Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Ne säätelevät verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja vastakkaisilla tavoilla. Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun pitää olla valmis toimimaan, mutta parasympaattinen hermosto on aktiivinen levossa.

– Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että sympaattinen hermosto kiihdyttää ja parasympaattinen jarruttaa, Jyrki Korkeila selittää.

Pitkäaikaisessa stressissä sympaattinen hermosto on jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa. Toisin sanoen kaasu on jumittunut pohjaan. Tästä seuraa, että muun muassa sydämen syke ja verenpaine kohoavat.

– Stressistä palautuminen edellyttää aina para­sympaattisen hermoston aktivoitumista. Sitä tapahtuu esimerkiksi rauhallisesti hengittämällä tai turvallisten sosiaalisten suhteiden avulla. Jos aktivoitumista ei tapahdu, luvassa on ongelmia, jotka voivat olla psyykkisiä tai fyysisiä, usein molempia, Jyrki Korkeila sanoo.

Eräänlaisena kytkimenä parasympaattisen ja sympaattisen hermoston välillä toimii vagushermo. Se johtaa suoraan aivoista tiettyihin tärkeisiin elimiin ja viestii niille, milloin on aika toimia ja milloin levätä.

– Vagushermo kuuluu rauhoittavaan ja jarruttavaan parasympaattiseen järjestelmään ja hermottaa käytännössä kaikkia sisäelimiämme. Se muun muassa hidastaa sydämen rytmiä sekä säätelee verenpainetta ja mahalaukun happopitoisuutta. Lisäksi se säätelee ja tasoittaa hengitystämme, Jyrki Korkeila sanoo.

Stressitilanteessa vagushermolla on tärkeä rooli, sillä se pyrkii aktivoimaan parasympaattista hermostoa ja pitämään stressin sekä ahdistuksen kurissa. Jonkin aikaa tämä onnistuu, mutta jos kuormittava tilanne jatkuu pitkään, vagushermo ei pysty enää toimimaan ihanteellisesti. Kun vagushermo jumittuu, stressi kroonistuu.

– Autonomisen hermoston tasapainoa voivat häiritä stressin lisäksi jotkin lääkkeet, kuten avaavat astmalääkkeet. Ne ovat sympaattista hermostoa aktivoivia eli sympatomimeettisiä lääkkeitä, jotka saavat aikaan sileän lihaksiston rentoutumista keuhkoputkistossa, Jyrki Korkeila kertoo.

Jos näitä lääkkeitä käytetään suuria annoksia, ne voivat aiheuttaa haittavaikutuksina stressioireita, koska ne sitoutuvat sympaattisen hermoston tiettyihin reseptoreihin.

– Myös suun kautta otettava kortisoni voi aiheuttaa ylivireyttä, johon liittyy unettomuutta, Jyrki Korkeila sanoo.

Niin ikään päihteet ja kofeiini voivat aktivoida sympaattista hermostoa ja saada sen käymään ylikierroksilla. Kofeiinia on kahvin lisäksi runsaasti kola- ja energiajuomissa,

– Rankka liikunta, epäsäännöllinen ruokarytmi ja liian tiukat dieetit voivat sotkea autonomisen hermoston toimintaa. Naisilla kuukautiskiertokin vaikuttaa siihen. Loppupeleissä hermoston ylivireystila voi olla monien tekijöiden summa, psykologi Aino Kohtala Terveystalosta sanoo.

Myös temperamentilla ja persoonallisuuden piirteillä on merkitystä. Ne vaikuttavat siihen, miten herkästi hermostumme ja stressaannumme.

– Meillä kaikilla on joukko synnynnäisiä ominaisuuksia ja taipumuksia reagoida asioihin. Jotkut ärtyvät ja reagoivat tunteisiin herkemmin ja ovat herkempiä aistiärsykkeille, kuten melulle ja kivulle, Aino Kohtala sanoo.

Hermoston toimintaan vaikuttaa myös se, mitä elämämme aikana tapahtuu. Hermoston säätely voi vaikeutua esimerkiksi traumakokemusten vuoksi niin paljon, että ylivireystila jää päälle. Toisaalta traumat voivat johtaa myös alivireyteen.

Ylivireystila oirehtii monella tavalla. Sydämen tykytyksen, päänsäryn ja kohonneen verenpaineen lisäksi oireina voi olla rytmihäiriöitä, yö­­hikoilua ja epämääräisiä kipuja. Moni reagoi stressiin vatsallaan. Tällä viitataan siihen, että kuormittavassa tilanteessa juostaan vessassa. Ruoansulatus­ongelmat ovat tavallisia.

– Ne ovat seurausta siitä, ettei ruoansulatus toimi aktiivisesti, kun autonominen hermosto jumittaa sympaattisessa tilassa, Aino Kohtala sanoo.

Raajat voivat tuntua kylmiltä, rintakehällä voi olla painon tunnetta tai pulssi voi olla tiheä. Ihminen saattaa myös kokea vapisevansa, vaikka vapinaa ei voi ulkoisesti havaita.

– Jotkut taas kokevat, etteivät saa hengitettyä kunnolla. Osa huokailee tai haukkoo henkeään kesken puhumisen. Sitä ei välttämättä huomaa itse, mutta muut kyllä huomaavat, Jyrki Korkeila sanoo.

Mieliala voi heitellä levottomasta vihaiseen ja alakuloisesta äkäiseen. Uni on kehnoa ja keskittyminen vaikeaa. Seksuaaliset halut voivat olla vähissä.

– Yleensä samanaikaisesti on useita oireita, eikä niitä suinkaan aina osaa yhdistää stressiin. Joskus elimistö reagoi ennen kuin itse edes tiedostaa kärsivänsä stressistä, Jyrki Korkeila sanoo.

Oireilu voi herättää pelkoa ruumiillisesta sairaudesta. Totta onkin, että sairauksiin liittyy samanlaisia oireita. Siksi pitkittyneen oireilun syy tulee aina selvittää.

Jyrki Korkeila kehottaa hakeutumaan lääkäriin, mikäli oireet aiheuttavat huolta ja haittaavat arkea. Ei kannata odottaa siihen asti, kun on aivan piipussa. Pitkittynyt stressi voi johtaa uupumiseen tai masennukseen. Se altistaa myös sydän- ja verisuonisairauksille ja jopa kaksinkertaistaa sydäninfarktin riskin.

– Olo saattaa helpottua, kun saa tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta sairaudesta, vaan stressireaktiosta. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä esimerkiksi beetasalpaajia sydämen tykyttelyyn ja vapinan tunteeseen. Mielialalääkkeitä voidaan käyttää lyhyt­aikaisesti, jos stressi on jatkunut hallitsemattomana useita kuukausia. Joskus paras hoitomuoto on lyhyt terapiajakso, Jyrki Korkeila sanoo.

Autonomisen hermoston toimintaa voidaan tasapainottaa myös elintavoilla. Usein olennaisinta on hidastaa tahtia ja levätä riittävästi. Säännöllinen unirytmi auttaa kehoa rauhoittumaan iltaisin, ja hyvä unihygienia edesauttaa unen tuloa. Murheet kannattaisi pohtia hyvissä ajoin ennen vuoteeseen menoa. Jos niitä alkaa vatvoa sängyssä, sympaattinen hermosto aktivoituu.

– Jos käy ylikierroksilla yöllä, voi kokeilla paino­peittoa. Raskaan peiton tuottama paine saa kehon vapauttamaan serotoniini- ja dopamiinihormoneja, jotka tuottavat muun muassa rauhallisuuden tunteita, Jyrki Korkeila sanoo.

Parhaita keinoja autonomisen hermoston säätelyyn on syvään hengittäminen. Se auttaa tehokkaasti aktivoimaan pallean ympärille kiertyvää vagushermoa. Syvään hengittäminen viestittää sille, että asiat ovat hyvin ja olemme turvassa. Pulssi ja verenpaine laskevat, ja stressi vähenee luonnostaan. Samanlaista hengitystekniikkaa käytetään joogassa.

– Jotta hengitys toimisi toivotulla tavalla, keuhkojen koko tilavuutta tulee hyödyntää palleaa myöten. Ylivirittyneinä hengitämme usein pinnallisesti vain keuhkojen yläosalla, Aino Kohtala sanoo.

Hän neuvoo hengittämään niin syvään, että tuntee keuhkojen täyttyvän. Ihan ylitäyteen keuhkoja ei tarvitse saada, vaan sen verran, että ne laajenevat ja täyttyvät sekä ala- että yläosastaan. Sen jälkeen pidätetään henkeä pieni hetki ja puhalletaan hitaasti ulos. Sitten pidätetään taas henkeä ja jatketaan harjoitusta samaan tapaan.

– Syvähengitysharjoituksia voi tehdä huomaamattomasti missä hyvänsä. Valtaosa saa niistä hyötyä, mutta keskittyminen hengittämiseen voi vaatia harjoittelua, Aino Kohtala sanoo.

Toinen hyvä konsti rauhoittaa hermostoa on metsässä käveleminen. Sen tehosta on runsaasti tutkittua näyttöä. Luonnossa liikkuminen terästää aivojen otsalohkon toimintaa ja vahvistaa elinvoiman kokemusta. Jo parikymmentä minuuttia metsässä riittää laskemaan verenpainetta, viisi minuuttia kohottamaan mielialaa.

– Päijät-Hämeen Keskussairaalaan onkin puuhattu terveysmetsää, jossa ihmiset voivat käydä kävelemässä, Jyrki Korkeila kertoo.

Aino Kohtala muistuttaa, että metsässä liikuskelussa pätee sama kuin muussakin liikunnassa. Elvyttävä vaikutus heikkenee, jos retkestä tulee kiireinen suoritus. Myös liikkuminen muualla rauhoittaa, kunhan osaa liikkua oikealla tavalla suhteessa jaksamiseensa. Liian rankka treeni voi kuormittaa jo valmiiksi kuormittunutta kehoa liikaa.

– Tärkeintä on, että liikunta on itselle mieleistä. Väkipakolla liikkuminen ei palauta samalla tavalla, Aino Kohtala sanoo.

Terveellisellä ruoalla voi edistää aivoterveyttä ja samalla hermoston hyvinvointia. Sen sijaan roskaruoan vaikutukset elimistöön saattavat heijastua stressinsäätelykyvyn heikkenemisenä.

– Epäterveellinen ruoka voi aiheuttaa elimistössä hiljaisen tulehdustilan, jolla on vaikutusta mieli­alaan. Pitkään jatkuva stressi aiheuttaa myös ylipainoa, josta tulee usein uusi stressin lähde, Jyrki Korkeila sanoo.

Itse asiassa aika suuri osa ylipainosta saattaa liittyä stressiin. Stressi vähentää insuliiniherkkyyttä, jolloin elimistö ei kykene käyttämään syötyä ruokaa entiseen tapaan hyväkseen. Tällöin voi alkaa lihoa, vaikka söisi saman määrän ruokaa kuin ennenkin.

Alkoholin käytössä on syytä olla varovainen, etenkin iltaisin. Moni kuitenkin kokee yömyssyn rauhoittavan hermoja. Tosiasiassa jo yksi lasillinen rikkoo unta ja heikentää palautumista.

Myös tupakointi huonontaa nukkumista. Se ei liioin lievennä stressiä, sillä tupakoidessa elimistö menee stressitilaan. Silti tupakoitsija tuntee poltellessaan rentoutuvansa, minkä vuoksi stressitilanteissa pitää päästä ”hermosauhuille”.

– Rauhoittumisen tunne syntyy usein tupakointiin liittyvästä näpräämistä, kuten sätkän käärimisestä. Tupakoinnilla on kuitenkin pitemmän päälle kielteisiä vaikutuksia mielialaan, Jyrki Korkeila sanoo.

Asiantuntijat: psykiatrian erikoislääkäri, dosentti Jyrki Korkeila ,Turun yliopisto ja psykologi, psykoterapeutti Aino Kohtala, Terveystalo.