Unessa pyyhin pöydän puhtaaksi. Myöhemmin tulkitsin sen alitajuiseksi vahvistukseksi siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Olin alkanut syödä ravintolisiä. Halusin huolehtia itsestäni paremmin, ja nyt olin tehnyt jotakin konkreettista sen eteen.

Ravintolisävuosieni aikana sekakäytin muun muassa rautaa, monivitamiineja, vaihdellen kala- ja kasviöljyä, D-vitamiinia, sinkkiä, biotiinia ja muita hiusten hoitoon tarkoitettuja vitamiineja. Käytin myös kuuriluontoisesti jotakin kivalta tuntuvaa ravintolisää siksi, että ”vain tuntui siltä”.

Kollageenivalmisteitakin kului, niitä suosittuja, joita tutut julkkikset mainostavat. Turhamaisena ihmisenä toivoin, että se kiinteyttäisi kasvojeni ihoa. Samaan aikaan en edes uskonut, että niin välttämättä kävisi. En kuitenkaan uskaltanut olla osallistumatta arvontaan.

Jossain kohtaa hurahdin hetkeksi myös biohacking-juttuihin. Ostin kaapin täyteen erilaisia jauheita, joista valmistin pahanmakuisia smoothieita.

Unesta on nyt viisi vuotta. Näinä vuosina olen syönyt aika monta erilaista ravintolisäpilleriä ja -kapselia. Tarkkaa hintaa niille en tiedä, mutta arvioin, että olen käyttänyt ravintolisiin rahaa muutaman tonnin.

Kun yksi purkki laadukasta kalaöljyä maksaa esimerkiksi 35 euroa kuukaudessa, vuodessa hintaa kertyy 420 euroa. Siihen päälle muutama muu valmiste, ja hintalappu nousee helposti tuhanteen euroon. Viidessä vuodessa se tarkoittaisi viittätuhatta euroa!

Se ei kuulosta minusta järkevältä rahankäytöltä. Miten näin pääsi käymään? Ja onko siitä ollut oikeasti minulle jotain hyötyä?

On aika pyyhkiä pöytä uudelleen.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen tapaa työssään paljon ravintolisien käyttäjiä. Suurin osa hänen asiakkaistaan syö D-vitamiinia purkista tai käyttää monivitamiinia varmuuden vuoksi. Jotkut syövät monivitamiinia siksi, että he tietävät, että ruokavaliossa on paikattavaa. Oma ryhmänsä ovat trendin aallolla surffaajat. He ovat melko pieni porukka, jossa jonkin tietyn muodissa olevan ruoka-aineen tai ravintolisän uskotaan olevan pikatie terveyteen.

– Kolme vuosikymmentä sitten se oli soijalesitiini ja vehnänalkiot, kymmenen vuotta sitten tulivat raakasuklaa ja pakurikääpä. Viimeisimpänä muodissa ovat olleet MSM, inkivääri ja kollageeni. Lähes aina trendit kuolevat, koska käyttäjät pettyvät olemattomiin vaikutuksiin. Seuraaville sukupolville myydään sitten taas jokin uusi pseudotieteellinen mömmö samaan tarpeeseen, Laatikainen kuvailee.

Ravintolisät viehättävät, koska kuka nyt ei haluaisi olla niitä terveitä ja kauniita, itsestään huolta pitäviä ja ajan hermolla eläviä ihmisiä, jotka mainostavat somessaan ravintolisiä rahaa vastaan? Todellinen ravintoaineiden tarve saattaa sekoittua inhimilliseen tarpeeseen kuulua joukkoon ja ilmaista omaa identiteettiään.

Suomalaisten aikuisten ravintolisien käyttöä selvitettiin FinTerveys 2017 -tutkimuksessa. Selvisi, että 25–74-vuotiaista suomalaisnaisista 66 prosenttia ja miehistä 54 prosenttia käyttää niitä.

Ravintolisäseikkailuistani kertominen viralliselle asiantuntijalle hävettää. Yllätyksekseni Laatikainen ei pidä tekemiäni päätöksiä typerinä.

– Ei ravintolisien ottamisessa ole mitään pahaa, jos tietää, että on syönyt huonosti vuosikaudet. Silloin voi päättää syödä monivitamiinia vaikkapa puoli vuotta tai vuoden. Voi ihan hyvin ottaa vaikka biotiinia tai rautaa, jos hiukset tuntuvat huonoilta.

Esimerkiksi rautaa kannattaa syödä myös, jos kärsii puutosoireista ja hemoglobiini tai ferritiiniarvo osoittaa anemiaa.

Minulla kaikki alkoi sairastumisesta. Viisi vuotta sitten minulla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Se on melko rankka sairaus, joka käy kropan päälle. En pystynyt kävelemään neljääsataa metriä ilman, että piti pysähtyä lepäämään. Ruoka ei oikein maistunut. Onneksi sairauteni huomattiin ja hoidettiin erinomaisesti.

Sairauteni vuoksi olin syönyt todella huonosti todella pitkään. Oloni oli hutera ja voimaton. Epäilin, etten todennäköisesti ollut saanut kaikkia ravintoaineita, joita ihminen tarvitsee. Pöydänpyyhkimisunen aikaan ajatukseni oli korjata puutokset ravintolisillä ja antaa keholleni mahdollisuus parantua ja voida hyvin.

Lisäksi veriarvoissani oli selviä puutteita. Varastorauta eli ferritiini oli 13, ja siihen aikaan raudanpuutteen virallinen alaraja oli 12. Kärsin selkeistä raudanpuutosoireista, kuten väsymyksestä ja hiusten lähdöstä. Myös D-vitamiinitasoni oli alhainen.

Vasta kun olin tervehtynyt, muutin myös elintapojani. Vaati aikamoista insinöörintaitoa virittää oma ruokavalio vastaamaan ravintosuosituksia. Vaikeinta oli löytää säännöllinen ateriarytmi ja omaan suuhun maistuvat, monipuoliset ja terveelliset arkiruoat siitä huolimatta, etten ole ollenkaan kiinnostunut ruoanlaitosta. Olen onnistunut urakassa kutakuinkin kelvollisesti vasta nyt. Sairaana siihen ei olisi ollut voimia.

Nyt haluan selvittää, näkyykö ravintolisien ahkera käyttö jotenkin veriarvoissani. Laatikainen lupaa auttaa. Hän muistuttaa, että sillä mitä syön, on iso merkitys. Hän kehottaa minua pitämään kolme päivää ruokapäiväkirjaa, laskee minulle eri ravintoaineiden saannit niiltä päiviltä ja auttaa minua tulkitsemaan verikokeesta saamiani tuloksia. Aloitetaan!

Menen ensin yksityisen lääkärikeskuksen 144 euroa maksavaan verikokeeseen, josta selviää, millä mallilla vitamiinitasot oikeasti huitelevat ja onko kehossa matalaa tulehdusta. Ehkä tuloksista näkyy myös, onko ravintolisien tankkaamisesta ollut hyötyä – tai peräti haittaa?

Monet yksityiset lääkäriasemat ja laboratoriot tarjoavat tällaisia verikoepaketteja. Hinnat ovat noin 140–160 euroa. Niiden päälle voi ottaa lisänä yksittäisiä vitamiiniarvojen mittauksia, joiden kappalehinnat vaihtelevat parinkympin ja kuudenkympin välillä.

Verikokeeseen oli helppo mennä. Varasin ja maksoin sen etukäteen verkossa. Paastoamista ei tarvittu. Testi sisälsi muun muassa täydellisen verenkuvan, kolesteroliarvot, D-vitamiinin, ferritiinin, herkän CRP:n eli matalaa tulehdusta mittaavan arvon, magnesiumin, kaliumin ja B-12-vitamiinin.

Testipäivänä minusta otettiin kuusi putkiloa verta. Testitulokset putkahtelivat sähköpostiini vähitellen valmistuttuaan. Kävin testissä alkuviikosta, ja kaikki arvot olivat selvillä vielä samalla viikolla.

Ferritiiniarvoni oli nyt 39, kun viitearvo on 15–125. Hemoglobiinini oli 136 g/l, ja viitearvo 117–155. D-vitamiinia minulla oli veressä 72 nanomoolia litrassa. Se on viitearvojen sisällä, mutta voisi olla hiukan korkeampikin esimerkiksi luustoterveyden kannalta. Osteoporoosipotilaiden tavoitetaso on 75–120 nanomoolia litrassa. Verikokeiden perusteella kaikki muutkin arvoni ovat kunnossa.

Ei voi kuitenkaan varmuudella tietää, ovatko ne hyvät ravintolisien vai syömäni ruoan vuoksi. Reijo Laatikaisen analyysi ruokapäiväkirjastani kertoo, mitä ravintoaineita ja kuinka paljon saan ruoasta. Saan kehuja siitä, että olen muuttanut ruokavaliotani vastaamaan ravitsemussuosituksia.

– Päätös palvelee sinua vielä pitkään. Suomalaisista vain 15–20 prosenttia syö suositusten mukaisesti. Jos kaikki pystyisivät tekemään näin, se muuttaisi kertaheitolla koko väestön terveyttä.

Reijo Laatikaisen mielestä mitään veriarvoa ei tarvitse lähteä pumppaamaan ravintolisillä korkeammaksi, jos arvot ovat suositusten rajoissa eikä puutosoireita ole. Oleellista on, että muuttaa myös oman ruokavalionsa vastaamaan ravitsemussuosituksia. Se alkaa vaikuttaa suotuisasti moneen terveyden mittariin, kuten matala-asteiseen tulehdukseen, verensokeriin, kolesteroliin ja verenpaineeseen.

– Tällöin riski vakaviin sairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, joihinkin syöpätauteihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin vähenee ainakin laskennallisesti. Sitä ei saa aikaan pelkästään syömällä ravintolisiä, jos ei myös muuta ruokavaliotaan.

Syömisiäni tutkailtuaan Reijo Laatikainen huomaa, että rautaa ja D-vitamiinia minun kannattaa ottaa ajoittain purkista. Niitä en saa riittävää määrää syömästäni ruoasta.

Samalla nykyisestä D-vitamiinin käytöstäni löytyy ihan oikea ongelma: mahdollinen liikasaanti. Olen tankannut sitä talven pimeinä kuukausina peräti 125 mikrogramman päivittäisannoksella ja ollut valoisan ajan vuodesta ilman.

Itse olen järkeillyt systeemin hyväksi, koska D-vitamiiniarvoni olivat olleet keväällä 2019 alle suosituksen ja nyt syksyllä 2022 teettämässäni tutkimuksessa lukema oli edelleen vähän vaisu. Syksyn testitulokseen vaikuttaa kesällä auringon UV-säteilyn vaikutuksesta iholla muodostunut D-vitamiini. Sen sijaan viime talvena ottamani D-vitamiinipillerit eivät siinä enää näy.

Laatikaisen mukaan 125 mikrogramman annostukseni on sen verran suuri, että saatan ampua yli. Suositus D-vitamiinin turvallisesta maksimipäiväannoksesta on 100 mikrogrammaa.

Vitamiinien imeytymisessä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, eikä kaikille toimivasta D-vitamiinin saantisuosituksesta olla Suomessa täysin yksimielisiä edes tieteentekijöiden keskuudessa. Virallinen saantisuositus on kuitenkin 10 mikrogrammaa vuorokaudessa.

D-vitamiinin pitkäaikaisesta liikasaannista voi olla vakavia seurauksia.

– Yleisempien syöpäsairauksien kohdalla näyttää siltä, että D-vitamiini ei ainakaan pahenna niitä. Sen sijaan harvinaisemman haimasyövän riski voi hieman lisääntyä epidemiologisten tutkimusten mukaan, jos D-vitamiinitaso veressä on jatkuvasti yli 100 nanomoolia litrassa, Laatikainen sanoo.

Epidemiologiseen tutkimusnäyttöön ei voi lopullisena totuutena yksin luottaa, mutta se antaa kuitenkin suuntaa.

Keskivertoihminen ostaa yleensä vitamiinipillerinsä apteekista ja ruokakaupasta. Suomalaisissa valmisteissa vitamiini- ja hivenainepitoisuudet ovat järkeviä eli suosituksen raja-arvoissa pysyviä, eikä niitä käyttäessä ole yleensä todellista vaaraa ylisaannista.

– Joillakin ihmisillä on taipumusta biohacking-meininkiin ajatuksella, että enempi on parempi. Tilataan netistä jonkun somejulkkiksen brändin valmisteita, joissa on hirveän paljon jotakin tiettyä vitamiinia. E-vitamiinin, beetakaroteenin tai foolihapon liikasaantiin liittyy todellinen syöpäriski, joka ei realisoidu saman tien. Jos mättää liiallisia määriä vaikkapa viisi vuotta, siitä voi olla terveydelle jo vakavaa haittaa.

Entäs kollageeni? Onko se vain kaltaisteni turhamaisten ihmisten rahastusta?

– On tutkimuksia, joissa jokin suure on värähtänyt minimaalisesti parempaan suuntaan ihossa, kun kollageenia on syötetty ihmisille. Tutkimukset ovat kuitenkin niin huonoja, ettei niiden perusteella uskalla sanoa varmaksi mitään, Laatikainen sanoo.

Sitten hän kyseenalaistaa kollageenivalmisteiden vaikutusmekanismin, sillä kollageeni pilkkoutuu aminohapoiksi suolistossa ennen imeytymistään. Miten se osaisi pilkkoutumisensa jälkeen mennä kiinteyttämään juuri kasvoja?

Lainsäädännöllisesti ravintolisät kuuluvat elintarvikkeisiin, joiden valvonnasta vastaa Ruokavirasto. Samaa valmistetta voidaan myydä rohdoksena apteekissa, ravintolisänä ruokakaupassa tai luontaistuotteena luontaistuotekaupassa. Kaikki ravintolisät eivät ole luontaistuotteita, vaan esimerkiksi kollageeni, MSM ja kaikki vitamiinivalmisteet ovat kemianteollisuuden tuotteita.

Yhteistä kaikille ravintolisille on se, että ne eivät saa sisältää lääkkeeksi luokiteltuja aineita, eivätkä viranomaiset tutki niiden tehoa ja turvallisuutta etukäteen, toisin kuin lääkkeiden. Ravintolisän turvallisuudesta vastaa valmistaja, maahantuoja tai myyjä.

Näistä syistä kysymyksiin ravintolisien todellisesta hyödystä ihmiselle ei voida aina pitävästi vastata.

Reijo Laatikainen avaa asiaa: Jos joku haluaa tuoda markkinoille lääkkeen, tuote ei saa myyntilupaa ennen kuin valmiste on läpeensä tutkittu tieteelliset vaatimukset täyttävässä tutkimuksessa. Se on kallista. Lääkevalmistajien kannattaa kuitenkin tehdä se, koska jos lääke läpäisee seulan, valmistajat saavat siitä pitkäkestoista tuloa. Patenttisuoja antaa valmistajalle yksinoikeuden voittoon, eivätkä muut voi kopioida tuotetta sellaisenaan.

Toisin kuin lääkkeillä, ravintolisillä ei ole patenttisuojaa.

– Luontaistuotteet ovat yleensä pienivaraisten yritysten tuotteita. Kuka edes alkaisi maksaa isoja tutkimuksia, kun luontaistuotteeseen ei kuitenkaan saa patenttisuojaa.

Siksi useimmista luontaistuotteista ja ravintolisistä ei ole olemassa riippumattomia tieteellisiä tutkimuksia.

– Ravintolisät pääsevät markkinoille puolivillaisilla väitteillä, koska ne eivät ole lääkkeitä. Niitä ei siis tutkita kunnolla. Siksi kysymys, toimivatko ne vai eivätkö ne toimi, ei tule tällä lainsäädännöllä koskaan ratkeamaan, Laatikainen sanoo.

Onko ravintolisien käyttäminen tai vitamiini- ja hivenainemäärien mittauttaminen siis järkevää vai ei? Kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa pätevää vastausta siihen ei voi kukaan antaa. Minulla puutosoireista saattoi päätellä, että ravintolisistä olisi hyötyä.

Reijo Laatikainen nostaa vielä esiin D-vitamiinin – sen saannista on hyvä olla perillä ja mittauttaminenkin on hyödyllistä. Suomalaiset kun eivät saa D-vitamiinia riittävästi auringosta kuin muutaman kuukauden ajan vuodessa.

– Jokaisen olisi hyvä käydä kerran elämässään mittaamassa verikokeessa D-vitamiinitasonsa kevättalvella. Silloin näkee, mikä taso oikeasti on, ellei sitten ole käynyt välissä aurinkolomalla.

Minulla poistui testien myötä monta turhaa huolta, kun sain mustaa valkoisella siitä, ettei minulla ole matalaa tulehdusta eikä mitään muutakaan huolestuttavaa veriarvoissani. Ruokapäiväkirjan analyysista sain selville, mitä puutoksia ruokatottumuksissani oikeasti on.

Olen syönyt ravintolisiä paitsi kehon hyvinvointiin myös saadakseni tunteen siitä, että teen jotain konkreettista hyvinvointini eteen. Onko väliä, jos ihminen käyttää vitamiini- ja hivenainepillereitä mielensä rauhoittamiseksi – etenkin jos pitoisuudet ovat maltillisia?

Reijo Laatikainen kertoo ajatelleensa itsekin nuorempana samaan tapaan, mutta nykyään hänestä kolikolla on kaksi puolta.

– Jos ihminen muistuttaa itselleen päivittäisellä monivitamiinipillerillä, että hän on tehnyt päätöksen pitää itsestään parempaa huolta, en näe asiassa ongelmaa, mikäli yliannosta ei oteta. Toisaalta tapa voi johtaa ajatukseen, että pillerillä voisi korvata kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen, joka olisi itselle tarpeellinen. Silloin perusasioiden korjaaminen omassa ruokavaliossa voi jäädä tekemättä.

Aivan. Kriittisesti tarkasteltuna omaankin ravintolisien käyttööni liittyi ajoittaista taipumusta yrittää tehdä hammasremonttia peräsuolen kautta. Tällä tarkoitan sitä, että ravintolisillä pyritään toisinaan korjaamaan ongelmia, jotka ovat korjattavissa aivan toisin. Itse aion tästä eteenpäin pillereiden popsimisen sijasta esimerkiksi vähentää stressiä, panostaa palautumiseen ja käsitellä tunteita.

Päätän, että minun on aika luopua turhista ravintolisiä. Jatkan kyllä talvisin D-vitamiinin käyttöä – mutta maltillisella annoksella – sekä satunnaisia rautakuureja. Muutoin keskityn elämään aiempaa mietitympää arkea, jossa niin henkiset kuin fyysisetkin tarpeeni täyttyvät. Saa nähdä, millaisen unen nyt näen.