"Sulla on pahannäköinen luomi selässä, mieheni sanoi minulle saunassa. Itse en ollut sitä huomannut. Meni vuosi, ennen kuin muistin asian. Selästäni poistettiin kolme luomea. Yhdestä löytyi melanooma. Silloin iski hirvittävä kuolemanpelko. Syytin itseäni siitä, että olin antanut sen mellastaa, kasvaa ja kehittyä. Pelkäsin, että lapseni jäävät ilman äitiä.

Leikkauksessa selästäni poistettiin ihoa laajemmin ja syvemmin. Arvesta tuli kahdeksansenttinen. Pelkäsin, että syöpä olisi levinnyt imusolmukkeisiin, mutta sitä ei voitu heti tutkia. Myöhemmin ne ultrattiin, eikä mitään löytynyt. Meni kuitenkin pari vuotta, että mieleni rauhoittui. Sairastumiseni jälkeen lähdimme maailmanympärysmatkalle. Halusin tehdä sen, ennen kuin kuolisin. Moni kysyi, harmittaako, että matkaan meni kauheasti rahaa, kun en kuollutkaan. No ei harmita.

Ihon muisti on pitkä. Melanoomani oli hankittu 1970–80-luvuilla. Nykyään käytän 50-suojakertoimen aurinkovoidetta, uin uv-paita päällä ja kuljen aina kadun varjoisaa puolta. Käyn näyttämässä epäilyttäviä luomia lääkärille, vaikka se maksaisi. Autonkin huoltoon menee satoja euroja. Miksi en huollattaisi itseäni yhtä hyvin?"