Veden pintaan piirtyy vana, kun kajakin keula etenee kohti pieniä luotoja. Näkyykö tuolla kivellä tumma hahmo? Kevyessä aallo­kossa on vaikea tarkentaa kiikaria. Lopulta on pakko todeta, että se on vain kivi.

Pieni pettymys vaihtuu pian ihastukseksi, kun läheisen saaren männynlatvasta nousee ilmaan iso petolintu. Kalasääski. Komea lintu tekee laajoja kierroksia, laskeutuu välillä pesäpuuhunsa ja kohoaa taas lentoon.

Olemme melontaretkellä Saimaan Haukivedellä, Linnansaaren kansallispuistossa. Toiveena on nähdä puiston kuuluisin asukas ja tunnuseläin, saimaannorppa.

Haukivesi on yksi uhanalaisen saimaannorpan tärkeimpiä elinalueita. Eläimen bongaaminen on todennäköisintä näin toukokuussa jäiden lähdettyä. Silloin norpat vaihtavat talvikarvaansa ja lämmittelevät auringossa rantakivillä. Muina aikoina ne viettävät suurimman osan ajastaan sukelluksissa, jopa nukkuvat veden alla.

Savonlinnan ja Varkauden välissä sijaitseva Linnansaaren kansallispuisto käsittää yli 130 saarta, joista tunnetuin on puistolle nimen antanut Linnansaari. Komealta saarelta löytyy luontopolkuja, kaksi leirintäaluetta ja historiallinen torppa, jonka ympäristössä voi tutustua vanhaan kaskenpolttokulttuuriin. Norpan lisäksi Linnansaaren lehtometsissä ja kallioisilla rannoilla viihtyy esimerkiksi valkoselkätikka, joka sekin on uhanalainen laji.

Olemme laskeneet kajakkimme vesille Rantasalmen Porosalmella sijaitsevan Järvisydämen hotellin rannasta. Ennen lähtöä tarkistimme vielä ohjeet norpan vastuulliseen etsimiseen Järvisydämen aktiviteettioppaalta Rauno Mertaselta.

”Norpasta tulee pysyä kaukana, kiikarointietäisyyden päässä”, Mertanen neuvoi. ”Tarkoitus ei missään nimessä ole ajaa norppia kiveltä pois. Kun näette norpan, älkää lähestykö sitä suoraan kajakin keula edellä, sillä eläin kokee sen uhaksi. Parempi on lähestyä sivuttain, niin norppa pysyy rauhallisena.”

Norpan havaitseminen on vaikeaa, jos se pysyttelee ihan paikallaan, Mertanen vinkkasi. Harmaata norppaa voi suoja­värityksensä ansiosta olla kaukaa katsoen haastavaa erottaa kivistä tai haapapuun rungosta.

”Eilenkin löysin yhden norpan ihan vahingossa, kun katsoin luotoa, ja eläin liikahti luodon takana vastakkaisella rannalla.”

Mertanen oli lähdössä vetämään opastettua veneretkeä matkailijoille. Keväällä norpan bongaaminen Saimaalla on niillä retkillä hyvin todennäköistä.

Samalla on olennaisen tärkeää, että niin veneilijät kuin melojat pitävät eläimiin riittävää välimatkaa ja osaavat muutenkin olla häiritsemättä niitä. Ympäristöministeriön julkaisemassa ohjeessa norppien katselusta todetaan, että jo noin 250 metrin etäisyydelle saapuminen saa norpan vähän varuilleen – parempi on pysyä kauempana ja käyttää kiikareita.

Saimaasta tuli norpan erillinen elinalue jääkauden lopussa, kun maankohoaminen katkaisi vesiyhteyden järvestä Itä­mereen. Aikojen kuluessa Saimaan sameat vedet saivat sen silmät kehittymään suuremmiksi kuin muilla hylkeillä. Älykäs norppa on alueen matkailun vetonaula.

“Ymmärrän hyvin miksi norppa on niin suosittu”, pohtii SaimaaHoliday Oravissa melonta- ja norpparetkiä opastava Marie Fant. ”Se on ulkonäöltään suloinen ja myös utelias eläin. Kohtaaminen norpan kanssa on hiljainen hetki. Siihen ei kyllästy ikinä, norppaa on aina mukava katsella.”

Haukiveden selälle voi kovalla tuulella nousta isojakin aaltoja, mutta nyt järvi hellii meitä vain pienillä laineilla. Melomme kapeaan salmeen. Kaikki hiljenee, veden liike tyyntyy ja vain yksittäinen peippo livertelee.

Melomisessa erityisen hienoa on hiljaisuus. Ei moottorin ääniä, vain hienoinen liplatus, kun mela osuu veteen. Tekee mieli olla yhtä pysähtyneen, meditatiivisen rauhallisen tunnelman kanssa. Antaa kajakin vain lipua eteenpäin.

Olisiko tuolla kivien päällä norppa? Niiden välissä näyttää olevan jotain tummaa. Ei, se on vain kolo.

Norpan ainoa vihollinen ihminen sai lajin kannan romahtamaan 1900-luvulla. Noin tuhat kiloa kalaa vuodessa syövää norppaa pidettiin kalastuksen vihollisena, ja sen metsästys oli yleistä. Norpista maksettiin jopa tapporahaa. ­

Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955, mutta verkko­kalastus ja järven elohopeakuormitus harvensivat kantaa edelleen. Nykyäänkin norppaa uhkaavat ihmisen toimet, kuten rantarakentaminen, ihmisten liikkuminen talvisin lähellä norpan pesiä sekä katiskat ja kalastusverkot, joihin etenkin norpan poikaset eli kuutit jäävät helposti kiinni.

Juha Vainion rakastetussa kappaleessa Vanhojapoikia viiksekkäitä lauletaan: Suuri Saimaa / mut sata on hylkeitä vaan / kohta jäljellä ei enää ainuttakaan.

Onneksi saimaannorpan tilanne on oikeasti valoisampi. 1980-luvulla aloitetut suojelutoimet kuten verkko­kalastuksen kielto ja norpan pesimisalueiden kulkurajoitukset ovat purreet. Kanta kasvaa hitaasti. Saimaannorppia arvioidaan nyt olevan noin 430, kun vähimmillään niitä oli alle 200.

Ilmastonmuutos ja vähälumiset talvet ovat norpille uhka. Ne eivät voi sellaisina talvina tehdä kuuteille pesiä lumikinoksiin saarien ja luotojen rannoilla. Nykyään pesintää autetaan vapaaehtoisten voimin kolaamalla lumesta sopivia kinoksia. Ratkaisuksi testataan myös kelluvia keinopesiä.

“Minusta ei pitäisi puhua vain norpan, vaan koko Saimaan suojelusta”, sanoo Marie Fant. ”Kaikki, mitä voidaan tehdä ekosysteemin eteen, hyödyttää norppaa. On tärkeää, että vedet ovat puhtaita. Tällä hetkellä kaivoshankkeet herättävät paljon puhetta, sillä kaivoksista valuisi päästöjä Saimaaseen.”

Kaislikkoja, korkeita kallioita, kuikkapariskunta. Väreileviä mäntyjen heijastuksia tyynen veden pinnassa.

Linnansaaressa meloessa ei tylsisty, sillä sokkeloisten saarten välissä riittää nähtävää. Kajakissa istuessa kaikkea pääsee ihailemaan ihan veden rajasta. Kiikareillakin näkee paljon kiinnostavaa, mutta silkkiuikun pesä, joutsen ja lokki eivät nyt riitä meille. Olemme tulleet etsimään norppaa.

Sitten. Kiikaroimme luodolle ja näemme räpylät. Nuo ovat kyllä varmasti räpylät!

Tummanruskea, iso norppa köllöttelee kivien suojassa. Se näyttää vain lepäilevän, mutta karvan vaihto käy norpalle myös työstä. Sen ihon on oltava lämmin ja kuiva, jotta karva irtoaa, ja auringossa lekottelu edistää tätä. Jos norppa joutuu sukeltamaan veteen liian usein, karvan vaihto häiriintyy.

Kiikaroimme aikamme norppaa, joka ei näytä välittävän meistä. Alkaa hymyilyttää. Mieli on kehittänyt saimaan­norpasta lähes taruolennon, mutta se on sittenkin olemassa.

Norpan näkemisen ilon tasaantuessa muistuu mieleen, että lounasaika ehti mennä jo. Linnansaaren kivikkoiset reunat eivät juuri tarjoa rantautumismahdollisuuksia merkittyjen tuli- ja telttapaikkojen ulkopuolella. Lounaspaikat kannattaa suunnitella etukäteen ja meloessa on hyvä pitää evästä ulottuvilla. Välimatkat ovat yllättävän pitkiä, etenkin kun norpan näkemisen toivossa taittaa melkoisia taipaleita.

Lopulta rantaudumme Kirvessaareen lounastauolle. Olemme meloneet parikymmentä kilometriä, ja kello on jo puoli kuusi illalla. Tankkaustauon jälkeen kierrämme vielä Vuorisaaren ja kuikuilemme näkyisikö norppia. Tällä kertaa bongattavana ovat vain Tiheisen komeat kalliot. Palaamme Kirvessaareen ja pystytämme teltan sinne.

Toukokuun yö on jo valoisa. Kaukaa kuuluu kuikan huuto, liekö sama pariskunta jonka näimme aiemmin. Kirves­saaren kallioilta avautuvat vaikuttavat näkymät Haukiveden yli, ja lämmin sää on jo herättänyt hyttyset.

Aamu valkenee tyynenä ja aurinkoisena. Syömme rauhassa ja katselemme järvelle. Ei näy veneilijöitä tai melojia, vain metsäkirvinen lurittelee. Taivaanrannassa jyrähtelee ukkonen, joka saa meidät kiirehtimään paluumatkalle.

Käymme katsomassa vielä rantakivikkoja, mutta norpat vaihtavat karvaansa nyt muualla. Edellisen päivän kohtaaminen kuitenkin lämmittää yhä mieltä.

Näki Saimaalla käydessään norppaa tai ei, järvimaisema tuntuu paratiisilta. Tänne on palattava vielä uudestaan.

Linnansaaren kansallispuistoon pääsee meloen, soutaen, yhteys­veneellä tai opastetuilla vene­retkillä. Lähtöpisteinä toimivat Oravi ja Rantasalmen Porosalmi. Oraviin on myös bussikuljetus Savonlinnasta kesäkaudella.

Kajakkeja ja kanootteja vuokrataan Oravista (yön yli kestävälle retkelle alkaen noin 80 euroa) ja lyhyille retkille Porosalmen Järvisydämestä (2 hengen kanootti alkaen 33 euroa).

Opastettuja retkiä lähtee sekä Oravista että Järvisydämestä. Kattava lista retkien järjestäjistä ja muista palvelujen tarjoajista löytyy luontoon.fi-sivustolta.

Linnansaareen pääsee kesä­kaudella päivittäin maksullisella yhteysveneellä Oravista sekä Porosalmelta. Tarjolla on myös Oravin venetaksi.

Luksusmajoitusta kaipaavan kannattaa kokeilla Järvisydämen kelluvaa house boat -sauna­mökkiä. Sen saa lisämaksusta myös kuljetettuna Linnansaaren kansallispuiston alueelle.

Erähenkisemmälle unohtumaton elämys on yö Linnansaaressa sijaitsevassa tentsile-puuteltassa tai saaren ekohostellin hirsiaittamajoituksessa. Linnansaaresta löytyy myös kaksi leirintäaluetta, varaussauna ja kesällä pieni kahvila.